16.2 Toimenpiteiden toimeenpanovastuu ja rahoitus

Valtakunnallisesti vesienhoidon toteutuksessa on siirrytty ELYn osaksi rahoittamissa hankkeissa harkinnanvaraisiin avustuksiin. Harkinnanvaraisia avustuksia voidaan myöntää esimerkiksi vesistöjen kunnostushankkeisiin. Hämeen ELY-keskus myöntää harkinnanvaraisia valtionavustuksia hankkeisiin, jotka edistävät vesienhoitosuunnitelmien täytäntöönpanoa. Vesienhoitosuunnitelmien toteuttamista tukevat pintavesien ja pohjavesien tilaa parantavat hankkeet voivat olla muun muassa erilaisia vesistöjen kunnostushankkeita ja valuma-aluekunnostuksia sekä pohjavesien pilaantuneisuusselvityksiä, rakenneselvityksiä ja virtausmalleja. ELY-keskus suuntaa vesihoidon tukea erityisesti vesienhoidon suunnittelussa hyvää huonompaan tilaan luokiteltujen pintavesien ja huonossa kemiallisessa tilassa olevien pohjavesien tilan parantamiseen. Tavoitteena on myös hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevien vesien tilan heikkenemisen estäminen. Tuettavilla hankkeilla edistetään vesienhoitosuunnitelmissa ja alueellisissa toimenpideohjelmissa määriteltyjä toimenpiteitä.

Ympäristöministeriön käynnistämän vesiensuojelun tehostamisohjelman (2019–2023) rahoituksella voidaan tehostaa vesienhoidon toimenpideohjelmien toimeenpanoa ja tämän toimialan osalta erityisesti lisätä järvien, pien- ja virtavesien sekä rannikkovesien kunnostuksia sekä edistää uusien kunnostusmenetelmien käyttöönottoa.  Kunnostushankkeiden lisäksi ohjelman rahoituksella voidaan tukea olemassa olevia ja uusia asiantuntijoiden ja toimijoiden alueellisia verkostoja. 

Vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen ei etene riittävällä tavalla ilman uutta rahoitusta. Voimavarojen riittävyyden turvaaminen on tärkeää sekä julkisen sektorin että toiminnanharjoittajien toiminnan varmistamiseksi. Julkisen hallinnon säästötoimien seurauksena ja vesiensuojeluun suunnatun rahoituksen pienentyessä valtion ja kuntien mahdollisuudet edistää toimenpiteiden toteutusta ovat heikkenemässä edelleen. Uusien yhteistyömuotojen ja rahoituskanavien kehittämiseen tulee panostaa jatkossa entistä enemmän. Keskeisiä toimenpiteitä tulee sisällyttää hankkeisiin ja hakea rahoitusta eri lähteistä. Rahoitusta varten voidaan esimerkiksi perustaa rahastoja ja säätiöitä. Vesienhoidon toimenpiteisiin tulee jatkossa entistä enemmän hakea rahoitusta myös EU:n eri rahoituskanavista.

Rahoituksen kehittäminen ja sen kohdentaminen on vain yksi vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanon välineistä. Suuri osa toimeenpanoa tapahtuu kehittämällä nykyistä toiminta, kuten parantamalla ennakkosuunnittelua, kohdentamalla tutkimusta sekä tehostamalla neuvontaa ja koulutusta eri neuvontaorganisaatioiden kautta. Viranomaistoimintojen ohjauksella ja eri toimintojen yhteensovittamisella on tärkeä rooli. Luvanvarainen toiminta on pääosin nykykäytännön mukaista ja perustuu ympäristö- ja vesitalouslupiin. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano ja rahoituksen järjestäminen edellyttää yhteistyötä ja eri tahojen sitoutumista toimiin. Tärkeä kysymys jatkossa onkin se, miten eri toimijat saadaan sitoutumaan vesienhoidon tavoitteisiin ja toteuttamiseen, miten kansalaisia saadaan aktivoitua toimimaan ja miten vesien hyvän tilan asettamat vaatimukset huomioidaan jokapäiväisessä toiminnassa eri sektoreilla.

Toimenpiteiden kustannustehokkuuteen tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Vesienhoidon toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei saada riittävää kuvaa ilman kattavaa vesien tilan seurantaa. Pahimmassa tapauksessa toimenpiteitä ja rahoitusta suunnataan väärin luotettavan seurantatiedon puuttuessa. Luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi seurantoihin käytettävää rahoitusta ei tule vähentää nykyisestä. On myös kehitettävä uusia yhteistyömuotoja toiminnanharjoittajien osallistamiseksi nykyistä enemmän vesienhoidon toimenpiteiden kustannuksiin sekä harkittava toiminnanharjoittajien nykyistä laajempaa osallistumista vesien tilan seurantaan.