4.2 Maatalous

Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa maatilojen määrä vähenee n. 3 % vuodessa. Tällä hetkellä maatiloja on Varsinais-Suomessa 4 860 kpl ja Satakunnassa 2 852 kpl. Tilojen keskimääräinen peltoala on kasvanut Varsinais-Suomessa viidessä vuodessa 54 hehtaarista noin 60 hehtaariin. Satakunnassa vastaava muutos on ollut 45 hehtaarista 50 hehtaariin. 

Viiden vuoden aikana syysviljojen viljely on molemmissa maakunnissa vähentynyt ja kevätviljojen osuus kasvanut. Erityisesti kauran viljely on lisääntynyt runsaasti. Myös rehuherneen ja härkäpavun viljely on lisääntynyt jonkin verran. Lypsylehmien määrä on selkeästi vähentynyt molemmissa maakunnissa kuluneen viiden vuoden aikana. Muilla kotieläintalouden sektoreilla tuotanto on pysynyt samana tai vähän laskenut. Ainoastaan broilerinlihan tuotanto on kasvanut.  Tiedot on kerätty maataloushallinnon tukisovelluksesta ja Luken tilastoista.

Muu yritystoiminta tukee jatkossa maatilan perinteistä toimintaa yhä vahvemmin. Urakointipalveluiden kysyntä kasvaa, samoin tilojen välinen yhteistyö. Elintarviketeollisuus erikoistuu todennäköisesti edelleen ja löytää markkinoita varsinkin lähiruoalle ja ekologisesti tuotetuille jalosteille.

Kotieläintuotannon keskittymäalueilla lantaa syntyy yli lannoitustarpeen, mikä on edelleen kuormitusriski, ellei lannan hyötykäyttö uusilla menetelmillä lisäänny. Lannan kuljetusmatkat voivat pidentyä ja käsittelytarve lisääntyä, mikä lisää energiankulutusta ja levityskustannuksia. Peltojen lannoitus tulee kuitenkin tarkentumaan taloudellisista syistä, mikä vähentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Korkean fosforiluvun riskipelloille kaivataan edelleen keinoja peltomaan ravinteisuuden pienentämiseksi.

Hyväkuntoisen maaperän merkitys sekä tuotannon tekijänä että ympäristöhaittojen vähentäjänä ymmärretään paremmin. Kasvaneen tilakoon myötä kasvaneet koneet voivat lisätä tiivistymisriskiä ja siten heikentää maan rakennetta. Toisaalta kevyet muokkausmenetelmät lisääntyvät vähentäen ajokertojen määrää pellolla ja vaikuttaen maan rakenteeseen positiivisesti. Myös suorakylvön lisääntyminen, erilaisten orgaanisten maanparannusaineiden sekä rakennekalkin ja kipsin käyttö voi lisääntyä, mikä vähentää eroosiota ja parantaa maan rakennetta.  Toisaalta esimerkiksi suorakylvö voi lisätä liukoisen fosforin sekä kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumista. CAP (yhteinen maatalouspolitiikka) -uudistus tuo ympäristö- ja ilmastonmuutosnäkökulmista lähteviä uusia vaatimuksia, jotka on maataloustuotannossa huomioitava joko tukien edellytyksinä tai valittavina toimenpiteinä.

Talvien leudontuminen ja talviaikaisten sateiden lisääntyminen sekä muut sään ääri-ilmiöt lisäävät talviaikaista ravinnehuuhtoumaa ja aiheuttavat ravinnehuuhtoumapiikkejä myös muina vuodenaikoina. Lounais-Suomessa onkin tärkeää säilyttää ja lisätä peltojen kasvipeitteisyyttä kasvukauden ulkopuolisena aikana. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien rankkasateiden ja kuivuusjaksojen takia maatalouden vesienhallinta on yhä tärkeämpää ja luonnonmukaisten menetelmien laajempi käyttö ja pelto- ja metsäalueiden yhteinen vesienhallinta ovat tulevaisuudessa tarpeen. Maatalouden vesiensuojelua ja ilmastonmuutokseen sopeutumista edistetään tilakohtaisen neuvonnan ja ryhmäneuvonnan sekä ympäristötoimien tarkemman kohdentamisen avulla, mistä on saatu hyviä käytännön kokemuksia useissa hankkeissa. CAP-suunnitelmassa kohdentamista on esitetty ainakin suojavyöhykkeiden osalta.