12.1 Pintavesien tilan seuranta
Seurannan periaatteet
Laki vesien- ja merenhoidosta edellyttää, että seurannalla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta. Seurantatiedon perusteella arvioidaan tarvittavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikuttavuutta, jotta vesiin kohdistuvia paineita voidaan hillitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Seurantaohjelmassa tulee huomioida erilaisten pintavesityyppien lukumääräsuhteinen esiintyminen alueella. Seurantaan tulee kuulua perus-, toiminnallisen ja tarvittaessa tutkinnallisen seurannan osat, joissa viranomaisella ja toiminnanharjoittajalla on omat painopisteensä (kuva 24).
|
Perusseurannan tarkoituksena on antaa edustava yleiskuva vesienhoitoalueen vesien tilasta. Perusseurannalla hankitaan tietoa erityisesti luonnontilaisten vesien ja alueen merkittävien hyväkuntoisten vesien tilasta sekä ihmistoiminnasta johtuvien pitkäaikaisten muutosten, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Perusseurannassa seurataan monipuolisesti biologisia, fysikaalis-kemiallisia ja hydrologis-morfologisia tekijöitä sekä haitallisia aineita.
Toiminnallisen seurannan tarkoituksena on seurata ihmistoiminnan muuttamien vesien tilaa ja toimenpiteiden vaikutuksia. Seurattavat tekijät kuvaavat muuttavaa toimintaa. Toiminnallista seurantaa järjestetään, mikäli vesien hyvän tilan saavuttaminen on epävarmaa tai vesialueen hyvä tila uhkaa heikentyä.
Tutkinnallinen seuranta voi tulla kyseeseen, jos tulee tarve tarkemmin selvittää syyt vesimuodostuman tilaan ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. |
Kuva 24. Vesienhoidon pintavesien seurantaohjelman rakenne. Kuva: Antti Kanninen.
Seurantaohjelma on laadittu yhdistämällä soveltuvilta osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajien ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla tekemä tarkkailu. Seurantaohjelmaan on valittu havaintopaikkoja, joiden tarkkailuun sisältyy biologisia laatutekijöitä sekä seurantakohteita, joissa selvitetään pääsääntöisesti vain vedenlaatua. Kalataloustarkkailut tuottavat tietoa kalastosta kuormitetuilta alueilta. Kalaston perusseurannan on Luonnonvarakeskus suunnitellut yhteistyössä ELY-keskusten kanssa. Pienikokoisempien vesistöjen tilaa arvioitaessa ja seurattaessa on samaan tyyppiin ja samaan kuormitusluokkaan kuuluvia pintavesiä tarkasteltu myös alueellisina ryhminä. Seurantaohjelmassa on esitetty seurantapaikat, seurattavat laatutekijät sekä seurantatiheydet.
Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteita kuten seurannassa käytettäviä menetelmiä, noudattavia standardeja, laadunvarmistusta sekä seurannan tuottamien tulosten luotettavuutta, kuvataan tarkemmin Vuoksen sekä Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmissa. Vesienhoitosuunnitelmissa on myös kuvattu kattavammin seurannan yksityiskohtia kuten menetelmiä, luotettavuutta ja kehittämistarpeita.
Vuoden 2016 alusta ELY-keskukset siirtyivät vesien tilan seurannassa omasta pinta- ja pohjavesien näytteenottotoiminnastaan sekä laboratorioanalytiikasta täysimääräisesti ulkoisen palveluntuottajan piiriin hankinta-alueittain. Etelä-Savon ELY-keskus kuuluu samaan hankinta-alueeseen Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELYjen kanssa. Palvelusopimuskaudet ovat pääsääntöisesti kolmevuotisia. ELY-keskus laatii seurantaohjelmat, tekee tilaukset ja valvoo toteutusta. Muutoksen yhteydessä pintavesien seurantaverkoston havaintopaikkojen lukumääriin ja näytteenottokäyntien lukumääriin sekä analyysien määrään kohdistui merkittäviä vähennyksiä. Niukkenevassa resurssitilanteessa karsinnalla pyrittiin vähentämään maastotyötä ja päällekkäisyyksiä velvoitetarkkailuohjelmien kanssa sekä pidentämään näytteenottovälejä vesistöissä, joissa muutokset pitkällä aikavälillä ovat olleet vähäisiä.
Pintavesien luokittelussa käytetty seurantaohjelma Etelä-Savossa
Luvussa 12.2. esitettävät vesimuodostumien ekologisen ja kemiallisen tilan arviot perustuvat pääosin vesienhoitoalueen seurannasta vuosilta 2012–2017 kerättyyn tietoon sekä toiminnanharjoittajan tekemistä velvoitetarkkailuista. Osalla vesistöistä, joilta ei ollut arviointikaudelta tietoja käytettävissä, tila-arvio on tehty vuoden 2018 tietojen perusteella sekä ryhmittelyseurannan perusteella. Ryhmittelyseurannassa järvi, jonka pinta-ala on < 5 km2 voidaan arvioida valuma-alueen muiden vastaavaan pintavesityyppiin kuuluvien vesistöjen perusteella, joissa seurantatietoa on saatavilla, ekologinen tila on hyvä tai erinomainen ja hajakuormituspaineet ovat kohtuullisen pienet (fosforikuormitus <10 kg/km2/a). Pieni osa vesistöistä, joilla ei ole ollut seurantaa, on luokiteltu muiden vesimuodostumien tietojen pohjalta käyttäen taustatukena painetarkastelua (mm. valuma-alueen maankäyttö).
Etelä-Savon pintavesien luokitukseen käytetty seurantaverkko on esitetty kuvassa 25. Seurantaverkko sisältää yhteensä 348 seurantapaikkaa, joista 310 kpl sijaitsee järvi- ja 38 kpl jokimuodostumassa. Lisäksi luokittelussa on käytetty kartoituksista saatua vedenlaatutietoa. Seurannan tavoitteena on useimmiten vedenlaadun pitkäaikaisen kehityksen tarkastelu. Rehevöitymiskehityksen seurannassa on kaikkiaan n. 60 paikkaa. Niissä vesimuodostuman tila on ollut joko hyvää huonompi tai on ollut havaittavissa heikkenevä kehityssuunta. Hydrologis-morfologisten muutosten seurannassa on kolme paikkaa ja toksisuushaittojen seurannassa kaksi paikkaa. Samalla paikalla voi olla useita edellä mainittua seurannan tavoitetta.
Vesienhoitoalueen perusseurantaverkossa on 282 paikkaa, joista 265 järvessä ja 17 joessa, on kaikkia alueella esiintyviä pintavesityyppejä. Seurantaverkon vertailupaikat (n. 40 kpl), jotka edustavat lähellä luonnontilaa edustavia eri pintavesityyppiin kuuluvia vesiä, sijaitsevat pääasiassa järvien selkävesillä tai pienissä latvajärvissä. Vertailupaikkoja on käytetty ekologisen luokitusjärjestelmän kehitystyössä. Seurannassa on huomioitu myös erityisten alueiden seurantavelvoitteet. Osa vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan esitetyistä havaintopaikoista sijaitsee vesistöissä, joissa on EU-uimarantoja tai johon kuuluu Natura 2000–suojelualuerekisteriin kuuluva alue. Järviseuranta painottuu lukumääräisesti eniten pieniin ja keskikokoisiin vähähumuksisiin järviin, mataliin humusjärviin, pieniin humusjärviin ja runsashumuksisiin järviin. Suurissa järvissä seuranta on monipuolisempaa ja ajallisesti kattavampaa kuin pienissä järvissä. Jokien seurantaan kuuluu sekä turvemaiden että kangasmaiden jokia.
Lupavelvollisten toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailulla on suuri merkitys ympäristötiedon tuottajana. Suurimmaksi osaksi velvoitetarkkailuun perustuvaa toiminnallista seurantaa (40 paikkaa) tehdään muun muassa yhdyskuntien, teollisuuden ja turvetuotantoalueiden alapuolisissa vesistöissä (esimerkiksi Mikkelin alapuolinen Saimaa, Pieksänjärvi, Pieni ja Suuri Raudanvesi ja Enonkoski). Toiminnallisen seurannan kohteiksi on nimetty myös hyvää huonommassa tilassa olevat vesimuodostumat. Seuranta voi olla myös sekä toiminnallista että perusseurantaa (26 seurantapaikkaa) jolloin perusseuranta tuottaa aineistoon puuttuvia laatutekijöitä. Tutkinnallisen seurannan kohteita seurantakaudella ovat olleet Kangasjärvi, Pankajärvi ja Toiviojärvi. Metsätalouden vaikutusten seurantaa on toteutettu mm. Mikkelissä Laavuksella, Juvalla Konnusjoen yläosalla, Pieksämäen Surnuinjoella ja Savonlinnan Iso Vehkajärvellä.
Etelä-Savon hydrologinen seurantaverkko sisältää ympäristöhallinnon hoitamaa seurantaa sekä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuja. Jatkuvasti havaittavia valtakunnallisia vedenkorkeuden havaintopaikkoja (ylläpitoluokka 1 tai 2) on 13 ja virtaamahavaintopaikkoja 7 kappaletta. Osa havaintoasemista on automatisoitu, joten niiden tuottamaa aineistoa voidaan hyödyntää lähes ajantasaisesti. Seurannan lisäksi SYKEn laatiman Vesistömallijärjestelmän avulla voidaan arvioida vesimäärää alueilta, joilta ei ole saatavissa havaintoja.
Kuva 25. Pintavesien seurantapaikat Etelä-Savossa, joista saatua tietoa on käytetty ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelussa (Hertta, VHS-seuranta 9/2020).
Pintavesien seurannan kehittäminen
Käynnissä olevassa pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmassa vuosille 2017–2022 on otettu huomioon seurannassa tapahtuva valtakunnallinen kehitystyö ja ohjelmassa on hyödynnetty uutta tutkimustietoa ja kokemuksia vesimuodostumien tilan luokittelusta. Esimerkiksi seurannassa käytettäviksi biologisiksi seurantamenetelmiksi on pyritty valitsemaan sellaisia laatutekijöitä, jotka parhaiten reagoivat todettuihin ympäristöpaineisiin. Samoin seurantaohjelmista on pyritty karsimaan sellaisia laatutekijöitä, jotka tutkimustiedon valossa soveltuvat heikosti tiettyihin vesimuodostumatyyppeihin.
Jatkossakin pienten vesimuodostumien kuten alle 100 hehtaarin järvien ja valuma-alueeltaan alle 100 km² jokien seuranta tulee perustumaan osin myös muuhun kuin tavanomaisesta tilatarkkailusta saatuun tietoon. Tällaisilla ryhmittelyn piiriin kuuluvilla järvillä näytteenoton toteutus on erityisen hankalaa tai jopa mahdotonta. Uusien vesien tilaluokituksen arviointimenetelmien kehittyessä (esim. satelliittipohjaiset menetelmät) ryhmiteltävien järvien määrää on tarkoitus merkittävästi vähentää uudella vesienhoitokaudella ja sisällyttää järvet pääsääntöisesti 6–12 vuoden näytteenottovälin seurantakohteiksi.
Vesienhoitokaudella 2022–2027 vesien tilan seuranta tulee kattamaan noin 70 % kaikista Etelä-Savon pintavesimuodostumista. Ulkopuolelle tulee jäämään kohteita, joille kuuden tai kahdentoista vuoden seurantaväli ei osu vesienhoitokauden aikavälillä. Ulkopuolelle tulee jäämään myös muun muassa kooltaan 50–100 hehtaarin järviä, joita ei välttämättä seurata, ellei vesien tilaa koskevia ongelmia ilmene.
Laaja-alaisen ihmistoiminnan vaikutuksen ja kansainvälisen verkoston seurantapaikkoja Etelä-Savossa on 15 kappaletta. Niissä seurataan muun muassa pitkäaikaista vedenlaadun ja biologisten muuttujien kehittymistä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia yhden, kolmen tai kuuden vuoden välein.
Järvien intensiiviseurannassa on muutamia vesimuodostumia, joiden seurantatiheys on muita järviä suurempi. Näin saadaan tarkempaa tietoa kasvukauden aikaisesta ja vuosien välisestä vaihtelusta. Etelä-Savossa intensiivisen seurannan järviä ovat Haukivesi ja osin Pieksänjärvi. Jokien osalta intensiivisen seurannan kriteerit biologinen seuranta-aineisto mukaan lukien täyttää ainoastaan Mäntyharjun reitin Puuskankoski.
Seurantojen kehittämisessä eräänä tavoitteena on lisätä seurantaohjelmaan prioriteettiaineiden seurantaa ja vertailupaikka-aineistojen maantieteellistä kattavuutta. Raskasmetallien seurantaa toteutetaan kolmen vuoden välein kuudella suurten taajamien ja teollisuuslaitosten lähivesialueilla. Lisäksi vuosittain on tarkoituksenmukaista toteuttaa kalaelohopeakartoitusten lisäksi erillisiä raskasmetallikartoituksia vesienhoidon kannalta merkittävissä kohteissa. Myös pienvesien seurantaa tulisi saada tiiviimmin vesienhoidon piiriin. Tämä tukisi osaltaan pienvesistrategian täytäntöönpanoa.
Ekologiselta tilaltaan hyvää huonomassa olevien tai heikkenevän tilakehityssuunnan muodostumat on nimetty toiminnallisen seurannan kohteiksi. Niissä seurantaa tehdään vuosittain (joitakin laatutekijöitä useamman kerran vuodessa) ja/tai vähintään kolmen vuoden välein. Seurannassa huomioidaan vesistöä muuttavan toiminnan vaikutuksia parhaiten kuvaavat biologiset muuttujat. Toiminnallinen seuranta rakentuu pääosin toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuista sekä maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurannasta. Maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutuksia seurataan tehostetusti kuudella kohteella. Toiminnallisen seurannan perusteella arvioidaan vesien tilan muutosta sekä myös toimenpideohjelman vaikutuksia.
Tutkinnallista seurantaa tehdään silloin kun syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiselle ei tiedetä tai ympäristötavoitteita ei saavuteta esimerkiksi johtuen ympäristövahingosta. Tutkinnallista seurantaa toteutetaan tarpeen mukaan kullakin seurantaohjelmakaudella. Vesienhoitokaudella 2022–2027 tutkinnallisen seurannan kohde on edelleen Mikkelin ja Pieksämäen rajalla sijaitseva Kangasjärvi, jossa turvetuotannon aiheuttamaa vesistön pH- aleneman vaikutuksia selvitetään järven ekologiseen tilaan. Lisäksi Savonlinnan Kuonanjoessa selvitetään automaattisella mittauslaitteistolla Kuonanjärven valuma-alueella tapahtuvia muutoksia.
Resurssien supistuessa mm. kansalaishavainnointia, automaattisia mittausasemia ja satelliittipohjaisia mittausmenetelmiä ollaan huomioimassa kansallisissa kehittämishankkeissa entistä enemmän osaksi vesien tilan kokonaisarviointia.
Vesienhoidon toimenpiteiden ja ilmaston vaikutuksen seuranta
Perus- ja toiminnallisten seurantojen lisäksi on tarkoituksenmukaista toteuttaa myös vesienhoidon- ja kunnostuksen vaikutusten seurantaa hankkeiden tuloksellisuuden toteamiseksi. Tällaiset toimenpidevaikutusten seurannat tulee olla riittävän pitkäkestoisia, jotta ympäristöolosuhteet toiminta-alueella vakiintuvat ja luonnonmukainen vuosivaihtelu seurannan tuloksista voidaan erottaa. Riittävällä seuranta-aineistolla voidaan tehdä myös johtopäätöksiä mahdollisten lisätoimenpiteiden tarpeesta. Seurannan mitoitus ja kesto valitaan kullekin toimenpiteelle tai toimenpidealueelle tapauskohtaisesti.
Riittävä vesistöjen tilan seuranta-aineisto on edellytys myös ilmastonmuutoksen myötä vesistöissä tapahtuvien muutosten tunnistamiselle. Vesienhoidon luokittelun nykyisen seurannan muuttujat eivät mittaa hyvin esimerkiksi vesien tummumista tai humus/kiintoainekuorman ekologisia vesistövaikutuksia. Oleellinen tutkimus- ja kehitystarve olisi vertailuolojen asettaminen ottaen huomioon vesistöjen luontaisen humuspitoisuuden sekä ilmastonmuutoksen ja talvisateiden aiheuttaman ”taustatummumisen”, jotta maankäytön, erityisesti ojitusten, vaikutus tummumiseen ja sen vaikutuksiin voitaisiin arvioida määrällisesti ja edelleen huomioida vesien tilaluokituksessa.
