8.5.1 Näsijärven alue ja Tarjanne

Näsijärven vedenkorkeuksiin on vaikutettu jo 1800-luvulta asti, mutta säännöstelyluvat ovat myöhemmältä ajalta. Ensimmäinen lupapäätös, jossa annetaan määräyksiä vedenpinnan korkeudesta, on vuodelta 1923. Nykyinen voimassa oleva säännöstelylupa on vahvistettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 1980. Näsijärven säännöstelyn alkuperäisinä tavoitteina olivat vesivoiman tuottaminen sekä tulvasuojelu. Näsijärven säännöstelyä hoidetaan Tammerkosken ns. Yläkosken voimalaitoksilla (Tampella ja Finlayson). Yläkosken voimalaitosten lisäksi Tammerkoskessa on ns. Keskiputouksen ja Alakosken voimalaitokset. Näsijärven säännöstelyluvan haltija on Näsijärven säännöstely-yhtiö ja juoksutusta hoitaa käytännössä Tampereen Sähkölaitos Oy. Tammerkosken voimalaitoksilla harjoitetaan lyhytaikaissäännöstelyä.

Näsijärven suurin säännöstelyväli on 1,49 m ja suurin säännöstelytilavuus 385 milj.m³. Käytännössä koko säännöstelytilavuutta on käytetty täysimääräisesti vain hyvin harvoin poikkeuksellisen runsaslumisina vuosina. Säännöstelyn myötä vedenpinnan kevättalvinen lasku on suurentunut. Säännöstely on parantanut vesistön kesäajan virkistyskäyttöä pienentämällä kesäaikaista vedenkorkeuden vaihtelua. Vedenpinnan alenema kevättulvasta syyskuun loppuun on säännösteltynä ajanjaksona ollut huomattavasti pienempi kuin säännöstelemättömänä aikana. (Marttunen ym. 2004 ja Dubrovin ym. 2017)

Tammerkosken voimalaitosten lisäksi Näsijärven-Tarjanteen alueella Virroilla on Killinkosken ja Soininkosken voimalaitokset sekä Mäntässä Mäntänkosken voimalaitos. Killinkosken voimalaitos on putkivoimalaitos, jolla säännöstellään Vuolteenjärven sekä Iso- ja Vähä-Vehkajärven vedenkorkeuksia. Vuolteenjärvestä lähtevä Soininjoki toimii Killinkosken voimalaitoksen tulvauomana, jonka yläosa on läpi vuoden useimmiten lähes kuiva. Uoman yläpäässä on säännöstelypato. Soininkosken voimalaitos, jolla säännöstellään Metterinjärven vedenkorkeutta, sijaitsee Killinkosken voimalaitoksen alapuolella Koskelanlammen ja Kahilanjärven välissä. Molemmat voimalaitokset harjoittavat lyhytaikaissäännöstelyä, mikä näkyy voimakkaana vedenkorkeusvaihteluna aina Kahilanjärven alapuolen Volanderin koskista pohjoisempana sijaitsevaan Vuolteenjärveen asti. Mäntänkosken voimalaitoksen juoksutus on sidottu yläpuolella olevan Keurusselän ja alapuolella olevan Mäntänlahden vedenkorkeuksiin. Kyseessä ei ole vesistönsäännöstely vaan juoksutukset noudattavat luonnonmukaista purkautumista eli yläpuolisen vesistön vedenkorkeuden noustessa myös juoksutuksen on noustava ja vedenkorkeuden laskiessa on juoksutusta pienennettävä.

Mainittujen voimalaitospatojen ja Killinkosken voimalaitoksen tulvauoman säännöstelypadon lisäksi alueella on merkittäviä vaellusesteitä mm. Karjulanjoessa ja Tammikoskessa.