7.5 Turvetuotanto

Turvetuotannon pohjavesivaikutukset liittyvät pohjaveden laadun ja määrän muutoksiin. Kivennäismaahan ulottuessaan ojitus voi aiheuttaa pohjavesipinnan alenemista tai virtaussuunnan muuttumista myös turvetuotantoalueen ulkopuolella ja siten vähentää pohjaveden saatavuutta tai heikentää pohjavedestä riippuvaista ekosysteemiä. Pohjaveden laatu voi muuttua turpeen oton seurauksena, mikäli ottoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostumisalueelle. Tämä voi johtaa esimerkiksi kohonneisiin rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuksiin pohjavedessä. Turvetuotantoa ei pääsääntöisesti sijoitu pohjavesialueelle, vaan lähinnä pohjavesialueiden reuna-alueille. Turpeen oton ympäristöhaittoja vähennetään huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella sekä erilaisilla ympäristönsuojeluratkaisuilla.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella turvetuotanto on keskittynyt Satakuntaan, sillä noin 90 ympäristöluvanvaraisesta tuotantoalueesta vain noin 20 sijaitsee Varsinais-Suomessa. Satakunnassa harjoitetaan turvetuotantoa erityisesti Pohjois-Satakunnassa Karvianjoen yläjuoksulla sekä Ala-Satakunnassa etenkin Pyhäjärven ja Kokemäenjoen välisellä alueella. Satakunnassa turvetuotannon kokonaispinta-ala vuonna 2019 oli noin 5300 hehtaaria ja Varsinais-Suomessa noin 900 hehtaaria. Satakunnassa on lisäksi runsaasti pieniä alle 10 hehtaarin turvetuotantoalueita, joilla ympäristölupaprosessi on tällä hetkellä meneillään, eikä vielä ole tiedossa lopullisia lukumääriä ympäristölupaa hakevista, kotitarveottona tuotantoa jatkavista tai tuotannon kokonaan lopettavista tuotantoalueista. Yleisesti ottaen tuotetusta turpeesta yli 90 prosenttia käytetään energian tuotantoon, Lounais-Suomessa kasvu- ja ympäristöturpeen käyttö on kuitenkin jopa suurempaa kuin energiaturpeen.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella turvetuotanto ei pääsääntöisesti sijoitu pohjavesialueelle. Pohjavesialueille tai niiden välittömään läheisyyteen sijoittuvilla ympäristöluvanvaraisilla turvetuotantoalueilla on pohjaveden tarkkailuvelvoite.