12.4 Hydrologis-morfologinen tila

Pintavesien tilan arviointi edellyttää ekologisen ja fysikaalis-kemiallisen tilan arvioinnin lisäksi hydrologis-morfologisen tilan arviointia. Arvioitavat hydrologis-morfologiset tekijät ovat virtausolot, viipymä, vedenkorkeus, syvyyssuhteet, pohjan ja rantavyöhykkeen rakenne sekä yhteys pohjaveteen. Tavallisia järviin kohdistuvia muutoksia ovat säännöstelystä, muusta patoamisesta tai järvenlaskusta aiheutuneet muutokset vedenkorkeuksissa ja niiden vaihtelurytmissä. Joissa säännöstelystä tai rakentamisesta aiheutuneet virtaamamuutokset, patojen muodostamat kulkuesteet ja rakentamisen aiheuttamat muutokset uoman ja rantojen morfologiassa ovat yleisimpiä muutoksia.

Asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä on määritelty, milloin pintaveden hydrologis-morfologisen tila on erinomainen, hyvä ja tyydyttävä. Erinomaisen tilan kriteerit on määritetty seuraavasti:

Hydrologia (joki ja järvi): Virtauksen määrä ja dynamiikka, järvessä lisäksi vedenpinnan taso ja viipymä, sekä niistä johtuva yhteys pohjaveteen vastaavat täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä olosuhteita.

Esteettömyys (joki): Ihmistoiminta ei ole muuttanut joen esteettömyyttä, joka sallii vesieliöiden vapaan liikkumisen ja sedimentin kulkeutumisen.

Morfologia (järvi): Järven syvyyden vaihtelu, pohjasedimentin määrä ja pohjan rakenne ja olosuhteet vastaavat täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä olosuhteita.

Morfologia (joki): Joen vesiuoman malli, leveyden ja syvyyden vaihtelut, virtausnopeudet, pohjan laatu ja rantavyöhykkeen rakenne ja olot vastaavat täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä olosuhteita.

Tyydyttävän ja hyvän tilan osalta ei erityisiä hydrologis-morfologisia tekijöitä esitetä, vaan vesistö on hyvässä tai tyydyttävässä tilassa, jos "vallitsevat olot eivät haittaa biologisille tekijöille esitettyjen määritelmien mukaisten arvojen saavuttamista".

Keinotekoisiksi vesiksi voidaan nimetä

1) maalle rakennetut kanavat sekä

2) tekojärvet, joiden pinta-alasta yli puolet on muodostunut maalle.

Voimakkaasti muutettuja pintavesiä on Hämeessä kolme (taulukko 18, kuva 20). Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella voimakkaasti muutetuksi kohteeksi määritellään Loimijoki ja Teuronjoki. Voimakkaasti muutetuiksi kohteiksi em. joet määritellään pääasiassa nousuesteiden (patojen) takia.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella Kymijoen yläosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi morfologisten tekijöiden ja nousuesteiden vuoksi.

Hämeessä ei ole keinotekoisia vesiä.

Taulukko 18. Hämeen voimakkaasti muutetut pintavedet.

Kuva 20. Pintavesien hydrologis-morfologinen muuttuneisuus Hämeen ELY-keskuksen alueella