14.5 Kuormituksen vähentämistarpeet sekä hydrologisten ja morfologisten muutosten vaikutusten vähentäminen

Kuormituksen vähentämistarvetta on arvioitu vain kokonaisfosforille, koska fosfori on sisämaan järvissä pääsääntöisesti levien kasvuun vaikuttava minimiravinne. Vesien- ja merenhoidon suunnittelun tarpeisiin Suomen ympäristökeskuksessa arvioitiin VEMALA mallilla alueellista tarvetta vähentää ihmisperäistä ravinnekuormitusta. Arvioinnin lähtötietoina olivat vesimuodostumien havaitut fosforipitoisuudet nykytilassa, tavoitepitoisuudet hyvän tilan saavuttamiseksi ja VEMALA mallista saatavat fosforikuormitukset luonnonhuuhtoumana ja ihmistoimintojen eri sektoreilta. Arvioinnissa käytettiin optimointimenetelmää, jolla vesimuodostuman kuormitusvähennystarve jaettiin myös yläpuolisten vesimuodostumien valuma-alueille. Päämääränä oli saada jaettua kuormitusvähennys tasaisesti, huomioiden samanaikaisesti eri vesimuodostumien vähennystarpeet ja kuormituksen pidättyminen vesistössä.

Kuvissa 36 ja 37 on esitetty koko Suomea koskeva kokonaisfosforin vähennystarve ja kuvassa 38 Hämeen suunnittelualueiden kokonaisfosforin vähennystarve. Vähennystarve luonnollisesti vaihtelee suurestikin alueittain valuma-alueen ominaisuuksien ja ihmistoiminnan voimakkuuden mukaan.

Kuva 36. Fosforikuorman vähennystarve (kg/v) eri osissa Suomea.

Kuva 37. Ihmisperäisen fosforikuorman vähennystarve (%) eri osissa Suomea.

Kuva 38. Ihmistoiminnasta syntyvä fosforikuormituksen prosentuaalinen kuormitusvähennystarve Hämeessä.

Järvien fosforipitoisuuden laskun tulisi heijastua suoraan myös ekologisen tilan parantumiseen, sillä toimenpideohjelmassa mukana olevien järvien vakavimmat tilaan vaikuttavat paineet ovat suoraan tai välillisesti liitoksissa liialliseen ravinnekuormitukseen ja rehevöitymiseen. Tilatavoitteena voidaan pitää järvissä luokituksen nousua vähintään hyvään ekologiseen tilaan.

Toimenpideohjelmassa käsiteltyjen järvien ja jokien ravinnepitoisuuksien tulee suurimmalla osalla kohteista pienentyä huomattavasti, jotta hyvän ja tyydyttävän välinen pitoisuusraja alitetaan ja hyvä ekologinen tila saavutetaan.

Jokien ekologiseen tilaan vaikuttavat järviä enemmän rehevöitymisen lisäksi hydrologis-morfologiset, tyypillisesti rakenteisiin (mm. padot) liittyvät tekijät. Hämeessä veden happamuus ei heikennä jokivesistön ekologista tilaa yhdelläkään tarkastelluista vesimuodostumista.

Tavoitteeseen pääseminen edellyttää useimmilla kohteilla puuttumista ravinnekuormituksen lisäksi myös uomien esteellisyyteen. Uomien vaellusesteiden voidaan tietyissä tapauksissa katsoa olevan vesistön ekologista tilaa selvästi heikentävä tekijä tai jopa estää vesistön hyvän ekologisen tilan saavuttamisen.

Hydrologis-morfologisten paineiden osalta tavoitteena on rakenteiden muuttaminen tai poistaminen (mm. kalateiden rakentaminen, pohjapadot) niin, että ne eivät muodosta vaellusesteitä vesieliöstölle, eliöstön esiintymiselle suotuisten virtaamaolosuhteiden ylläpito ja kaloille suotuisten elinympäristöjen (mm. virtavesikutuisten lajien lisääntymisalueet) palauttaminen ja/tai ylläpitäminen. Erityisen tärkeää nousuesteiden poistaminen on kohteilla, joissa on ollut luontaisesti lisääntyvä lohikalakanta. Voimakkaasti muutettujen kohteiden tilatavoitteena voidaan pitää esteellisyyden poistamista, mutta tilatavoitteen ja nykyisen tilanteen välisen suuren ristiriidan takia tavoitteeseen pääseminen tulee viemään paljon aikaa ja alkavalla kolmannella vesienhoitokaudella ei kaikkia toimenpiteitä pystytä toteuttamaan.

Hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevien pintavesien tila ei saa heiketä. Myös riskissä olevien kohteiden tilan tulee pysyä hyvänä tai parantua. Kuormituspaineita tulee vähentää niin, ettei vesistöjen tila heikkene nykyisestä.