8.5.4 Pyhäjärven alue ja Vanajavesi
Pyhäjärven ja Vanajaveden vedenkorkeuksien säännöstelyt on aloitettu vuonna 1962 ja ne perustuvat toisen vesistötoimikunnan päätöksellä annettuun ja vuonna 1960 korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vahvistettuun lupaan. Säännöstelyjen luvanhaltijana molemmissa järvissä on Pirkanmaan ELY-keskus.
Pyhäjärven säännöstelyn alkuperäisinä tavoitteina olivat vesivoiman tuottaminen sekä tulvasuojelu. Pyhäjärven säännöstelyä hoidetaan Pohjolan Voima Oy:n omistamalla Nokian Melon voimalaitoksella. Melon voimalaitoksella harjoitetaan lyhytaikaissäännöstelyä ja käytännön juoksutuksesta vastaa UPM Kymmene Oy. Lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa vedenkorkeuden voimakasta vaihtelua, mikä näkyy selvimmin Melon voimalaitoksen läheisyydessä Nokianvirran kapeikoissa. Pyhäjärven suurin säännöstelyväli on 1,55 m ja suurin säännöstelytilavuus 195 milj.m3. Käytännössä Pyhäjärven säännöstely on ollut tyypiltään järven lasku, sillä ylimpien vedenkorkeuksien lisäksi myös keskivedenkorkeus on laskenut. Säännöstelyä on toteutettu lievempänä kuin mihin säännöstelylupa antaa mahdollisuuden. Säännöstelyn myötä ylimmät vedenkorkeudet ovat laskeneet huomattavasti ja kesän alimmat vedenkorkeudet ovat nousseet. Alimpien vedenkorkeuksien esiintymisajankohta on siirtynyt syksystä huhtikuuhun. Kesällä vedenpinta on säännösteltynä varsin vakaa. Säännöstelemättömässä tilanteessa vedenpinta laskisi kohti loppukesää lähes 0,5 m enemmän kuin säännöstellyssä tilanteessa. (Marttunen ym. 2004 ja Dubrovin ym. 2017)
Vanajaveden säännöstelyn alkuperäisenä tavoitteena oli tulvasuojelu ja myös vesiliikenne. Vanajaveden säännöstelyä hoidetaan Lempäälän Herralanvirran säännöstelypadolla ja suurimmilla virtaamilla myös Lempäälän kanavaa käyttäen. Käytännön säännöstelystä vastaa luvanhaltija eli Pirkanmaan ELY-keskus. Vanajaveden suurin säännöstelyväli on 1,8 m ja suurin säännöstelytilavuus 343 milj.m3. Käytännössä Vanajaveden säännöstely on ollut Pyhäjärven tavoin tyypiltään järven lasku. Myöskään Vanajavedellä säännöstelyä ei ole toteutettu niin voimakkaasti kuin lupaehdot sallisivat. Säännöstely on suurentanut talvista vedenkorkeuden laskua, alentanut tulvakorkeuksia ja vähentänyt kesäkauden vedenpinnan laskua. Talvinen vedenkorkeuden alentaminen on siirtänyt alimpien vedenkorkeuksien esiintymisen syksystä huhtikuuhun. (Marttunen ym. 2004). Herralanvirran säännöstelypadon yhteydessä on ohijuoksutusuoma, jonka kautta Vanajaveden minimijuoksutusvelvoite voidaan esimerkiksi varsinaisen säännöstelypadon huollon ja korjauksien yhteydessä tarvittaessa hoitaa. Tällä hetkellä pato toimii osittaisena vaellusesteenä, mutta syksyllä 2020 alueella tehtävien uomamuokkausten myötä kalojen nousumahdollisuudet paranevat.
Pyhäjärvestä vesi laskee Kuloveteen, Rautaveteen ja Liekoveteen, joiden säännöstely perustuu toisen vesistötoimikunnan väliaikaiseen lupaan vuodelta 1957. Säännöstelyyn on saatu vesioikeuden lupa vuonna 1972 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös vuonna 1974. Järviketjun säännöstelyn alkuperäisinä tavoitteina olivat vesivoimantuotanto sekä tulvasuojelu. Säännöstelyluvan haltija on Kokemäenjoen säännöstely-yhtiö ja säännöstelyä hoidetaan Hartolankosken Tyrvään voimalaitoksella. Juoksutuksia hoitaa UPM-Kymmene Oy. Säännöstely on lyhytaikais- eli vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä. Säännöstelyrajat on luvassa sidottu Rautaveden asteikkoon ja säännöstelylupaan sisältyy ehto, jonka mukaan kevätkuopasta voidaan valvontaviranomaisen suostumuksella poiketa määrätyissä vesiolosuhteissa. Tyrvään voimalaitoksen juoksutuksen lisäksi erityisesti Kuloveden vedenkorkeuteen vaikuttaa yläpuolisen Melon voimalaitoksen juoksutus. Järviketjun säännöstelyn aloittaminen on nostanut lievästi keskivedenkorkeutta lähinnä alimpien vedenkorkeuksien noustua. Toisaalta tulvakorkeuksia on koko järviketjulla merkittävästi pienennetty. Lyhytaikaissäädön vuoksi sekä järviketjun että alapuolisen jokiuoman vedenkorkeus vaihtelee voimakkaasti. Järvissä voimakkaimmillaan tämä havaitaan Kuloveden yläosalla ja toisaalta Tyrvään voimalaitoksen läheisyydessä. Järviketjun järvistä Rauta- ja Liekovesi ovat vedenkorkeusvaihteluiltaan hyvin lähellä toisiaan. Kulovedellä vedenkorkeuden vaihtelu on suurempaa ja riippuu merkittävästi virtaamasta. Kuloveden ajoittain korkeat vedenkorkeudet johtuvat kapeiden salmien padottavasta vaikutuksesta.
Mainittujen Nokian Melon ja Tyrvään Hartolankosken voimalaitosten lisäksi myös Kokemäenjoen Äetsän voimalaitos muodostaa merkittävän vaellusesteen. Vaellusesteitä on myös Honkolanjoessa, Sammaljoessa, sekä Kiikoisjärven, Mouhijärven ja Kourajärven luusuassa. Viimeksi mainittujen järvien vedenkorkeuksia säännöstellään tulvasuojelun ja samalla maatalouden olosuhteiden parantamiseksi.
