12.3 Kemiallisen tilan arviointi ja Hämeen pintavesien kemiallinen tila
Ekologisen tilan lisäksi kaikille vesimuodostumille määritellään kemiallinen tila vertaamalla EU-tasolla valittujen aineiden pitoisuuksia niiden ympäristönlaatunormeihin. Jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää normin, kemiallinen tila on hyvää huonompi. Ympäristönlaatunormit on annettu Valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista liitteessä 1 C (1022/2006, viimeiset muutokset 1090/2016; ks. Liite 11.1). Ne perustuvat EU-direktiiviin 2013/39/EU. Kolmannella luokittelukaudella kemiallisen tilan luokittelussa on mukana 12 uutta aineryhmää ja monen ”vanhan” aineen ympäristönlaatunormi on muuttunut. Pitkäaikaisen altistuksen haitallisuuteen perustuen on 11 aineelle annettu laatunormi pitoisuudelle eliöstössä (9 aineelle pitoisuutena kalassa ja 2 aineelle pitoisuutena nilviäisessä) ja muille aineille vedestä mitatun pitoisuuden vuosikeskiarvolle. Veteen asetetut normit ovat muiden aineiden osalta kokonaispitoisuuksille, mutta metallien kohdalla liukoiselle, nikkelin ja lyijyn osalta sisävesillä biosaatavalle, pitoisuudelle. Kemiallisen tilan arviointia on kuvattu ympäristöministeriön raportissa 19/2018 (Kangas 2018). Se on luettavissa verkko-osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4807-1.
Luokituksessa käytetään pääosin näiden aineiden vedestä mitattuja pitoisuuksia. Tällä luokittelukierroksella aiempaa useammalla aineilla käytetään pitoisuutta kalassa ja eräillä PAH-yhdisteillä pitoisuutta simpukoissa. Kemiallisessa tilassa on vain kaksi luokkaa: hyvä ja huono. Vesimuodostuman kemiallinen tila on huono, jos yhdenkin EU:n prioriteettiaineen pitoisuus ylittää ympäristölaatunormin.
Edellisen luokittelukierroksen jälkeen polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE) ympäristönlaatunormi siirtyi vedestä kalaan. Laatunormin tiukentuminen aiheutti sen, että kemiallinen tila muuttui koko Suomessa ja näin ollen myös Hämeen kaikissa vesimuodostumissa huonoksi.
Lisäksi kaukokulkeuman aiheuttama elohopean kertyminen kaloihin on syynä hyvää huonompaan kemialliseen tilaan useissa pintavesimuodostumissa (Kuva 19). Ahvenen elohopean laatunormin on arvioitu tai mitattu ylittyvän yhteensä 137 vesimuodostumassa. Pääosin mallintamalla tehty arvio tarkentuu vähitellen mitatun tiedon lisääntyessä. Ahvenen elohopeapitoisuuteen perustuvaa luokitusta tarkasteltaessa on huomattava, että kemiallisessa luokittelussa käytetyn laatunormi ei ole sama kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo.
Mitattua tietoa oli käytettävissä 36 vesimuodostumasta. Useimmissa niistä ahvenen elohopeapitoisuus oli alle laatunormin. Muutamissa järvissä normi kuitenkin ylittyi. Ala-Rievelillä kalaelohopean keskipitoisuus oli 0,283 µg/kg tp (laatunormi 0,220 µg/kg tp). Nerosjärvellä ylitys oli hyvin niukka, sillä keskipitoisuus oli 0,225 µg/kg tp (laatunormi 0,220 µg/kg tp). Myös Pehkijärvellä keskipitoisuus (0,229 µg/kg tp) ylitti laatunormin (0,220 µg/kg tp) vain hyvin vähän. Evon metsäalueella sijaitsevalla pienellä Valkea-Kotisella keskipitoisuus (0,294 µg/kg tp) ylitti laatunormin (0,250 µg/kg tp) selvemmin. Iitissä on mitattua tietoa viidestä järvestä. Niistä yhdessäkään elohopean laatunormi ei ylittynyt, mutta yksi järvi on merkitty silmälläpidettäväksi.
Suomessa järvikalojen elohopeapitoisuuden arvioidaan nousseen pääasiassa ilman kautta tulevan laskeuman johdosta. Yli 90 % laskeumasta tulee maan rajojen ulkopuolelta. Elohopean ilmapäästöjä on pyritty vähentämään jo pitkään ja kansainvälisiä sopimuksia niiden vähentämiseksi on laadittu. Järvien elpyminen saattaa kestää vuosikymmeniä. Nopeinta järvikalojen pitoisuuksien laskun odotetaan olevan järvissä, joissa on pieni valuma-alue verrattuna järven kokoon, koska niiden pääasiallinen elohopeakuorma tulee suoraan laskeumasta. Koska elohopeaa varastoituu maaperään, on elpyminen hidasta metsäjärvissä, joilla on suuri valuma-alue. Metsänhoitotoimenpiteiden, kuten avohakkuun ja maan muokkauksen, on joissakin tutkimuksissa osoitettu edistävän metyylielohopean muodostumista ja kertymistä kaloihin.
Aikaisemmin palonestoaineina käytettyjen bromattujen difenyylieettereiden (PBDE-aineet) ympäristölaatunormi kalassa ylittyi mittausten perusteella Vesijärven Kajaanselällä, Hämeenlinnan Pääjärvellä, Vanajaveden Hattulanselällä ja pienellä Valkea-Kotisella, joka on ruskeavetinen metsälampi. Mitattua tietoa on kuitenkin vain harvoista Hämeen vesimuodostumista. Muut vesimuodostumat on luokiteltu asiantuntija-arviona huonoon kemialliseen tilaan. Syynä tähän on se, että PBDE:n laatunormi kiristyi merkittävästi vuonna 2015. Se ylittyy nyt kaikkialla Suomessa. PBDE-aineet ovat kaukokulkeutuvia ja erittäin hitaasti hajoavia yhdisteitä. Niiden käyttö on kielletty kansainvälisesti muutamia erikseen mainittuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta.
Muiden aineiden osalta joko mittaukset osoittavat, että laatunormi ei ole ylittynyt, tai asiantuntija-arvioon perustuen voidaan päätellä, että aineita ei ole joutunut vesimuodostumaan siinä määrin, että laatunormi voisi ylittyä (käyttö-, päästö- ja kulkeumatiedot).
Kuva 19. Pintavesien kemiallinen tila (elohopean laatunormi) Hämeen ELY-keskuksen alueella.
