14.3 Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesimuodostumien tila

Osa vesimuodostumista on tiettyjen kriteerien perusteella (ks. luku 13.6) nimetty joko keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. Näiden tilanarviointi on mahdollisuuksien mukaan tehty samoin kuin muidenkin vesimuodostumien kohdalla, mutta niiden tavoitetila määräytyy suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan, jossa on huomioitu kyseisen vesimuodostuman hydro-morfologinen muuttuneisuus ja mahdollisuus parantaa sitä. Tilatavoitetta asetettaessa on tarkasteltu ensin kaikki vesistön ekologista tilaa parantavat hydrologiset ja rakenteelliset parannustoimenpiteet. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä tilatavoitteeseen vaikuttaa aina vesistön tärkeä käyttömuoto (esim. tulvasuojelu, vesivoimantuotanto, maatalouden kuivatus), jolle toimenpiteistä ei saa aiheutua merkittävää haittaa.

Keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi nimetty vesimuodostuma luokitellaan saavutettavissa olevalta ekologiselta tilaltaan parhaaksi mahdolliseksi: hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Tilatavoite on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila. Se määritetään parhaan saavutettavissa olevan ekologisen tilan kautta, joka on kyseisen voimakkaasti muutetun tai keinotekoisen vesimuodostuman vertailutila. Fysikaalis-kemiallista laatua koskevat samat kriteerit kuin muissakin vesimuodostumissa. Suomessa käytettävässä luokittelumenetelmässä tila määritetään toimenpidetarkastelun avulla, jota on avattu tarkemmin oppaassa Keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi nimetyn vesimuodostuman luokittelu III suunnittelukierroksella (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas).

Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella on nimetty voimakkaasti muutetuksi 9 jokimuodostumaa ja 8 rannikkovesimuodostumaa sekä keinotekoiseksi 1 järvimuodostumaa. Nämä kaikki on luokiteltu hyvää huonompaan saavutettavissa olevaan tilaan. Kaikkien näiden vesimuodostumien tilaa heikentää pääasiassa ulkoisesta kuormituksesta johtuva rehevöityminen ja vedenlaatu on monessa jopa huono. Toimenpidetarkastelun perusteella selvästi ekologista tilaa parantavia hydrologisia ja rakenteellisia toimenpiteitä tunnistettiin vain muutamissa vesimuodostumissa (taulukko 14.1).  

Paimionjoen alaosassa ekologista tilaa on mahdollista parantaa säännöstelykäytännön kehittämisellä (ympäristövirtaama) ja lisäksi Askalan voimalaitospadossa on kalatievelvoite. Paimionjoen pienistä virtaamista johtuen voimalaitosten kalateiden toteuttaminen ja minimijuoksutukset aiheuttavat kuitenkin haittaa voimatuotannolle, samoin lyhytaikaissäännöstelyn lopettaminen tai pienentäminen. Mahdollisia toimenpidevaihtoehtoja sekä niiden vaikutuksia selvitetään Askalan padon osalta tarkemmin ympäristövirtaamaselvityksessä. Paimionjoen keskiosassa on mahdollisuus parantaa ekologista tilaa poistamalla Rounankosken padon nousuesteellisyys (padon poisto, kalatie tms. ratkaisu) sekä toteuttaa koskialueiden kalataloudellisia kunnostuksia.

Puttanjoessa ja Sirppujoessa on vain vähän mahdollisuuksia vähentää niiden muuttuneisuutta niin, että sillä parannettaisiin ekologista tilaa merkittävästi. Puttanjoessa voidaan toteuttaa koski- ja virta-alueiden kunnostuksia joen yläosissa, mutta niiden vaikutukset koko joen osalta jäävät vähäisiksi. Sirppujoessa on mahdollisuus parantaa kalojen elinympäristöjä ja kulkumahdollisuuksia Männäistenkosken padolla ja sen ympäristössä. Joen toistuvien happamuusongelmien (alueen happamat sulfaattimaat) vuoksi Sirppujoesta ei kuitenkaan saada kunnostuksillakaan merkittävää kalavesistöä.

Kokemäenjoen alaosassa on jo toteutettu ekologista tilaa parantavia toimenpiteitä säännöstelyyn liittyen parantamalla mm. alivirtaamatilanteita. Koko joen alueella on mahdollista toteuttaa kalojen kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostuksia, mutta näillä arvioidaan olevan vähän vaikutuksia voimakkaasti säännöstellyn ja padotetun vesistön muuttuneisuuteen ja ekologiseen tilaan. Samoin Loimijoella voidaan toteuttaa koskialueiden kunnostuksia ja voimalaitospadoissa on mahdollisuuksia parantaa kalojen kulkumahdollisuuksia (kalatiet tms.).

Ruotsinvesi – Velhovesi (Uudenkaupungin makeavesiallas) ja Paraisten makeavesiallas ovat molemmat vedenottoa varten padottuja vesialueita, joiden luontainen yhteys ympäröivään merialueeseen on suljettu. Makeavesiallas toimii Uudenkaupungin raakavesilähteenä ja sen ennallistaminen raakaveden oton aikana on mahdotonta. Paraisten makeavesiallas ei toimi enää raakavesilähteenä, mutta padotuksen purkaminen ja alueen palauttaminen merenlahdeksi heikentäisi merkittävästi alueen Natura- ja suojeluarvoja (Pettebyvikenin Natura 2000-alue).

Toimenpideohjelma-alueen voimakkaasti muutetut rannikkovesimuodostumat Raisionlahti, Turun Satama ja Ruissalon salmet, Naantalin sataman edusta, Uudenkaupungin edusta, Rauman edusta ja Eteläselkä ovat kaikki satama-alueita, joissa monessa on myös telakka ja/tai teollista toimintaa. Alueilla on paljon laivaliikennettä ja siihen liittyvää ylläpitoruoppausta ja rantaviivaa on voimakkaasti rakennettu ja muutettu. Kyseisten alueiden hydro-morfologinen muuttuneisuus on sen luonteista, ettei sen ennallistaminen ole mahdollista. Uudenkaupungin edustan ja Eteläselän vesimuodostumissa voidaan alueiden virtausolosuhteita jonkin verran parantaa rakentamalla penkereisiin virtausaukkoja, mutta vaikutukset koko vesimuodostuman ekologisessa tilassa ovat vähäisiä. Kehätie E18-hankkeen (Naantali-Raisio) yhteydessä toteutettavalla Nesteentien silta-aukon laajentamisella ja kannaksen madaltamisella voidaan parantaa virtausolosuhteita Raisionlahden pohjukassa.

Maarian altaassa on mahdollista parantaa merkittävästi vesieliöstön kulkumahdollisuuksia rakentamalla kalatie Maarian altaan säännöstelypatoon ja parantaa näin ekologista tilaa.

Taulukko 14.1. Toimenpideohjelma-alueen voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat, niiden hydro-morfologinen tila ja mahdollisuudet parantaa sitä sekä fysikaalis-kemiallinen tila ja tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.