3.2 Merialuesuunnitelma 2030
Suomeen on laadittu ensimmäinen merialuesuunnitelma 12/2020 merialuesuunnitteludirektiivin (2014/89/EU) velvoittamana. Merialuesuunnittelusta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa ja rannikon maakuntien liitot vastaavat merialuesuunnitelmien laatimisesta. Suunnittelualueita on kolme; Suomenlahti, Saaristomeri ja Selkämeren eteläosa, sekä Pohjoinen Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri. Varsinais-Suomen liitto ja Satakuntaliitto ovat vastuussa Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueesta. Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan merialuesuunnitelma ja suunnitteluratkaisut on kuvattu osana digitaalista Suomen merialuesuunnitelmaa sivulla www.merialuesuunnitelma.fi.
Merialuesuunnittelun tarkoituksena on edistää merialueen eri käyttömuotojen kestävää kehitystä ja kasvua, merialueen luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä meriympäristön hyvän tilan saavuttamista.
Merialuesuunnitelma kattaa aluevedet ja talousvyöhykkeen aina rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajaan saakka. Suunnitelma on yleispiirteinen kartalla esitettävä suunnitelma. Siinä tarkastellaan erityisesti energia-alan, meriliikenteen, kalastuksen ja vesiviljelyn, matkailun, kulttuuriperinnön, virkistyskäytön sekä ympäristön säilyttämisen, suojelun ja parantamisen tarpeita. Suunnittelun kannalta olennaisiksi teemoiksi on tunnistettu myös meriteollisuus, kaivannaisala ja sininen bioteknologia. Suunnitelmassa kiinnitetään huomiota merialueen paikallisiin ominaispiirteisiin, maan ja meren vuorovaikutukseen sekä maanpuolustuksen tarpeisiin. Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan ominaispiirreraportti ja siitä valmistelu tilannekuvan tiivistys on valmisteltu osana suunnitteluprosessia.
Merialuesuunnitelmien avulla sovitetaan yhteen merialueille kohdistuvia eri intressejä ja ehkäistään ennakolta niiden välisiä ristiriitoja. Eri toimintojen yhteensovittamisella pyritään myös saavuttamaan synergiaetuja merellisten käyttömuotojen välillä. Merialuesuunnitelmalla ei ole oikeusvaikutuksia eikä sitovaa vaikutusta muun lainsäädännön mukaisiin lupa- tai muihin menettelyihin, vaan suunnitelman vaikuttavuus perustuu pitkälti lisääntyneeseen tietoon merialueesta sekä eri viranomaisten ja muiden tahojen keskinäiseen yhteistyöhön ja mahdolliseen sitoutumiseen ottaa suunnitelmat huomioon omassa toiminnassaan.
Meristrategiadirektiivin (MSD), vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) sekä luonto- ja lintudirektiivien ympäristötavoitteet koskevat merta. MSD on EU:n meripolitiikan ympäristöpilari, joka velvoittaa edistämään myös luonto- ja lintudirektiivien ja VPD:n tavoitteita. Merialuesuunnittelussa huomioidaan Suomen kansallisen merenhoitosuunnitelman ympäristötavoitteet ja suunnitteluratkaisuilla edistetään kestävää meriympäristön käyttöä ja meriympäristön hyvän tilan saavuttamista. Samalla tuetaan EU- ja kansallisen lainsäädännön, sekä kansainvälisten sopimuksien asettamia ympäristötavoitteita suunnitteluun käytettävissä olevilla keinoilla. Merialuesuunnittelussa seurataan rannikkovesimuodostumien ekologista tilaa ja otetaan ne huomioon suunnitteluratkaisuissa riittävällä tarkkuudella.
Merialuesuunnittelussa sovelletaan ekosysteemilähestymistapaa. Merialuesuunnittelulla ja edelleen kansallisella alueidenkäytön suunnittelulla voidaan välillisesti vaikuttaa useisiin meriympäristön hyvän tilan kuvaajiin. Näitä ovat esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden vähentyminen, kaupallisten kalakantojen tila, muutokset meren ravintoverkossa, merenpohjan tuhoutuminen ja häiriintyminen, merenpohjan hydrografisten ominaisuuksien muuttuminen, vieraslajien kontrollointi, aineiden määrä meriympäristössä, meriroskan lisääntyminen ja mereen johtuvan energian ja melun määrä.
Merialuesuunnitelman päivitys tapahtuu vähintään 10 vuoden välein. Tavoitteena on ajallisesti yhdenmukaistaa päivitys merenhoitosuunnitelman päivityssyklin kanssa.
Suomen merialuesuunnitelma 2030 tausta-aineistoineen on tarkasteltavissa sivulla www.merialuesuunnitelma.fi. Merialuesuunnittelun ajankohtaisista asioista viestitään sivulla www.merialuesuunnittelu.fi.
