7.9 Vedenotto
Vesilain mukaisen vesitaloushankkeen yleisen luvanvaraisuuden ansiosta pohjavedenotto ei yleensä aiheuta uhkaa pohjaveden hyvälle tilalle. Pohjaveden muodostumiseen nähden liiallinen pohjavedenotto voi kuitenkin alentaa pohjavedenpintaa ja lisäksi heikentää veden laatua esim. pintaveden sekoittumisena pohjaveteen.
Hämeessä vesilaitosten jakamasta talousvedestä 100 prosenttia on pohjavettä tai tekopohjavettä (Kuva 11). Vedenjakelua hoitavia laitoksia on 50 kappaletta. Alueen asukkaista noin 90 prosenttia on liittynyt vesilaitoksiin, joten yhteisen vedenjakelun ulkopuolella on vielä noin 45 000 asukasta. Yhteistyö vesilaitosten kesken on aktiivista ja alueella toimii yksi seudullinen vesihuoltolaitos; Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy.
Hämeen pohjavesialueista on vedenhankintakäytössä 110 pohjavesialuetta ja käytössä olevia vedenottamoita kyseisillä alueilla on yhteensä noin 160 (Kuva 12). Kartalle on merkitty vesilaitosten, vesiosuuskuntien ja teollisuuden vedenottamot. Tutkittuihin vedenottopaikkoihin ei ole vielä rakennettu vedenottamoa. Käyttämättömiä pohjavesivaroja Hämeessä on vielä huomattavasti, mutta usein niiden käyttöönottoa vaikeuttaa muiden ympäristöarvojen huomioonottaminen, pohjavesialueiden jakautuminen pienempiin muodostumisalueisiin sekä pohjaveden laatu.
Kuva 11. Tekopohjaveden imeytysallas Ahvenistonharjulla Hämeenlinnassa. Kuva: Petri Siiro
Kuva 12. Hämeen pohjavedenottamot ja tutkitut vedenottopaikat.
Vedenottolupia on myönnetty alueelle noin 200 000 m3/vrk vedenottoon. Kaikkien vedenottamoiden yhteenlaskettu vedenotto oli vuonna 2019 noin 73 000 m3/vrk. Alueen suurin pohjavedenottaja on Lahti Aqua Oy, jonka 12 ottamolta otettiin vuonna 2019 yhteensä noin 5,73 milj. m3 pohjavettä eli keskimäärin 15 700 m3/vrk. Muita huomattavia pohjavedenottajia alueella ovat Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy (noin 16 000 m3/vrk, josta osa on tekopohjavettä) ja Riihimäen vesihuoltolaitos (noin 7 000 m3/vrk). (Ottotiedot vuodelta 2019, Vesihuollon tietojärjestelmä VEETI).
Hämeessä otetaan pohjavettä enemmän kuin pohjavesialueella luonnollisesti sadannasta muodostuu vain sellaisilla alueilla, joilla muodostetaan tekopohjavettä sekä vedenottamoilla, joilla rantaimeytyminen on merkittävää.
Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n Ahveniston ja Kylmälahden vedenottamoilta pumpattu vesi on osittain Alajärvestä Ahvenistonharjuun allas- ja kaivoimeytyksellä sekä sadetuksella imeytettyä pintavettä. Tekopohjaveden osuus Ahveniston ja Kylmälahden vedenottamoiden kaivoista pumpatusta vedestä on yhteensä hieman yli 50 %. HS-Vedellä on myös käytössä Kankaisten tekopohjavedenottamo Kalvolan kaupunginosassa. Kolmas Hämeen tekopohjavesilaitos on Hikiän tekopohjavesilaitos Hausjärvellä, jossa Päijänteen vedestä tehdään tekopohjavettä allasimeytyksellä Hyvinkään kaupungin tarpeisiin.
Alueen pohjavesivarantoihin tukeutuu myös pääkaupunkiseudun kriisinajan vedenhankinta. Hämeenkosken Ilola-Kukkolanharjun pohjavesialueella sijaitsee Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n vedenottamo, josta voidaan kriisitilanteessa pumpata pohjavettä Päijänne-tunneliin ja sitä myöten pääkaupunkiseudulle.
Pohjavesialueisiin sisältyy usein pohjaveden virtausta rajoittavien kynnysten rajaamia erillisiä pohjavesialtaita. Tarkasteltaessa vedenoton suhdetta muodostuvan pohjaveden määrään on oleellista tuntea kunkin vedenottopaikan oma pohjaveden muodostumisalue. Mikäli vedenottamolta otettavan pohjaveden määrä ylittää pitkällä aikajaksolla kyseisellä muodostumisalueella syntyvän pohjaveden määrän, pohjaveden pinta alenee. Jatkuva liiallinen vedenotto aiheuttaa pohjaveden pinnan pysyvän alenemisen. Tästä voi aiheutua vaikeuksia mm. kaivojen käytölle ja veden laatu saattaa muuttua huonommaksi. Mikäli pohjavesimuodostuma on virtausyhteydessä pintavesiin, niin liiallinen vedenotto aiheuttaa pintaveden suotautumista muodostumaan. Jos suotautuva määrä on suuri ja suotautumismatka on lyhyt, ottamolta saatavan veden laatu voi heikentyä merkittävästi. Yhdyskuntien vedenottamoiden lisäksi pohjavesimuodostumissa on yleensä myös yksityistä vedenottoa. Pohjavesimuodostuman määrällisen tilan kannalta näillä on merkitystä vain hyvin pienissä pohjavesimuodostumissa.
Pohjavedenoton seurauksena tapahtuva vedenpinnan lasku ja virtaaman väheneminen voi olla haitallista pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille. Vedenoton vaikutukset lajistoon ovat yleensä suurimpia lähde-elinympäristöissä. Myös tekopohjaveden muodostamisella voi olla huomattavia vaikutuksia alueen luontoon. Maaperän kemiallisen tilan ja kasvillisuuden muutokset ovat väistämättömiä ja pitkäaikaisia (Heikkilä ym. 2001; Helmisaari ym. 2003). Toisaalta tekopohjaveden muodostaminen saattaa mahdollistaa vedenottamisen pienemmillä haittavaikutuksilla alueen pohjavedestä riippuvaisiin ekosysteemeihin kuin pelkkä luonnollisen pohjaveden otto.
