3.3 Metsätalous
Kansallisen metsästrategian mukaan globaalit muutokset muuttavat merkittävästi metsäalan toimintaympäristöä. Maailmanlaajuisia muutostekijöitä ovat maailmantalouden painopisteiden muutokset, luonnonvarojen niukkeneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, energian kysynnän kasvu erityisesti kehittyvissä maissa sekä teknologian nopea kehitys ja digitalisaatio sekä ilmastonmuutos, joka aiheuttaa oman haasteensa metsien hoidolle. Sen on ennustettu äärevöittävän Suomen sääolosuhteita ja samalla myös laajentavan puiden kasvulle suotuisan alueen rajaa pohjoisemmaksi. Metsänhoidon toimenpiteillä on merkittävä vaikutus metsien hiilitaseeseen. Metsien hoidossa ja käsittelymenetelmien valinnassa on jatkossa otettava entistä enemmän huomioon sekä hiilen mahdollisimman tehokas sidonta. Toisaalta metsistä saatavilla tuotteilla voidaan korvata mm. fossiilisia polttoaineita ja rakennusmateriaaleja. Samaan aikaan on huomioitava metsätalouden kannattavuus ja huolehdittava luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Kysymys metsien hiilinielun ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä kytkeytyy monelta osin metsätalouden vesiensuojeluun.
Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen metsät ovat valtakunnan metsien inventoinnin mukaisesti kehitysluokkajakaumaltaan tasaiset ja mahdollistavat hyvin sekä puutuotannon että talousmetsien luonnonhoidon edistämisen. Vuonna 2020 päivitetyn alueellisen metsäohjelman mukaan suurin kehittämistarve on saada taimikonhoito- ja ensiharvennussuoritteet vastaamaan metsänhoidollisia tarpeita. Tämä edellyttäisi taimikonhoitojen lisäämistä puolitoistakertaisiksi ja ensiharvennusten kaksinkertaisiksi nykytasoon verrattuna. Taimikonhoitoa tulisi tehdä metsänhoidollisilla perusteilla noin 12 000 hehtaarilla vuodessa. Samalla saataisiin hiilensidonta voimakkaaseen kasvuun Hämeessä metsien järeytyessä ja tilavuuskasvun kohotessa. Metsien monimuotoisuus on myös kehittynyt talousmetsissä hyvään suuntaan mm. lahopuun määrän lisääntyessä ja vapaaehtoisen Metso-ohjelman edetessä. Hämeen maakuntien yhteinen suurin ylläpidettävissä oleva aines -ja energiapuun hakkuukertymä tarkastelujaksolla 2016–2025 on luonnonvarakeskuksen Mela-laskelmien mukaisesti vuositasolla 4,450 milj. m³ vuodessa. Laskelma pohjautuu Hämeen maakunnista kerättyyn inventointiaineistoon (VMI 12), joka on mitattu maastosta vuosina 2014–2018 (Hämeen alueellinen metsäohjelma 2021–2025).
Vesistöjä kuormittavia metsätaloustoimenpiteitä (avohakkuu, lannoitus, kunnostusojitus) tehtiin Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä vuonna 2018 seuraavasti: avohakkuita noin 9 500 hehtaarilla ja lannoituksia (terveys- ja kasvatuslannoitusta) noin 2 000 hehtaarilla (Luonnonvarakeskus, Suomen metsätilastot 2019). Metsäkeskuksen Kemera-tilastojen (2020) mukaan Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä on tehty kunnostusojituksia (ja suometsän hoitotoimenpiteitä) vuosien 2018–2019 aikana 250–450 hehtaarilla. Kunnostusojitusten määrä on ollut laskusuuntainen kuluneen v. 2016–2021 vesienhoidon suunnittelukauden aikana. Vesiensuojeluhankkeiden määrä edellisellä kaudella oli selvästi alle tavoitteiden, koska varat suunnitteluun olivat rajalliset.
Suunnittelukauden 2016–2021 aikana saatiin uutta tutkimustietoa metsätalouden vesistövaikutuksista. Keskustelu metsätalouden rehevöittävästä vesistökuormituksesta voimistui vuonna 2017, kun uusien tutkimustulosten perusteella arvioitiin, että metsätalouden typpi- ja fosforikuormitus olisi huomattavasti aiemmin arvioitua suurempaa. Myös uudistusikäisten, turvemailla kasvavien metsien osuuden todettiin olevan kasvussa, mikä voi lisätä hakkuutarvetta ja sen myötä kuormitusta. Valtioneuvosto käynnisti käydyn keskustelun johdosta hankkeen ”Metsistä ja Soilta tuleva Vesistökuormitus 2020 – MetsäVesi”, jossa tuotettiin metsistä ja soilta tulevasta vesistökuormituksesta uudet arviot, jotka ovat noin kaksi kertaa suurempia kuin nykyiset hallinnossa ja raportoinneissa käytetyt. Metsistä ja soilta tulevien ravinteiden kokonaiskuormitusarviot, jotka sisältävät metsätalouden aiheuttaman kuormituksen lisäksi luonnonhuuhtouman, ovat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmat arviot. Metsätalouden osuus on aiemmin arvioitua suurempi ja luonnonhuuhtouman osuus vastaavasti pienempi. Uusissa arvioissa näkyvät selvästi metsäojitusten vaikutukset, joiden on arvioitu jatkuvan pidempään kuin oli aiemmin oletettu.
Lainsäädännön osalta vesilain (587/2011, voimaan 1.1.2012), metsälain (1085/2013, voimaan 1.1.2014) ja ympäristönsuojelulain (527/2014, voimaan 1.9.2014) uudistaminen on tuonut muutoksia metsätalouteen. Vesilain mukaan vähäistä ojitusta lukuun ottamatta kaikista ojitushankkeista tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä (5 luku 6 §). Myös Suomen metsäsertifiointistandardit (FFCS ja PEFC) ja valtion tukirahoitus edellyttävät kunnostusojitushankkeiden vesiensuojelusuunnitelmaa. Metsälain keskeisiä muutoksia vesienhoidon kannalta ovat mm. uudistamisvelvoite, joka ei koske puuntuotannollisesti vähätuottoisia ojitettuja turvemaita (ns. kitu- ja joutomaat). Tämän seurauksena n. 800 000 hehtaaria turvemaita saatetaan takaisin luonnontilaan, osaa ennallistetaan aktiivisesti. Aktiivinen ennallistaminen aiheuttaa vesistökuormitusta, joten toiminnan vesiensuojelumenetelmiä pitäisi kehittää. Lisäksi kasvatushakkuiden määritelmää on muutettu siten, että yläharvennukset, pienaukkohakkuut ja eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus mahdollistetaan normaalina toimenpiteenä. Metsätalouden kehittämiskeskus TAPIO päivitti Metsänhoidon suositukset vuonna 2018 ilmastonmuutoksen sopeutumiseen sekä vuonna 2019 jatkuvaan kasvatukseen liittyen. Suosituksissa käydään kattavasti läpi muun muassa vesiensuojelumenetelmät.
