7.8 Maa-ainesten otto

Etelä-Suomessa ja suurten kasvukeskusten lähistöllä hiekkaa ja soraa on otettu runsaasti pohjavesialueilla, vaikka ottotoiminta ja jälkihoitamattomat ottoalueet voivat olla riski pohjavesialueilla etenkin, jos maa-ainesten ottoalueiden suhteellinen osuus pohjavesialueesta on suuri. Laaja-alaisen maa-ainesten oton seurauksena pohjaveden laatu voi heikentyä, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään. Laaja-alaisilla soranottoalueilla myös pohjavedenpinnan korkeusvaihtelut lisääntyvät. Lisäksi ottotoimintaan ja kuljetukseen liittyvä polttoaineiden käsittely, öljyvuodot sekä pölynsidonta aiheuttavat riskin pohjavedelle. Riskiä aiheuttaa myös sorakuoppiin kohdistuva virheellinen jälkikäyttö, kuten moottoriajoneuvoilla ajo ja jätteiden läjitys.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella soran ja hiekan ottaminen kohdistuu lähes kokonaan tärkeille tai vedenhankintaan soveltuville pohjavesialueille, Lounais-Suomessa on kuitenkin myös melko paljon pohjavesialueita, joilla ei ole maa-aineksen ottoa tai vanhat ottoalueet ovat jo maisemoituneet. Osalle pohjavesialueista on keskittynyt paljon maa-aineksenottoa ja joillakin pohjavesialueista maa-ainestenottoalueita on paljon suhteessa koko pohjavesialueen pinta-alaan (taulukot 7.4 ja 7.5). 

Taulukko 7.4. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen pohjavesialueet, joilla maa-ainesten ottoalueita enemmän kuin 10 % pohjavesialueen pinta-alasta tai enemmän kuin 100 ha. Lähde: Corine2018.

Taulukko 7.5. Maa-aineksen otto pohjavesialueilla Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella. Lähde: Corine2018.

Koska hyödyntämiskelpoiset soravarat ovat niukat ja epätasaisesti asutuskeskuksiin nähden jakautuneet, ottamistoiminta vaatii alueellista yleissuunnittelua. Laajimmat ja monimuotoisimmat hyödynnettävissä olevat sora- ja hiekkamuodostumat ovat Kokemäen harjualueilla, Säkylästä Koskelle ulottuvalla harjujaksolla sekä Someron ja Kiikalan harjualueilla. Toisaalta laajoja luonnontilaisina säilyneitä, luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita harjualueita muun muassa Pohjankankaalla ja Hämeenkankaalla, Säkylänharjulla ja Virttaankankaalla sekä Hyyppäränharjulla ja Kaskistonnummella on suojeltu uudelta maa-ainesten ottamiselta kokonaan. Kapeat pitkittäisharjut Pyhärannasta Paraisille sekä Porin Ahlaisista Huittisiin ovat oleellisilta osin kaivettu lähelle pohjaveden pintaa ja paikoin pohjavedenpinnan alapuolelle. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella soran ja hiekan ottomäärät ovat viime vuosina vähentyneet, kun kalliokiviaineksen merkitys on lisääntynyt. Kalliokiviaineksen lisääntyneeseen käyttöön ovat vaikuttaneet hyödyntämiskelpoisten soravarojen paikallinen väheneminen, parantuneet kalliokiviaineksen louhinta- ja murskaustekniikat sekä merkittävien rakennuskivilouhimoiden toiminta alueen länsiosissa. Vuonna 2019 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella otettiin kalliokiviainesta 1,7 milj. m³, soraa ja hiekkaa 1 milj. m³, moreenia 184 900 m³ silttiä ja savea 9 600 m³ ja multaa 10 600 m³. Voimassa olevia lupia on noin 180 kpl.