13.2 Maatalous, metsätalous ja haja-asutus
Hämeen vesistöjen ulkoisen, ihmisperäisen kuormituksen merkittävimmät hajakuormituslähteet ovat maatalous ja metsätalous.
Käytössä olevaa maatalousmaata oli Hämeessä vuonna 2019 184 800 hehtaaria, josta 34 % on vuokrattu. Viljeltyala oli yhteensä 165 500 hehtaaria, kesantoala 18 200 hehtaaria. Peltoviljelyn kuormitus on n. 45 % fosforin kokonaiskuormituksesta Kanta- ja Päijät-Hämeessä ja peltojen luonnonhuuhtouma on n. 5,6 % fosforin kokonaiskuormituksesta. (VEMALA kuormitusmalli).
Peltojen paikalliskuivatus on tehty Hämeessäkin pääsääntöisesti salaojituksena, jota on toteutettu 58 %:lla peltoalasta. Avo-ojituksella kuivatetaan edelleen 27 % ja peltoalasta ilman paikalliskuivatusta voidaan viljellä 15 %. Paikalliskuivatusjärjestelmät muodostavat yhdessä peruskuivatusjärjestelmien kanssa laaja-alaisen verkoston koko maatalousmaalle, mikä on ehkä maatalousmaamme luonteenomaisin piirre. Kuivatusvesillä on lyhyt matka ja ajallinen viive vesistöihin. Uomaverkostossa poistettava vesimäärä muodostuu vuosisadannan aiheuttamasta valunnasta, pieni osa siitä päätyy pohjavesivalunnaksi. Keskimäärin peltohehtaarilla valuntaa muodostuu vuodessa 2500–3000 m3. Ilman tehokasta maankuivatusta kasvinviljely Suomessa ei ole mahdollista.
Kanta- ja Päijät-Hämeen maapinta-ala on yhteensä 1,032 milj. ha. Tästä 732 000 hehtaaria eli 70 % on valtakunnallisen 12. ja 13. metsien inventoinnin mukaan metsätalousmaata (metsä-, kitu- ja joutomaa sisältäen suojelualueet). Metsämaata koko maapinta-alasta on 715 000 ha, josta puuntuotantoon on käytettävissä yli 90 %. Suota on Kanta- ja Päijät-Hämeen metsätalousmaasta n. 15 % eli 115 000 ha. Soista on ojitettu reilu 75 %, mikä vastaa valtakunnan keskiarvoa Lappia lukuun ottamatta. (Luonnonvarakeskus, Suomen metsätilastot 2020).
Metsätalouden nykyiset pääasialliset vesistöjä kuormittavat toimenpiteet ovat kunnostusojitus, maanmuokkaus, puunkorjuu, energiapuun korjuu ja metsänlannoitus. Näiden toimenpiteiden seurauksena vesistöihin kohdistuva kiintoaine-, humus-, ravinne- ja rautakuormitus lisääntyy. Metsäkeskuksen Kemera-tilastojen (2020) mukaan Kanta- ja Päijät-Hämeessä tehtiin kunnostusojituksia (ja suometsän hoitotoimenpiteitä) vuosien 2018–2019 aikana 250–450 hehtaarilla. Kunnostusojitusten (vanhojen ojien perkaus ja täydennysojien kaivu) määrä on ollut laskusuunnassa, mutta puunkäytön lisääntyessä kiinnostus suometsien hakkuisiin on kasvanut. Kanta- ja Päijät-Hämeessä ilmoitettiin tehtäväksi hakkuita vuosien 2017–2019 aikana 30–35 000 ha/vuosi, josta uudistushakkuiden osuus on 20–30 %. Päätehakkuun jälkeen tehtäviä maanmuokkaustoimenpiteitä ilmoitettiin tehtäväksi vuosien 2017–2019 aikana 20–36 000 hehtaarilla, josta pääsääntöisesti eniten laikku- ja kääntömätästystä. (Metsäkeskus 2020). Lannoituksia on tehty vuosittain n. 2 000 hehtaarin alalla. (Luonnonvarakeskus, Suomen metsätilastot 2020).
Toteutuneiden vesiensuojelua tukevien kemera-rahoitettujen luonnonhoitohankkeiden määrä oli edellisellä suunnittelukaudella asetettuja tavoitteita selvästi vähäisempi, koska varat suunnitteluun olivat rajalliset. Metsäkeskuksen asiantuntija suunnittelee luonnonhoitohankkeet ja hankehaun kautta niille haetaan toteuttaja. Toteuttajalla on yleensä kaksi vuotta aikaa toteuttaa työt. Vuosina 2016–2020 Kanta- ja Päijät-Hämeessä vietiin hankehakuun yhteensä seitsemän suunnitelmaa.
Suometsänhoidossa tehtävän ojaston kunnostamisen toimenpidemäärät ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosina, millä on myös suuri kiintoainekuormitusta vähentävä merkitys. MetsäVesi-hankkeen tuottamat uudet metsätalouden ravinnekuormitusarviot kaksinkertaistivat nykyiset hallinnossa ja raportoinneissa käytetyt arviot. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee uusien tulosten mukaan 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin. Metsistä ja soilta tulevien ravinteiden kokonaiskuormitusarviot, jotka sisältävät metsätalouden aiheuttaman kuormituksen lisäksi luonnonhuuhtouman, ovat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmat arviot. Metsätalouden osuus on aiemmin arvioitua suurempi ja luonnonhuuhtouman osuus vastaavasti pienempi. Kanta- ja Päijät-Hämeessä metsätalouden osalta kuormituksen nousu on uusien tulosten valossa vain vähäinen, ollen n. 2 % fosforin kokonaiskuormituksesta ja typen 3 %. Vastaavasti metsien luonnonhuuhtoumien osalta osuudet ovat 25 % ja 28 % (VEMALA kuormitusmalli).
Metsätalouden vesistövaikutusten suurin tekijä ei kuitenkaan ole ravinnekuormitus, vaan veden kiintoainepitoisuuden kasvaminen, uomien ja järvien liettyminen sekä vesistöä pienempien pintavesien muuttuminen ja jo aikoinaan tehtyjen uudisojitusten aiheuttama uomien, virtaamien ja vedenkorkeuksien muuttuminen.
Turvetuotanto sijoittuu kuormittavampien metsänhoidon toimien kuten metsäojituksen kanssa samoille turveperäisille alueille. Toiminnot sijoittuvat pääasiassa vesistöalueiden latvaosiin, jolloin vaikutuksetkin kohdistuvat pääosin samoille alueille. Laajemmat vaikutukset ovat vaikeasti osoitettavissa. Turvetuotannon ja metsätalouden kuormitus aiheuttaa kuormitusherkimpien latvavesistöjen rehevöitymistä, jonka vaikutukset ilmenevät muun muassa limoittumis- ja levähaittoina. Turvetuotantoa käsitellään tarkemmin pistekuormituksen yhteydessä.
Haja- ja loma-asutuksen kuormitusosuudeksi on arvioitu Hämeessä kokonaisfosforin osalta 4–39 % ja kokonaistypen osalta 1–12 % kokonaiskuormituksesta riippuen tarkasteltavasta alueesta. Vesistöihin tulevasta laskeumasta fosforin osuus vaihtelee 0,5–19 % ja typen osuus 2–36 % tarkasteltavasta alueesta riippuen. Haja-asutuksen kuormitus sekä vesiin tuleva laskeuma on arvioitu VEMALA kuormitusmallin perusteella. Mallissa näiden tekijöiden taustalla on hydrologisen ennustemallin ohella muitakin malleja, ks sivu 81. Kuormitusvaikutukset korostuvat luontaisesti karuissa ja kirkasvetisissä sekä matalissa vesistöissä, joiden kuormituksen sietokyky on heikko.
