15.3 Tavoitetilan saavuttaminen: kuormituksen ja muiden paineiden vähentämistarve

Ravinnekuormituksen vähentämistarve

Vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittava kuormituksen vähentämistarvetta on arvioitu mallien avulla sekä asiantuntija-arvioina. Vesimuodostumalle on laskettu VEMALA-kuormitusmallin avulla yksilöity fosfori- ja typpipitoisuuden vähentämistarve. Vähentämistarve on määritetty vertaamalla veden ravinnepitoisuutta hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajaan, joka on määritetty erikseen kullekin järvi-, joki- ja rannikkovesityypille.

Toimenpideohjelma-alueen vesistöjen merkittävin ongelma on rehevöityminen, joka johtuu voimakkaasta hajakuormituksesta. Erityisesti maatalouden osuus kuormituksesta on suuri jokaisella toimenpideohjelma-alueen osa-alueella ja sen kuormitusta tulee vähentää merkittävästi, jotta vesien hyvä ekologinen tila on mahdollista saavuttaa. Ravinnekuormituksen vähentämistarve koskee myös muita sektoreita, sillä paikoitellen haja- ja loma-asutuksen, metsätalouden ja pistekuormituksen (yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedet, kalankasvatus, turvetuotanto) kuormitus on merkittävää. 

Koko toimenpideohjelma-alueella vuosittaista fosforikuormitusta tulisi VEMALA-mallin mukaan vähentää noin 320 tonnia ja vuosittaista typpikuormitusta noin 4 000 tonnia (kuvat 15.1 ja 15.2) alueen vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Näissä luvuissa on mukana vain sisävesiin kohdistuva kuormitus, sillä VEMALA-malli ei laske kuormitusvähennystavoitteita rannikkovesimuodostumiin. Vähennystarve vaihtelee suuresti toimenpideohjelman osa-alueittain ja myös niiden sisällä. Suurin fosforipitoisuuden vähentämistarve on Saaristomereen laskevissa jokivesistöissä, joiden ihmisperäistä fosforikuormitusta tulee vähentää yli 70 %. Myös Kokemäenjoen alaosan-Loimijoen osa-alueella Loimijoessa ja siihen laskevissa sivujoissa fosforikuormituksen vähentämistarve on reilusti yli 50 % kokonaiskuormituksesta.

Kuva 15.1. Vuosittaisen fosforikuormituksen vähennystarve (% ja t) osa-alueittain Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueen sisävesissä (VEMALA-malli). Kokemäenjoen alaosan – Loimijoen suunnittelualueen luvuissa mukana koko alue, myös Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskusten puoleiset osat.

Kuva 15.2. Vuosittaisen typpikuormituksen vähennystarve (% ja t) osa-alueittain Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueen sisävesissä (VEMALA-malli). Kokemäenjoen alaosan – Loimijoen suunnittelualueen luvuissa mukana koko alue, myös Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskusten puoleiset osat.

Merenhoidossa on ravinnekuormituksen vähentämiselle asetettu kuormituskatot. Kuormituskatto tarkoittaa vuotuista kuormitusmäärää, jota ei saa ylittää, jotta hyvän tila saavuttaminen ja ylläpitäminen olisi mahdollista. Kuormituskatot on asetettu erikseen jokaiselle merialueelle (Suomenlahti, Saaristomeri, Selkämeri, Merenkurkku, Perämeri). Kuormituskatot on laskettu melko lyhyen ajanjakson kuormitustietoihin perustuen, eivätkä ne välttämättä anna riittävää kuvaa ravinnekuormituksen vähennystarpeista.  Kuormituskatot onkin tarkoitus tarkistaa lähivuosina.

Rannikkovesissä paikallisista lähteistä peräisin olevan kuormituksen vähennystarvetta on vaikea arvioida tarkasti myös siitä syystä, että ulkoisen kuormituksen lisäksi rannikkovesien tilaan vaikuttavat mereen aiemman kuormituksen seurauksena kertyneet sisäiset ravinnevarastot (sisäinen kuormitus), muualta Itämereltä virtausten mukana tulevat ravinteet ja ilmalaskeuma. Sisäisten ravinnevarastojen ja muualta virtausten mukana tulevien ravinteiden määrä vaihtelee Saaristomeren ja Selkämeren eri osissa, mutta arviot niiden suuruudesta ovat epävarmoja. Rannikkovesien ravinnekuormituksen vähennystarpeiden arviointiin tuo epävarmuutta lisäksi ilmastonmuutos, joka mallilaskelmien mukaan tulee lisäämään etenkin fosforin hajakuormitusta huomattavasti.

Edellä mainituista syistä rannikkovesille ei tässä yhteydessä esitetä määrällisiä vähennystavoitteita. Ravinnekuormituksen vähennystarve on joka tapauksessa huomattava. Tämän osoittaa selvästi myös se, että Saaristomeren sisä- ja välisaariston ja lähes koko eteläisen Selkämeren tila on uusimman ekologisen luokituksen mukaan heikentynyt verrattuna edelliseen luokitukseen.

Ulkoisen ravinnekuormituksen vähentämisen lisäksi sisäisen kuormituksen ja rehevöitymishaittojen vähentämiseen tähtääviä kunnostustoimenpiteitä tulee toteuttaa erityisesti monissa alueen järvissä, mutta myös rannikkovesissä.

Hydro-morfologisen tilan parantamistarve

Hydro-morfologisen tilan parantamistarve on määritetty käyttäen hyväksi hydro-morfologisten muutosten arvioinnissa käytettyä tarkastelua ja pisteytystä. Jos tilan muutos on vähäinen tai sitä pienempi, on tavoitteena nykytilan säilyttäminen. Muussa tapauksessa tavoitteen asettamiseen vaikuttaa se, mitkä tekijät ovat muutoksen aiheuttaneet. Mikäli uomassa on esimerkiksi vaelluseste, on tavoitteena vesieliöstön vapaan liikkumisen turvaaminen. Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella hydro-morfologisen tilan parantamistarpeita on erityisesti virtavesissä. Kaikkiaan 38 vesimuodostumassa on pato tai muu este, joka estää täysin vesieliöstön vapaan liikkumisen. Lisäksi jokaisella toimenpideohjelman osa-alueella on virtavesiä, joissa tulee parantaa kalojen elin- ja lisääntymisympäristöjä, jotta hyvä ekologinen tila on mahdollista saavuttaa tai ylläpitää. Paimionjoessa sekä Kokemäenjoen vesistöalueella Kiikoisjärven ja Mouhijärven alueilla tulee lisäksi kehittää säännöstelykäytäntöjä.

Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa ympäristötavoitteeseen vaikuttaa vesistön tärkeä käyttömuoto, jolle toimenpiteistä ei saa aiheutua merkittävää haittaa. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tilatavoitteet on esitetty tarkemmin luvussa 15.4.

Vaarallisten ja haitallisten aineiden vähentämistarve

Polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE) vuoksi kaikki toimenpideohjelma-alueen pintavesimuodostumat on luokiteltu hyvää huonompaan kemiallisen tilaan. PBDE-aineet ovat kaukokulkeutuvia ja erittäin hitaasti hajoavia yhdisteitä, joten ne häviävät luonnosta hitaasti, vaikka niiden käyttö onkin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta nykyisin jo kielletty. Lisäksi niillä käsiteltyjä muoveja, tekstiilejä ja sähkölaitteita on edelleen käytössä ja kaatopaikoilla. Toinen kaukokulkeutuva ja pintavesien kemialliseen tilaan vaikuttava aine on elohopea, jonka vuoksi kaikkiaan 130 järvi- ja jokimuodostumaa on luokiteltu hyvää huonompaan kemiallisen tilaan.  Elohopean ilmalaskeuma Suomessa on ylittänyt useita vuosikymmeniä laskennallisen kriittisen kuormituksen. Tämän myötä pitoisuudet sekä maan pinnan humuskerroksessa, valumavesissä että vesistöissä ylittävät luontaisen tason koko Suomessa, erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Elohopeapitoisuudet sisävesien kaloissa ovat yleisesti nousseet, eniten humuspitoisissa järvissä, joihin kohdistuu sekä suoraan järven pinnalle että valuma-alueen kautta tuleva elohopeakuorma. Yli 90 % ilmaperäisestä elohopealaskeumasta Suomeen tulee kaukokulkeumana maan rajojen ulkopuolelta. Vaikka laskeuma Suomessa on pienentynyt EU:n alueen päästövähennysten johdosta, ei tämä näy kalojen elohopeapitoisuudessa pitkään aikaan, sillä valtaosa laskeumana tulleesta elohopeasta on varastoitunut maaperään. Nopeinta järvikalojen pitoisuuksien laskun odotetaan olevan järvissä, joissa on pieni valuma-alue verrattuna järven kokoon, koska niiden pääasiallinen elohopeakuorma tulee suoraan laskeumasta. Kaukokulkeumaan vaikuttaminen toimenpideohjelma-aluekohtaisilla toimenpiteillä on vaikeaa.

Kokemäenjoen alaosan ja keskiosan ahventen elohopeapitoisuudet ovat peräisin sedimenteistä, johon elohopeaa on kertynyt vuosien saatossa alueella toimineesta teollisuudesta. Joen kemiallisen tilan parantamiseksi pohjasedimentissä olevien haitallisten aineiden leviäminen tulee estää.

Happamista sulfaattimaista johtuen kemiallinen tila on hyvää huonompi toimenpideohjelma-alueella viidessä jokimuodostumassa. Näiden vesistöjen valuma-alueilla tulee vähentää happamista sulfaattimaista johtuvia vesistöhaittoja. Tattaranjoen hyvää huonompi kemiallinen tila johtuu happamien sulfaattimaiden lisäksi Järilänvuoren pohjavesialueelta suotautuvista pilaantuneista pohjavesistä. Järilänvuoren pohjavesialueelle kohdennettavia toimenpiteitä on tarkemmin käsitelty pohjavesien toimenpiteiden yhteydessä luvussa 11 sekä luvussa 17.4.3 (alennetut tilatavoitteet).