16.2.6 Maatalous ja happamat sulfaattimaat

Maatalous

Keskeisin rahoitusmuoto maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä. Suomessa ympäristötukeen on sitoutunut 86 % viljelijöistä ja se kattaa 89 % käytössä olevasta maatalousmaasta. Sitoutuminen on viljelijöille vapaaehtoista. Ympäristökorvausjärjestelmä sisältää kaikille siihen sitoutuneille viljelijöille pakollisen tilakohtaisen toimenpiteen. Viljelijät ovat voineet valita lisäksi vapaaehtoisia lohkokohtaisia toimenpiteitä sekä tehdä ympäristösopimuksia tai hakea ei-tuotannollisen investoinnin korvausta tietyistä toimenpiteistä.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) seuraavan rahoituskauden (2023–2027) kansallisen strategian suunnittelu (CAP-suunnitelma) on tällä hetkellä (2021) kesken. Vesienhoidon maatalouden toimenpiteet on sovitettu yhteen toteutettavan maataloustukijärjestelmän kautta. Suomen strategisen suunnitelman valmistelun aikataulu riippuu EU:n monivuotisten rahoituskehysten sekä CAP-perusasetusten valmistumisesta.

Maatalous on Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella merkittävin vesien tilaan vaikuttava tekijä. Sen on arvioitu olevan merkittävä vesien tilaan vaikuttava paine kaikkiaan 70 järvimuodostumassa, 86 jokimuodostumassa ja 59 rannikkovesimuodostumassa eli kaikkiaan 89 % niistä toimenpideohjelma-alueen pintavesimuodostumista, jotka ovat joko hyvää huonommassa ekologisessa tilassa tai joiden hyvä tila on riskissä heikentyä. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin alueella huomattavaa maatalouden ravinnekuormituksen vähentämistä. Toimenpideohjelma-alueella on myös paikoitellen hyvin paljon kotieläintaloutta ja vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tehokkaita toimenpiteitä, jotka mahdollistavat lannan ravinteiden paremman hyödyntämisen. Lannan erityyppisellä prosessoinnilla voidaan edistää ravinteiden laajempaa alueellista hyödyntämistä. 

Maatalouden toimenpiteiden suunnittelun periaatteena on ollut niiden tehokas ja täsmällinen alueellinen kohdentaminen. Itse toimenpidemääriin ei esitetä suuria lisäyksiä edelliseen suunnittelukauteen verrattuna, vaan sama määrä oikein kohdennettuna tuottaa enemmän tuloksia. Tällöin myös taloudelliset panokset tuottavat parhaan hyödyn. Maatalouden vesienhoidon toimenpiteet perustuvat suurelta osin maatalouden nykyisen ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteisiin. Maatalouden perustoimenpiteisiin kuuluu Valtionneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta, eläinsuojien ympäristölupien ja ilmoituspäätösten mukaiset toimenpiteet, kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet, ehdollisuuden vaatimukset sekä valtioneuvoston asetus, jolla säädellään fosforilannoitusta (valmisteilla). Näiden toimenpiteiden määriä ja kustannuksia ei esitetä toimenpideohjelma-alueittain vaan ne kootaan vesienhoitoaluetasolla. Nykyisen ohjelmakauden mukaisten täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset sisältävät vesiensuojelua tukevia toimia kuten pientareet ja suojakaistat, maaperän kasvukunto, viljely hyvän maatalouskäytännön mukaan ja lannoitusrajoitus. Näitä toteutetaan hyvin laajalti ja siten ne vaikuttavat vesiensuojeluun.

Tärkeitä täydentäviä toimenpiteitä alueella ovat suojavyöhykkeiden ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentaminen eroosioherkimmille pelloille sekä toimenpiteet, joilla saadaan peltojen fosforipitoisuuksia alennettua ja lannan sisältämät ravinteet paremmin hyödynnettyä ja niiden käyttöalaa laajennettua. Maatalouden vesienhoidon toimenpiteet on suunniteltu alueellisina toimenpiteinä suunnittelualueittain. Toimenpiteiden kohdentamisessa on käytetty KOTOMA-mallia (www.ymparisto.fi/kotoma), jonka avulla voidaan tunnistaa eroosioherkimmät ja kuormittavimmat peltolohkot ja osoittaa niille tehokkaimmat toimenpiteet.

Ehdollisuuden vaatimusten tuottamaton ala: toimenpide koskee toimenpideohjelma-alueella vain Varsinais-Suomen aluetta. Tuottamattomia aloja tulee olla tiloilla, joilla on yli 10 ha peltoa, mutta toimenpidettä ei toteuteta tiloilla, joilla on vähintään 75 % maatalousmaasta nurmi-, kesanto- ja palkokasveja. Toimenpiteen määräksi on arvioitu 4 % peltopinta-alasta suunnittelualueilla Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki, Paimionjoki-Aurajoki, Vakka-Suomi, Saaristomeri ja Eurajoki-Lapinjoki-Sirppujoki (vain Varsinais-Suomen puoleinen alue), yhteensä 10 000 ha.

Suojavyöhykkeet: suojavyöhykkeitä tulee perustaa vesistöjen varteen eroosioherkimmille pelloille ja toimenpidettä esitetään toimenpideohjelma-alueella yhteensä 6 430 hehtaarille. Suojavyöhykeala on KOTOMA-mallin perusteella kohdennettu peltolohkoille, jotka ovat 30 m etäisyydellä vesistöstä ja joissa eroosio yli 1,5 t kiintoainetta/ha/v. Suojavyöhykkeen leveytenä on käytetty 30 m. Pirkanmaan ELYn puoleisella alueella (Kokemäenjoen alaosa-Loimijoki) on eroosion tilalla käytetty 3 % kaltevuutta, muuten samat periaatteet.

Luonnonmukainen peruskuivatus: luonnonmukaisen peruskuivatuksen päätavoite on ylläpitää peltojen kuivatustilaa, edistää uoman luontaista kehitystä ja monimuotoisuutta sekä vähentää uoman kunnossapitotarvetta ja -kustannuksia. Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa luiskakaltevuus on loivempi, joten uoman penkkojen kasvittuminen on nopeampaa ja niiden eroosioherkkyys pienenee. Uoman mutkittelu vähentää kiintoaineen huuhtoutumista ja kulkeutumista ja tulvatasanteet tasaavat virtaamia. Luonnonmukaisten peruskuivatushankkeiden määräksi esitetään toimenpideohjelma-alueella 70 hanketta vuosille 2022–2027.

Kosteikot: kosteikkojen määräksi esitetään toimenpideohjelma-alueelle 2 382 hehtaaria. Määrä on sama kuin edellisellä suunnittelukaudella ja sisältää olemassa olevat kosteikot ja uudet kaudella 2022–2027 perustettavat kosteikot. Uusia kosteikkoja kokonaismäärästä on noin 1 800 ha. Viime kaudella kosteikkojen määrä esitettiin kappalemäärinä, nyt toimenpiteen yksikkö on hehtaari. Kosteikkojen keskimääräiseksi kooksi on arvioitu 2–3 ha, jonka mukaan hehtaarimäärät on laskettu. Kosteikkojen yleissuunnitelmia on tehty Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella monille valuma-alueille ja kosteikkojen määrä perustuu näihin suunnitelmiin.

Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto: toimenpiteen määräksi esitetään toimenpideohjelma-alueella 63 020 ha. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella määrä on laskettu samalla periaatteella kuin viime suunnittelukaudella eli kasvinsuojeluaineiden vähentämisen tavoite on Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa 2 000 ha ja tämä on jaettu suunnittelualueille erikoiskasviviljelyn ja puutarhojen sijainnin mukaan. Lisäksi toimenpidemäärässä on mukana luonnonmukaisesti viljelty peltoala, jonka tavoitteeksi on asetettu Varsinais-Suomessa 12 % ja Satakunnassa 16 % peltopinta-alasta. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella (Kokemäenjoen alaosa-Loimijoki) arvio perustuu vuoden 2019 toteutustietoon kyseisen toimenpiteen osalta.

Talviaikainen kasvipeite: toimenpidettä esitetään toimenpideohjelma-alueella 276 690 hehtaarille. Kasvipeitteisyysala on kohdennettu Kotoma-mallilla peltolohkoille, jotka ovat alle 50 m etäisyydellä vesistöstä sekä peltolohkoille, jotka ovat yli 50 m etäisyydellä vesistöstä ja joiden eroosioherkkyys on yli 1 t kiintoainetta/ha/vuosi. Määrä on hieman pienempi kuin viime suunnittelukaudella esitetty, mutta kohdentuu nyt vesien tilan kannalta paremmin. Lisäksi kasvipeitteisyysalalla tarkoitetaan nyt aitoa kasvipeitteisyyttä ja se kattaa n. 60 % peltopinta-alasta (suunnittelualuekohtaisia eroja). Kasvipeitteisyysalasta on vähennetty suojavyöhykeala. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella (Kokemäenjoen alaosa-Loimijoki) talviaikaisen kasvipeitteisyyden tavoitteena on 75 % peltopinta-alasta.

Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen: toimenpidettä esitetään toimenpideohjelma-alueella 24 720 hehtaarille.  Määrällä tavoitellaan 50 % lisäystä ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteen "Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen" toimenpiteen nykyisen tukikauden toteutusmäärään.

Lannan ympäristöystävällisiä levitysmenetelmiä ja lannan prosessointia esitetään erityisesti kotieläintalouskeskittymien alueelle ja korkean fosforiluvun pelloille koko toimenpideohjelma-alueella. Lannan ympäristöystävällisen käytön osalta tavoitteena toimenpideohjelma-alueella vuoteen 2027 mennessä on 50 % lisäys ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteen "lietelannan sijoitus peltoon" nykyisen tukikauden toteutusmäärään, joka on yhteensä 69 200 ha. Lannan prosessointia edistetään lannan separoinnilla ja biokaasun tuotannolla. Erityisesti kotieläintalousvaltaisimmilla alueilla tulisi kehittää lannan energiakäyttöä biokaasun valmistuksessa ja prosessin lopputuloksena syntyvien ravinnepitoisten jakeiden jatkojalostamista lannoitetuotteiksi. Lanta on toimenpideohjelma-alueella selkeä potentiaalinen ravinneresurssi ja tavoitteena on prosessoida noin 369 220 m³ lantaa/vuosi.  Määrä on 30 % alueella syntyvästä lietelannasta (Pirkanmaan ELYn alueella tavoitteena 20 %). Toimenpiteen investointikustannuksiin on laskettu alueelle vuosina 2022–2027 perustettavat biokaasulaitokset. Biokaasulaitosten määrä on karkea arvio, uusia biokaasulaitoksia on esitetty 1 laitos/suunnittelualue (pois lukien Saaristomeri). Kustannukset ovat sektorikohtaisen suunnitteluoppaan mukaiset.

Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet ja säätösalaojitus: Turvepeltojen nurmiviljelyä esitetään toimenpideohjelma-alueella Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella vain Karvianjoen suunnittelualueelle, jossa turvepeltojen osuus on suurin. Kokemäenjoen alaosan-Loimijoen suunnittelualueelle toimenpidettä esitetään Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle. Yhteensä toimenpiteen määräksi esitetään 3 400 ha. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella tavoitteena on 60 % ja Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella 95 % pelloista, joissa pohjamaalajina on turvekerros. Säätösalaojitusta jo käytössä oleville turvepelloille esitetään Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (Kokemäenjoen alaosa-Loimijoki) 60 ha. Tavoitemääränä on 5 % alueen paksuista turvepelloista.

Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät: toimenpide sisältää kipsin, rakennekalkin ja kuitulietteet. Toimenpidettä esitetään koko toimenpideohjelma-alueella 218 000 hehtaarille. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella toimenpidemäärät perustuvat KIPSI-hankkeessa laskettuihin potentiaalisiin kipsinlevitysaloihin suunnittelualueittain. Toimenpideala voi kuitenkin sisältää myös rakennekalkin ja kuidut, niiden alaa ei ole arvioitu erikseen. Rakennekalkkia ja kuituja voidaan käyttää kipsiä laaja-alaisemmin, koska kipsin levitystä ei voida tehdä mm. pohjavesialueilla ja pitkäviipymäisten järvien valuma-alueilla. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella (Kokemäenjoen alaosa-Loimijoki) toimenpidemäärä (8 000 ha) sisältää vain rakennekalkituksen, jonka alaksi on arvioitu 30 % peltopinta-alasta.

Kerääjäkasvit: toimenpidealaan on laskettu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen puolella 3 % peltopinta-alasta. Tähän alaan on arvioitu vain syksyllä päätettävä ala ja loppu sisältyy talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella (Kokemäenjoen alaosa – Loimijoki) kerääjäkasvialaan on laskettu 10 % peltopinta-alasta. Yhteensä kerääjäkasviala on 15 670 ha.

Luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuskasvit: toimenpidettä esitetään Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (Kokemäenjoen alaosa-Loimijoki) 2600 hehtaarille. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelle tätä toimenpidettä ei esitetä erikseen omana toimenpiteenään, vaan se sisältyy peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden toimenpidemäärään.

Maatalouden tilakohtainen neuvonta on tärkeä toimenpide maatalouden vesiensuojelun ja vesienhoidon toimenpiteiden toteutuksen edistämisessä. Tilakäyntejä on esitetty toimenpideohjelma-alueella toteutettavaksi vuosien 2022–2027 aikana 8 920 kpl eli 1489 tilaa/vuosi. Toimenpiteen yksikkö on hlö/vuosi, mutta toimenpidemäärä on laskettu tiloittain. Neuvontaan voi sisältyä esimerkiksi lohkokohtaista lannoituksen ja viljelykäytäntöjen suunnittelua, ravinnetaselaskentaa ja suojavyöhyke- sekä kosteikkosuunnittelua. Toimenpiteen määräksi esitetään 1,5 x alueen tilamäärä ja tilojen lukumärässä on otettu huomioon tilojen lukumäärän todennäköinen väheneminen (n. 5 %) kyseisten vuosien aikana. 

Erityisesti vesiensuojelun kannalta keskeisimmillä valuma-alueilla sijaitsevilla maatiloilla toimenpiteiden tarkoituksenmukaista kohdentamista edistetään tilakohtaisilla neuvontakäynneillä, jolloin neuvoja voi ympäristökartoituksen, erilaisten paikkatietoaineistojen ja maastokäyntien perusteella ohjata vesiensuojelullisesti tehokkaiden toimien valintaa ja sijoittamista oikeisiin kohteisiin. Tällöin voidaan tapauskohtaisesti kokonaisvaltaisemmin ottaa huomioon viljelyn kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten viljavuustutkimukset, maan rakenne ja peltojen kuivatustila.

Ekologiselta tilaltaan hyvää huonommassa tilassa olevien vesistöjen valuma-alueilla vesiensuojelutoimenpiteitä kohdennetaan neuvontatoimenpiteen avulla ensisijaisesti peltojen eroosioherkkyyden (maalaji- ja kaltevuustietojen) tai maaperän happamuuden sekä vesistön läheisyyden perusteella. Peltojen kaltevuuden arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi valtakunnallisesti käytössä olevaa Maanmittauslaitoksen korkeusmallia. Kalteville ja vesistön lähellä sijaitseville sekä tulvaherkille peltolohkoille kohdennetaan erityisesti talviaikaista kasvipeitteisyyttä lisääviä toimenpiteitä, koska valtaosa maataloudesta vesiin kulkeutuvasta kuormituksesta tulee kasvukauden ulkopuolella. 

Tilakohtaisen neuvonnan apuna käytetään myös suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden yleissuunnitelmia ja tietoja kotieläintalouden ja erikoisviljelyn keskittymistä sekä pellon viljelyhistoriasta ja viljavuustutkimuksista. Yleissuunnitelmia on laadittu koko maassa vesiensuojelun kannalta keskeisimmille vesistöalueille. Erityisesti lounaisessa Suomessa on vesistöalueita, joiden valuma-alueille on keskittynyt voimakasta kotieläintuotantoa ja erikoisviljelyä. Näiltä alueilta löytyy peltolohkoja, joiden fosforiluvut ovat korkeita. Näillä alueilla painotetaan toimenpiteitä, joilla peltojen suurta fosforivarastoa voidaan vähentää.

Maatalouden toimenpiteiden kustannukset on laskettu sektorikohtaisessa suunnitteluoppaassa esitettyjen yksikkökustannusten perusteella. Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella maatalouden investointikustannukset kaudella 2022–2027 ovat noin 86,5 milj. € ja käyttö- ja ylläpitokustannukset noin 37,6 milj. € vuodessa. Toimenpiteiden vuosikustannukset ovat noin 52 milj. €. Toimenpideohjelma-alueelle esitettävät maatalouden täydentävät toimenpiteet vuosille 2022–2027 on esitetty taulukossa 16.7 suunnittelualueittain.

Taulukko 16.7. Maatalouden toimenpiteiden määrät, investointikustannukset, käyttö- ja ylläpitokustannukset ja vuosikustannus suunnittelualueittain vuosille 2022–2027.

*Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Pirkanmaan ELY-keskuksen alueet, **Pirkanmaan ELY-keskuksen alue

Happamuuden torjunta

Happamuuden torjunnan toimenpiteillä pyritään vähentämään liian tehokkaan maaperän kuivatuksen aiheuttamia ympäristöhaittoja. Happamuushaittoja syntyy kuivatusten myötä erityisesti viljelyalueilla, mutta myös turvetuotanto- ja metsätalousalueilla. Haittojen ehkäisy on huomioitava kaikessa muussakin riskejä aiheuttavassa maankäytössä, kuten liikenne-, tuulivoima- ja muussa merkittävässä rakentamisessa.  Happamuuden torjunnan toimenpiteet ovat viljelyalueilla sidoksissa EU:n yhteisen maaseutupolitiikan (CAP) kansallisen ohjelman rahoitusmahdollisuuksista.

Toimenpideohjelma-alueella happamuudesta aiheutuvia haittoja on erityisesti Vakka-Suomessa, Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen suunnittelualueella ja paikoitelleen myös Kokemäenjoen alaosalla ja Karvianjoen suunnittelualueella mikä näkyy myös kemiallisessa tilassa kyseisillä alueilla. Happamien sulfaattimaiden on arvioitu olevan merkittävä vesien tilaan vaikuttava paine yhdeksässä jokimuodostumassa ja yhdessä rannikkovesimuodostumassa (Ruotsinvesi-Velhovesi). Vuosina 2022–2027 happamuuden torjunnan toimenpiteitä tulee edelleen tehostaa ja laajentaa. Tähän voidaan hyödyntää edellisellä kaudella tehtyjen yleiskartoitusten antamien tietoja.

Säätösalaojituksen ja -kastelun rakentaminen, automatisointi, hoito ja ylläpito happamuuden torjunnassa: happamuuden torjunnan toimenpiteistä erityisen tehokas on säätösalaojituksen ja -kastelun rakentaminen, automatisointi ja käyttö, jota esitetään toimenpideohjelma-alueella 1 800 hehtaarille.

Sulfaattimaiden riskikartoitusta esitetään Vakka-Suomen, Eurajoen-Lapinjoen-Sirppujoen, Kokemäenjoen alaosan-Loimijoen ja Karvianjoen suunnittelualueille yhteensä 11 650 hehtaarille/vuosi. GTK on jo toteuttanut paljon happamien sulfaattimaiden kartoituksia myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, mutta tarkempia kartoituksia ja kairauksia tarvitaan edelleen lisää erityisesti alueilla, joissa happamien sulfaattimaiden aiheuttamat vesistöhaitat ovat merkittäviä. Esitettävä toimenpidemäärä perustuu GTK:n tekemään arvioon kartoitettavista alueista.   

Happamuuden torjunnan tilakohtaisella neuvonnalla voidaan tehokkaasti räätälöidä kullekin maanomistajalle ja alueelle sopivat happamuuden torjuntakeinot. Lisäksi neuvonnan avulla tietoisuus riskeistä ja mahdollisuudet edelleen ongelmien omatoimiseen huomioimiseen eri maankäyttötoimissa parantuvat. Neuvonta on tällä vesienhoitokaudelle sisällytetty maatalouden tilakohtaiseen neuvontaan eikä sen tavoitemääriä arvioida erikseen.

Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueelle esitettävät happamuuden torjunnan toimenpiteet vuosille 2022–2027 on esitetty taulukossa 16.8 suunnittelualueittain. Kustannukset on laskettu sektorikohtaisessa suunnitteluoppaassa esitettyjen yksikkökustannusten perusteella.

Taulukko 16.8. Happamuuden torjunnan toimenpiteiden määrät, investointikustannukset, käyttö- ja ylläpitokustannukset ja vuosikustannus suunnittelualueittain vuosille 2022–2027.

Ohjauskeinot

Vesienhoidon sektorikohtaiset ohjauskeinot kaudelle 2022–2027 sekä ohjauskeinojen toteuttamisen vastuu- ja yhteistyötahot on esitetty tarkemmin Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2022–2027 sekä sektorikohtaisissa suunnitteluoppaissa.

Maatalouden vesienhoidon ohjauskeinot kaudella 2022–2027:

• Rahoitetaan maatalouden ravinnepäästöjä vähentävien menetelmien tutkimusta ja kehittämistä ja edistetään niiden käyttöönottoa.
• Rahoitetaan vesiensuojelurakenteiden toteuttamista tilusjärjestelyn yhteydessä.
• Suunnataan CAPin hanketukia vesiensuojelutoimenpiteiden edistämiseen.
• Edistetään uusien vesiensuojelukeinojen rahoitusmahdollisuuksia sekä menetelmien pitkäaikaisvaikutusten tutkimusta.
• Otetaan käyttöön viljelykiertoa tukevia työkaluja.
• Tilakohtaisen neuvonnan kehittäminen paremmin nitraatti-, vesipuite- ja meristrategiadirektiivin tavoitteita ja vaatimuksia tukevaksi.
• Kehitetään toimintatapamalli kuivatusyhteisöjen toimintaan vesienhallintajärjestelmän toteuttamiseksi.
• Koulutetaan viljelijöitä luonnonmukaisten vesienhallintamenetelmien käyttöön ja maan rakenteen parantamiseen.
• Tunnistetaan riskialueet (tulva, eroosio ja happamat sulfaattimaat) peltolohkotasolla.
• Maatalouden vesistökuormituksen seurantaverkoston suunnittelu ja perustaminen ottaen huomioon tavoitteet:
  • automaation lisääminen (virtaamat, ravinteet)
  • VEMALA-mallin kuormitusarvioinnin tarkentaminen edelleen maatalouden osalta
  • ottaa huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistökuormitukseen ja toimenpiteiden mitoitukseen.
• Turvepeltojen vesiensuojelutoimenpiteiden kehittäminen.
• Selvitetään ja edistetään toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää turvemaiden raivausta pelloksi.
• Selvitetään kasvihuonetuotannon vesistövaikutuksia ja niiden vähentämismahdollisuuksia sekä valmistellaan ja julkaistaan ohjeistus.
• Edistetään pienten eläintilojen ja hevostallien ympäristönsuojelua ja lannan kierrättämistä.
• Kehitetään eläintilojen jaloittelualueiden, ulkotarhojen ja säilörehuvarastojen vesien/nesteiden hallintaa.

Happamuuden torjunnan vesienhoidon ohjauskeinot kaudella 2022–2027:

• Selvitetään happamien sulfaattimaiden alueellista vaihtelua, riskialueita ja laaditaan arvio happamuushaittojen osalta vaikeimmista peltoalueista.
• Hyödynnetään peltolohkojen happamuusanalyysien tuloksia mm. digitalisoinnin avulla.
• Kehitetään alueellisia ennusteita ja automaatio-ohjausta säätösalaojituksen hoidon helpottamista varten.
• Kehitetään ja otetaan käyttöön kustannustehokkaita menetelmiä happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi.
• Laaditaan ohjeet happamien sulfaattimaiden huomioimisesta. Lisätään happamiin sulfaattimaihin liittyvää tiedotusta ja neuvontaa kaikilla alueilla, joilla esiintyy happamia sulfaattimaita.

Toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Vastuu maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kehittämisestä on maa- ja metsätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Toiminnanharjoittajat vastaavat maataloudelle esitettyjen vesiensuojelutoimien käytännön toteutuksesta. Myös Ruokavirastolla, aluehallintovirastoilla, ELY-keskuksilla ja kuntien viranomaisilla sekä neuvonta- ja tuottajajärjestöillä ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli maatalouden vesienhoidon toimeenpanossa. 

Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö vastaavat happamuuden torjunnan huomioimisesta valtakunnallisissa ohjelmissa, edistävät happamuuden torjunnan huomioimista tukijärjestelmissä sekä ohjaavat kustannustehokkaiden menetelmien kehittämistä. Yhteistyössä oikeusministeriön kanssa ne vastaavat lainsäädännön muutoksista ja nykyisen lainsäädännön kehittämisestä niin, että happamat sulfaattimaat otettaisiin huomioon jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Happamuushaittojen huomioon ottamisesta maankäytön suunnittelussa vastaavat käytännössä kunnat ja maakuntien liitot sekä ELY-keskukset. Maanomistajalla ja toiminnanharjoittajalla on vastuu toimenpiteiden käytännön toteutuksesta. Myös Ruokavirastolla, ELY-keskuksilla, GTK:lla ja kuntien viranomaisilla sekä neuvonta- ja tuottajajärjestöillä ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli happamuuden torjunnan toimenpiteiden toteutumisessa. 

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteumatiedot saadaan suurelta osin keskitetysti Ruokaviraston tukisovelluksesta. Kunkin vuoden toimenpiteiden määrätiedot ovat saatavilla seuraavan vuoden toukokuussa. Tiedot on järkevää kerätä keskitetysti ja jakaa suunnittelualueittain. Koulutuksesta ja neuvonnan järjestämisestä voidaan lisäksi tarvita tietoa suoraan koulutus- ja neuvontajärjestöiltä ja kunnilta sekä hankkeiden kautta.

Maatalouden happamuuden torjunnan toimenpiteiden toteutumista voidaan seurata keskitetysti Ruokaviraston tukisovelluksen kautta. Neuvontatoimenpiteen toteutumisesta saadaan lisäksi tietoa koulutus- ja neuvontajärjestöiltä, kunnilta sekä hankkeiden kautta. Kartoitustoimenpiteen toteutumisesta saadaan suoraan tietoa GTK:lta sekä toiminnanharjoittajilta. Kuivatusolojen säädöstä voidaan kerätä tietoa maa- ja metsätalouden toimijoilta.