-
- 6. Tarkasteltavat pohjavesimuodostumat
- 7. Pohjavettä kuormittava toiminta
- 8. Pohjaveden seuranta
- 9.Pohjaveden tilan arviointi ja luokittelu
- 10. Pohjavesien tilan tavoitteet ja parantamistarpeet
- 11. Pohjavesien toimenpiteet ja ohjauskeinot vuosille 2022–2027
-
- 12 Tarkasteltavat pintavedet
- 13 Pintavesien kuormitus ja muu tilaa muuttava toiminta
- 14 Pintavesien tilanarviointi
-
15 Pintavesien tilan tavoitteet ja parantamistarpeet
- 15.1 Toisen suunnittelukauden pintavesien tilatavoitteiden saavuttaminen ja toimenpiteiden toteutuminen
- 15.2 Tilatavoitteet ja vesien tilan parantamistarpeet kaudella 2022–2027
- 15.3 Tavoitetilan saavuttaminen: kuormituksen ja muiden paineiden vähentämistarve
- 15.4 Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen tilatavoitteet
- 15.5 Erityisalueiden tavoitteet
- 15.6 Toimenpiteiden lisätarve eri sektoreille
- 16 Pintavesien toimenpiteet ja ohjauskeinot vuosille 2022–2027
-
- 17 Yhteenveto pinta- ja pohjavesiä koskevista toimenpiteistä sekä niiden kustannukset ja vaikutukset
- 18 Selostus vuorovaikutuksesta
4.5 Teollisuus ja energian tuotanto
Kolmannen suunnittelukauden aikana Satakunnan alueelle on tulossa uusia teollisuuden hankkeita ja niiden vesistövaikutukset selvitetään YVA-menettelyn ja ympäristölupaprosessin aikana. Varsinais-Suomen alueella ei ole tunnistettu YVA- menettelyssä ollutta tai olevaa hanketta, jolla saattaisi olla toteutuessaan vaikutuksia vesien tilaan. Olemassa olevilla teollisuuslaitoksilla saatetaan tehdä uusia investointeja tai muita toimintaan liittyviä muutoksia, joilla voi olla vaikutuksia vesien tilaan ja niiden vesistövaikutukset selvitetään viimeistään ympäristönsuojelulain mukaisen hakemuksen käsittelyn yhteydessä.
Energiatoimialan kehitys on lähitulevaisuudessa nopeaa ja alaan kohdistuu runsaasti muutospaineita. Merkittäviä kehitystä ohjaavia tekijöitä ovat energiatehokkuuden parantaminen, paikallisen energiatuotannon lisääntyminen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto osana ilmastonmuutoksen hillintää ja fossiilisten energialähteiden käytön vähentämistä.
Sähkönkulutuksen ennustetaan edelleen kasvavan ja siihen liittyen vesivoiman tuotanto on tärkeä osa uusiutuvia energialähteitä, mikä lisää paineita vesivoiman tehokkaammalle käytölle jo rakennetuissa vesistöissä. Isojen vesistöjemme säännösteltävän vesivoiman (kuten Kokemäenjoella) merkitys on erityisen suuri, sillä se tasaa energiatarpeen vaihteluita maassamme säädettävyytensä ansiosta. Vesivoiman rooli energiajärjestelmää tasapainottavana tuotantomuotona todennäköisesti korostuu vielä jatkossa sähköjärjestelmän muutoksen myötä. Maalämmön lisääntyvään käyttöön energialähteenä liittyy myös pohjavesivaikutuksia. Energiakaivojen rakentaminen ja geotermisen lämmön hyödyntäminen ei yleensä sovellu pohjavesialueille, koska sekä energiakaivojen poraus että niiden käyttö voi aiheuttaa haittaa pohjaveden laadulle tai määrälle. Energiakasvien viljely ja uusien biomassojen energiakäyttö (esim. järviruoko, levät ja muu vesikasvillisuus) voivat tarjota mahdollisuuksia vesiensuojelun tehostamiselle. Niiden laajamittaisen viljelyn ja käytön vesistövaikutuksista ei kuitenkaan vielä ole riittävästi tietoa.
Suomessa syntyy runsaasti biomassoja, jotka biokaasuksi jalostettuna voidaan hyödyntää niin liikenteen polttoaineena kuin muunakin energiana. Tämä edistää niin Suomen kiertotaloustavoitteita kuin hiilineutraaliustavoitteitakin. Nykyinen biokaasun tuotanto Suomessa on noin 1 TWh vuodessa. Reaktorilaitoksia on Suomessa kaikkinensa 69 kappaletta ja kaatopaikkakaasupumppaamoita on 33 kappaletta. Koko maan biokaasupotentiaalin arvioidaan olevan noin 15–20 TWh, ja kestävä tuotanto voisi arvioiden mukaan olla vuonna 2030 jopa noin 4 TWh (SBB 2020). Biokaasun tuotanto voi kuitenkin aiheuttaa riskin ravinteiden pääsemisestä vesistöihin, jos tuotannossa syntyvien mädätteiden ja biokaasulaitosten jätevesien käsittelyä ei ole suunniteltu huolellisesti. Mikäli biomassojen ja mädätteiden prosessointi on alun perin suunniteltu siten, että lopputuotteilla on kysyntää ja markkina-arvoa, voidaan niiden sisältämät ravinteet hyödyntää tehokkaammin ja näin vähentää ravinnepäästöjä vesistöihin.