1.3.1 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) on sisällytetty pohjavesien määrittämistä ja luokitusta koskeva uusi 2 a luku 1.2.2015 voimaan tulleella muutoksella 1263/2014. Lakia tarkentavat säännökset sisältyvät vesienhoidon järjestämisestä annettuun valtioneuvoston asetukseen (1040/2006, muutos 929/2016). Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain osallistumista ja tiedottamista koskeviin säännöksiin on tehty tekniset tarkistukset (10 d, 15 ja 17 §) muutoksella 1410/2019 tiedoksi antamista ja tiedottamista koskevan kansallisen yleislain muutoksen vuoksi. Lisäksi lainmuutos 272/2020 on sisältänyt muun ohessa ympäristötavoitteiden saavuttamista vaiheittain koskevan 25 §:n tarkistamisen.
Vesienhoidon toteutuksen kannalta olennaisia ympäristö- ja vesilainsäädäntöjä on uudistettu. Uudistettu vesilaki (587/2011) on ollut voimassa vuoden 2012 alusta lähtien. Haja-asutuksen jäteveden käsittelyä koskeva lainsäädäntö uudistui keväällä 2017. Ympäristönsuojelulain (527/2014) muutos (19/2017) ja uusi valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) ovat voimassa 3.4.2017 alkaen. Lainsäädännön muutoksessa jäteveden käsittelyvaatimuksia nostettiin asetuksen tasolta lain tasolle ja säännöksiä selkeytettiin. Merkittävin muutos tuli puhdistusvaatimusten noudattamisen siirtymäaikoihin, joiden pääperusteina ovat nyt vesiensuojelulliset tekijät.
Uutta ympäristönsuojelulakia (527/2014, voimaan 1.9.2014) tarkentavat säännökset sisältyvät ympäristönsuojelusta annettuun valtioneuvoston asetukseen (713/204). Ympäristönsuojelulainsäädännön uudistuksen tavoitteena on parantaa ja yhdenmukaistaa ympäristön tilaa turvaavia parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia sekä tehostaa ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja lupien valvontaa. Ympäristölupamääräysten tarkistamismenettely korvattiin säännölliseen valvontaan liitettävällä valvontaviranomaisen velvollisuudella tarkastella luvan muuttamisen perusteiden olemassaoloa. Jos peruste tai perusteet luvan muuttamiselle ovat olemassa, valvontaviranomaisen on tehtävä aloite lupaviranomaiselle luvan muuttamista varten. Uudistuksen ansiosta merkittävät luonnonarvot voidaan ottaa huomioon entistä paremmin turvetuotantoa koskevassa ympäristölupaharkinnassa. Uudistuksen kolmannessa vaiheessa lupamenettelyä edelleen sujuvoitettiin. Luotiin uusi, ympäristölupamenettelyä osittain korvaava kevyempi ja yksinkertaisempi ilmoitusmenettely. Lisäksi siirrettiin laajasti eläinsuojia ilmoitusmenettelyn piiriin ja niiden osalta lupamääräyksissä ratkaistavista asioista säädetään valtioneuvoston asetuksessa (Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta (1166/2018), valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (50/2019) ja valtioneuvoston asetus ilmoituksenvaraisista eläinsuojista (138/2019).
Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet ovat aiempaa keskeisemmin esillä vesienhoidossa. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) sisältää ympäristönlaatunormeja aineille tai aineryhmille, jotka vaikuttavat pintavesien kemiallisen tilan arviointiin. Asetusta on muutettu vuosina 2010, 2015 ja 2016 EU:n direktiivien edellyttämällä tavalla. Ympäristöministeriössä on lisäksi valmisteilla EU:n sääntelyyn liittyvä asetuksen muutos. Vanhojen aineiden ympäristönlaatunormien tarkistukset tulivat voimaan 22.12.2015 ja tarkoituksena oli saavuttaa näiden aineiden suhteen pintaveden hyvä kemiallinen tila 22.12.2021 mennessä. Uusien aineiden ympäristönlaatunormit tulivat voimaan 22.12.2018 ja näiden aineiden suhteen vesien hyvä kemiallinen tila on tarkoitus saavuttaa 22.12.2027 mennessä.
Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) edellyttää tulvariskien tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamista. Tulvariskien hallintasuunnitelmien päivitys tehdään yhtä aikaa vesienhoidon suunnitelmien päivityksen kanssa.
Vesihuoltolakia (119/2000) muutettiin eri perustein vuosina 2015, 2018 ja 2019 (muutokset 979/2015, 290/2018, 669/2018, 1013/2018 ja 827/2019). Muutokseen 290/2018 sisältyi vesihuolloin häiriötilanteista ilmoittamista ja salassapitoa koskevien säännösten tarkistaminen. Salassapitoa koskevaa sääntelyä muutettiin myös lainmuutoksilla 669/2018 ja 1013/2018. Vuoden 2019 muutos 827/2019 tehtiin tiedoksi antamista ja tiedottamista koskevan kansallisen yleislain muutoksen vuoksi.
Muutoksia oikeuskäytännöissä
Vesienhoitosuunnitelma on otettava huomioon lupakäsittelyssä ja viranomaistoiminnassa. EU-tuomioistuin on linjannut Weser-tuomiossa (C-461/13), että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, kun ne Suomessa vesienhoitolain säätämisen aikaan hahmotettiin pikemmin vesienhoidon suunnittelua ohjaaviksi tavoitteiksi. Mahdollinen lakimuutos vesienhoidon ympäristötavoitteiden ja niistä poikkeamisen suhdetta uusien lupien myöntämiseen koskeva hanke on vireillä ja asiaa koskeva työryhmän loppuraportti on ollut lausunnolla kesällä 2019 (Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen: Perusteet ja menettelyhanke, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2018).
Koska EU- tuomioistuimen Weser-tuomion perusteella ympäristötavoitteet ovat sitovia suhteessa hankkeiden lupaharkintaan, on tämä huomioon ottaen perustellusti tulkittu, että ympäristötavoitteet sitovat myös vesipuitedirektiivin mukaista lupien saattamista ajan tasalle. Vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa edellytetään, että vesienhoitosuunnitelma on otettava lupaharkinnassa huomioon (VL 3:6, YSL 51 §). Vesienhoitosuunnitelmia tai vesienhoidon ympäristötavoitteita ei kuitenkaan mainita vesilaissa tai ympäristönsuojelulaissa lupien muuttamisen perusteena. Asiaa käsittelevä lupien muuttamismahdollisuuksia/vaihtoehtoja koskeva hanke ”Vesienhoidon ympäristötavoitteiden toteuttaminen: Ympäristöllisten lupien muutettavuutta koskevan lainsäädännön kehittäminen ja sen valtiosääntöoikeudelliset perusteet”, LupaMuutos-hankkeen loppuraportti valmistui 2019. Merkittävin suomalainen vastaava esimerkki tapahtui 19.12.2019, jolloin Finnpulp ei saanut ympäristölupaa, koska biotuotetehtaan jätevesipäästöt saattavat aiheuttaa ympäristönsuojelulain 49 §:ssä kiellettyä merkittävää Kallaveden pilaantumista. Tässä arviossa tuli KHO:n päätöksen perusteella ottaa huomioon toiminnan koko elinkaari, vesistön ekologisen tilan kehitys, EU-oikeudelliset velvoitteet ja varovaisuusperiaate. Ratkaisun oikeudellinen peruste on vesien tilatavoitteissa, joista säädetään vesienhoitolaissa (1299/2004) ja sen taustalla olevassa EU:n vesipuitedirektiivissä. Tavoitteina ovat vesimuodostumien tilan heikentymisen estäminen ja hyvän tilan saavuttaminen.
Vesienhoidon suunnittelua koskeva keskeinen lainsäädäntö:
Vesienhoidon järjestäminen:
- Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004 ja 272/2011)
- Asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006)
- Asetus vesienhoitoalueista (1303/2004)
Pilaantumisen ehkäiseminen ja vesirakentaminen:
- Ympäristönsuojelulaki (527/2014)
- Ympäristönsuojeluasetus (713/2014)
- Asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1308/2015)
- Vesilaki (587/2011) ja asetus vesitalousasioista (1560/2011)
Vesihuolto ja jätevesien käsittely:
- Vesihuoltolaki (119/2001)
- Ympäristönsuojelulaki (527/2014)
- Asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006)
- Asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017)
Merenhoito:
- Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004 ja 272/2011)
- Asetus merenhoidon järjestämisestä (980/2011)
- Merensuojelulaki (1415/1994)
Tulvariskien hallinta:
Luonnonsuojelu:
Ympäristövaikutusten arviointi:
- Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (252/2017)
- Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (277/2017)
- Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005)
- Asetus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristönvaikutusten arvioinnista (347/2005)
