14.1 Ekologinen tila

Ekologisessa luokittelussa pintavedet jaetaan jokiin, järviin ja rannikkovesiin ja tyypitellään luontaisten ominaisuuksiensa mukaan eri pintavesityyppeihin. Tyypittelykriteereitä ovat järvissä pinta-ala, keskisyvyys ja luontainen väriarvo ja joissa valuma-alueen pinta-ala sekä maalaji. Tyypittely on olennainen osa ekologista luokittelua, sillä kullakin pintavesityypillä on omat vertailuarvonsa, johon järven, joen tai rannikkoveden tilaa verrataan. Näin esimerkiksi kirkasvetisen ja syvän järven tilaa ei verrata matalaan ja humuspitoiseen järveen, vaan molemmilla järvillä on omat tyyppikohtaiset vertailuarvonsa esimerkiksi veden laadun tai vesikasvillisuuden esiintymisen ja lajiston suhteen. 

Vesien tilan ekologisessa luokittelussa käytetään viisiportaista asteikkoa (erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono). Sisävesien biologinen aineisto luokitteluun koostuu jokien koskinäytteistä ja järvien ranta-, ulappa ja syvännenäytteistä.  Jokien luokittelussa otetaan huomioon kalasto, pohjaeläimet, päällyslevät sekä järvissä lisäksi vesikasvillisuus ja kasviplankton ml. klorofyllipitoisuus (Aroviita ym. 2019). Rannikkovesillä otetaan huomioon kasviplankton, pohjaeläimet ja makrolevät. Myös fysikaalis-kemialliselle tilalle on omat vertailuarvonsa kussakin pintavesityypissä. Järvien luokittelussa keskeisiä ovat kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus ja jokien luokittelussa näiden lisäksi pH-minimi. Rannikkovesien luokittelussa ravinteiden lisäksi otetaan huomioon näkösyvyys.

Ekologisessa luokituksessa otetaan huomioon myös muut vesistöjen tilaan vaikuttavat ihmistoiminnasta johtuvat tekijät, kuten erilaiset vesirakentamisen aiheuttamat rakenteelliset muutokset (padot, perkaukset ym.), sekä kuormitus. Kokonaisarvioinnin tekeminen on välttämätöntä, sillä biologista aineistoa on usein käytössä vain rajoitetusti. Esimerkiksi jokien tilaa kuvaavat näytteet kerätään koskipaikoista, joiden edustavuus koko jokimuodostumaan nähden ei välttämättä ole aina paras mahdollinen. Kosket saattavat edustaa vain pientä osaa uoman pituudesta, lisäksi ne usein kuvaavat parempaa vesistön tilaa kuin muu jokiuoma. Käytettävissä olevat biologiset tai vedenlaadun analyysit eivät myöskään välttämättä kuvaa erityisen herkästi juuri tiettyyn vesistöön kohdistuvaa painetta. 

Pintavesien uusin ekologinen luokitteluehdotus valmistui syksyllä 2019 ja se perustuu vuosien 2012–2017 aineistoihin. Toimenpideohjelma-alueen pintavesien ekologinen tila on esitetty kuvassa 14.2 ja seuraavissa kappaleissa käydään läpi ekologisen tilan luokittelua tarkemmin. Tarkempaa vesimuodostumakohtaista luokittelutietoa kartta-aineistona voi tarkastella verkkosivulla www.paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta.

Kuva 14.1. Toimenpideohjelma-alueen pintavesityypit.

Kuva 14.2. Pintavesien ekologinen tila (2019) Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella. Mukana myös voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat.