16.2.5 Metsätalous

Suometsänhoidossa tehtävän ojaston kunnostamisen toimenpidemäärät ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosina, mikä vähentää myös kiintoainekuormitusta. Kunnostusojitusta tehtiin 1980–90 –luvuilla koko Suomessa enimmillään vuosittain n. 80 000 ha alalla. Viime vuosina kunnostusojitusalat ovat olleet vuosittain 30 000–40 000 ha. Vuonna 2017 saadut tutkimustulokset viittasivat siihen, että metsätalouden typpi- ja fosforikuormitus olisi huomattavasti aiemmin arvioitua suurempaa. Myös uudistusikäisten, turvemailla kasvavien metsien osuuden todettiin olevan kasvussa, mikä ennakoi hakkuutarpeen ja sen myötä kuormituksen kasvua. Metsistä ja Soilta tuleva Vesistökuormitus 2020 -hanke (MetsäVesi) tuotti vesistökuormituksesta uudet arviot v. 2020. Suurinta ravinnekuormitus on alueilla, joilla on paljon ojitettuja soita ja vaikutukset näkyvät aiempaa arvioitua pitempään. Lisähaasteen metsien hoidolle asettaa ilmastonmuutos, jonka on ennustettu äärevöittävän Suomen sääolosuhteita ja samalla laajentavan puiden kasvulle suotuisan alueen rajaa pohjoisemmaksi.

Vuoden 2012 alusta lähtien on täytynyt ilmoittaa muusta kuin vähäisestä ojituksesta kirjallisesti ELY-keskukseen. Ojitusilmoituksen tulee sisältää selvitys perattavista ja kaivettavista uomista sekä vesiensuojelurakenteista ja muista suunnitelluista toimenpiteistä karttoineen. Ilmoituksen sisällöstä on tarkemmin säädetty valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista. Metsätalouden toimenpideoppaassa on kuvattu laajasti metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteitä ja niitä ohjaavia lakeja, suosituksia, strategioita ja ohjelmia (Vesilaki, metsälaki, metsänhoidon ja suometsänhoidon suositukset, yksityistielaki, kansallinen biotalousstrategia, kansallinen energia- ja ilmastostrategia, kansallinen metsästrategia 2025, metsäsertifioinnit, valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta).

Metsätalous on arvioitu olevan Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella merkittävä vesien tilaan vaikuttava paine 32 järvimuodostumassa, 26 jokimuodostumassa ja kolmessa rannikkovesimuodostumassa. Näistä puolet sijaitsee Karvianjoen suunnittelualueella. Metsätalouden toimenpiteiden vesistövaikutukset ovat yleensä suurimmat pienissä latvavesissä, jotka pienen kokonsa vuoksi ei ole vesienhoidon suunnittelussa mukana erillisinä vesimuodostumina, eivätkä siksi näy painetarkastelussa.  Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet on suunniteltu alueellisina toimenpiteinä vesienhoidon suunnittelualueittain. Toimenpiteitä suunnataan suunnittelualueilla erityisesti niihin vesistöihin, joissa metsätalous on todettu merkittäväksi paineeksi. Toimenpidemäärät (kunnostusojitus, lannoitus, uudistushakkuut) on arvioitu aikaisempien vuosien toteutustietojen perusteella. Kokemäenjoen alaosan-Loimijoen suunnittelualueen toimenpidemäärissä on mukana Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen lisäksi myös Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen toimenpidemäärät kyseisellä suunnittelualueella.

Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa: toimenpidettä arvioidaan toteutettavan vuosina 2022–2027 toimenpideohjelma-alueella noin 7 400 hehtaarin alueella turvemaametsissä. Määrän arviona on käytetty pohjana Luonnonvarakeskuksen julkaisemia kunnostusojitusaloja (v. 2017–2018 keskiarvo) ja määrä on jaettu suunnittelualueille niiden metsäpinta-alan perusteella. Vuosittaiset kunnostusojitusmäärät ovat jo pidempään olleet pienessä laskusuunnassa, vaikka alueellisia eroja onkin riippuen ojitusten iästä ja kunnosta.

Kunnostusojitusta suunniteltaessa lähtökohtana on kokonaisvaltainen suometsänhoidon suunnittelu. Ojituksen tarvetta pitää aina tarkastella huolellisesti ja ojakohtaisesti. Kunnostettaviksi valitaan pääsääntöisesti vain sellaiset ojat, joiden perkauksella saavutetaan riittävä puuston lisäkasvu ja joiden vesiensuojelu pystytään järjestämään tehokkaasti. Ojien kunnostus suunnitellaan ja toteutetaan yksityiskohtaisesti ja kustannustehokkaasti, ja siinä käytetään alueelle parhaiten sopivia vesiensuojelumenetelmiä. Ojat kaivetaan enintään sellaiseen syvyyteen, mikä on tarpeen puuston elinvoimaisuuden ylläpitoon tai kasvun parantamiseen.

Vesiensuojelullisesti oikein kohdennetuilla rakenteilla ja virtaamaa säätelemällä vähennetään kuormitusta. Kuormitusta pysäyttäviä rakenteita ovat pintavalutuskentät, laskeutusaltaat, kosteikot ja lietekuopat. Kaivu - ja perkauskatkoilla sekä pohja- ja putkipadoilla säädetään virtaamaa ja samalla vähennetään myös kuormitusta. Eroosioherkkien ojien tai niiden osien kunnostamatta jättäminen on myös vesiensuojelutoimenpide. Kunnostamatta voidaan jättää myös kohteita, joissa puustoa on riittävästi haihduttamiseen. Ojitetuilla turvemailla voi tulla kyseeseen myös metsän jatkuva kasvatus kohteen ja alueen ominaisuudet ja edellytykset huomioiden. Jatkuvapeitteisen metsähoidon eli jatkuvan kasvatuksen menetelmän arvioidaan vähentävän vesistökuormitusta, sillä metsäalalla on koko ajan ravinteita tehokkaasti käyttävää puustoa. Lisäksi jatkuva kasvatus vähentää avohakkuiden ja uudistamisessa tarpeellisen maanmuokkauksen aiheuttamia virtaamahuippuja ja niiden synnyttämää eroosiota. Myös tuhkalannoituksella voidaan siirtää ojien kunnostustarvetta myöhempään ajankohtaan. Ojitettujen, mutta metsätaloudellisesti jatkokasvatuskelvottomien soiden käsittelemättä jättäminen voi sisältyä myös tähän toimenpiteeseen. Vesien hallinnan kannalta kunnostamatta jättäminen on perusteltua erityisesti aiemmin ojitetuilla soilla.

Uudistushakkuiden suojakaistat: toimenpiteen määräksi arvioidaan vuosina 2022–2027 toimenpideohjelma-alueella noin 600 hehtaaria. Määrä perustuu Suomen metsäkeskukselta saatuun arvioon vesistöön rajoittuvien suojakaistojen (viim. 10 vuoden keskiarvo) pituudesta suunnittelualueittain (metsänkäyttöilmoitukset). Kaistan pinta-alan laskemisessa leveytenä on käytetty 15 metriä ja suojakaistojen pinta-ala on jaettu suunnittelualueille metsäpinta-alan mukaisesti. Käytännössä vesiensuojelun ja luontoarvojen kannalta olisi tärkeää käyttää vaihtelevan levyistä suojakaistaa, joka huomioi paikalliset olosuhteet kuten rantavyöhykkeen eroosioherkkyyden. Nykyisten vesiensuojelusuositusten mukaan muokkaamattoman suojakaistan vähimmäisleveys on 5 metriä, mutta leveys voi vaihdella ja olla tarpeen mukaan huomattavasti suurempi. Suojakaistan tarve vaihtelee rinteen kaltevuuden ja maaperän eroosioherkkyyden mukaan ja usein 5 metriä on liian vähän.

Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen: toimenpidettä esitetään toimenpideohjelma-alueella noin 2 200 ha/vuosi. Toimenpiteeseen kuuluvat esimerkiksi metsäkeskuksen luonnonhoidon alueellinen suunnittelu sekä muu hankekohtainen valuma-aluesuunnittelu esim. hankerahoituksella, valtionavulla tai metsähallituksen omilla maillaan tekemänä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella toimenpide on kohdennettu Karvianjoen suunnittelualueelle, jossa metsätalous on tunnistettu merkittäväksi paineeksi monessa vesimuodostumassa. Kokemäenjoen alaosa-Loimijoen suunnittelualueella toimenpidettä esitetään Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle. Vesiensuojelurakenteita ehdotetaan toteutettavaksi valuma-aluesuunnittelun kohdealueille yhteensä 60 kpl. Rakenteita voivat olla muun muassa pintavalutuskentät, laskeutusaltaat, pohja- ja virtaamansäätöpadot, kosteikot tai näiden yhdistelmät. Erityisen tärkeää on kohdentaa suunnittelua ja rakenteita eroosioherkille alueille ja niille, joilla metsätalouden katsotaan olevan merkittävä painetekijä.

Koulutus ja neuvonta: esitetään toimenpideohjelma-alueella 460 henkilöä/vuosi. Koulutus suunnataan suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille sekä neuvonta metsänomistajille. Suunnittelijoiden koulutuksessa syvennetään kuivatustarpeeseen, kuivatustekniikkaan ja vesiensuojelurakenteiden mitoitukseen liittyvää perustietämystä ja osaamista. Myös jatkuvapeitteisen metsähoidon menetelmistä (hoitotoimenpiteet, kannattavuus jne.) ja sen sopivuudesta täydentämään vesiensuojelua tarvitaan koulutusta ja neuvontaa. Edellä mainittuihin aiheisiin liittyen tärkeä jatkuva koulutusaihe on paikkatietotyökalujen käyttö suunnittelun apuvälineenä. Urakoitsijoille suunnattuun koulutukseen kuuluu myös vesiensuojelu ja koulutuksessa korostetaan myös työn laatua ja omavalvontaa. Myös muu vesiensuojeluun liittyvä toimihenkilöille annettava koulutus sekä maanomistajille järjestettävä vesiensuojeluneuvonta katsotaan kuuluvaksi toimenpiteen piiriin.

Metsätalouden toimenpiteiden kustannukset on laskettu sektorikohtaisessa suunnitteluoppaassa esitettyjen yksikkökustannusten perusteella. Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella metsätalouden investointikustannukset kaudella 2022–2027 ovat noin 3,3 milj. € ja käyttö- ja ylläpitokustannukset noin 172 000 € vuodessa. Toimenpiteiden vuosikustannukset ovat 452 000 €. Toimenpideohjelma-alueelle esitettävät metsätalouden toimenpiteet vuosille 2022–2027 on esitetty taulukossa 16.6 suunnittelualueittain.

Taulukko 16.6. Metsätalouden toimenpiteiden määrät, investointikustannukset, käyttö- ja ylläpitokustannukset ja vuosikustannus suunnittelualueittain vuosille 2022–2027.

Ohjauskeinot

Vesienhoidon sektorikohtaiset ohjauskeinot kaudelle 2022–2027 sekä ohjauskeinojen toteuttamisen vastuu- ja yhteistyötahot on esitetty tarkemmin Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2022–2027 sekä sektorikohtaisissa suunnitteluoppaissa.

Metsätalouden vesienhoidon ohjauskeinot kaudella 2022–2027:

• Suometsänhoidon kokonaisvaltaisen suunnittelun kehittäminen.
• Sektorien välisen yhteistoiminnan kehittäminen vesiensuojelussa.
• Käytetään luonnonhoitohankerahoitusta mahdollisuuksien mukaan vesiensuojelutoimiin. Turvataan vesiensuojeluhankkeiden riittävä rahoitus.
• Kehitetään paikkatietoaineistoja ja työkaluja toimijoiden käyttöön. Turvataan koulutukselle, neuvonnalle ja kehittämistyölle riittävä rahoitus ja resurssit.
• Kehitetään kuivatustekniikkaa ja metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä sekä turvataan menetelmien kehittämiselle ja tutkimukselle riittävä rahoitus.
• Edistetään toteutettujen ojitushankkeiden sekä vesiensuojeluhankkeiden digitointia.
• Turvataan riittävä rahoitus metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkon toiminnalle.
• Laaditaan yhtenäisten kriteerien mukaisesti koko Suomen kattavat metsätalouden vesiensuojelun painopistealueet.
• Kehitetään valtakunnallista lannoituspinta-alojen seurantaa ja tilastointia sekä korostetaan koulutuksissa hyvien metsänhoidon suositusten käyttöönottoa lannoituksissa (esim. suojakaistat).
• Alueellisena ohjauskeinona edistetään vesiensuojelun, turvetuotannon, maatalouden ja tulva- ja kuivuusriskien hallinnan yhteensovittamista ja sen rahoitusmahdollisuuksia.

Toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Vastuu metsätalouden käytännön toteutuksesta on metsänomistajilla. Myös maa- ja metsätalousministeriöllä, metsähallinnolla ja metsäalan neuvontajärjestöillä on keskeinen rooli toiminnan ohjauksessa. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on suureksi osaksi maa- ja metsätalousministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä. Muita vastuutahoja ovat alueelliset ympäristöviranomaiset, kuntien ympäristöviranomaiset, Tapio Oy, Suomen metsäkeskus, MTK, metsänhoitoyhdistykset, luonnonvarakeskus, metsäalan ympäristötutkimus ja opetus yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä metsäalan oppilaitokset.

Metsätalouden vesienhoidon toimenpiteiden toteumatietoja ei saada suoraan tietojärjestelmistä vaan SYKEn ja ELY-keskusten on koottava ne toimenpiteestä riippuen valvontailmoituksista, luonnonvarakeskuksen tilastoista tai suoraan metsätalousorganisaatioilta. Metsätalouden tietojärjestelmien yhteensopivuutta ja tilastointia tulee kehittää, jotta tietojen kokoaminen saadaan helpommaksi ja keskitetymmäksi.