10.2.3 Metsätalous

Metsätalouden vesiensuojeluun vaikuttavat tärkeimmät järjestelmät ja lainsäädäntö

Metsälaki on uudistunut uusittuine asetuksineen 1.1.2014. Metsälaki edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomiointia metsätaloudessa. Vesilaissa (587/2011) on annettu aiempaa tarkempia määräyksiä ojituksiin liittyen. Ojituksista on ilmoitettava ennakkoon valvontaviranomaiselle (5 luvun 6 §). Ilmoituksen tulee sisältää muun muassa suunnitelman vesiensuojeluratkaisuista ja arvion vesistövaikutuksista (vesitalousasetus 4 luku 31 §). Myös Suomen metsäsertifiointistandardit (FCS ja PEFC) ja valtion tukirahoitus edellyttävät kunnostusojitushankkeiden vesiensuojelusuunnitelmaa. Pirkanmaalla ojitusilmoituksia tehdään vuosittain 20–35 kpl. Mikäli kunnostusojitus voi aiheuttaa ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella, siihen tarvitaan vesilain 5 luvun 3 §:n mukainen lupa. Jos esimerkiksi hakkuut tai lannoitus saattavat aiheuttaa vesistön pilaantumista, tarvitaan YSL:n 28 §:n mukainen ympäristölupa. Vesitalouslupaa (kunnostusojitukset) tai ympäristölupaa (mm. lannoitus, hakkuut) ei Pirkanmaalla ole kuitenkaan toistaiseksi edellytetty.

Metsätalouden vesiensuojelua ohjaavat lisäksi välillinen lainsäädäntö (muun muassa laki kestävän metsätalouden rahoituksesta, KEMERA), sertifiointistandardit, ohjelmat, valtioneuvoston periaatepäätökset ja erilaiset suositukset hyviksi käytännöiksi.  Metsätalouden kehittämiskeskus TAPIO päivitti Metsänhoidon suositukset vuonna 2018 ilmastonmuutoksen sopeutumisen sekä vuonna 2019 jatkuvan kasvatuksen osalta. Suosituksissa käydään kattavasti läpi muun muassa vesiensuojelumenetelmät. 

Vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelmassa (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) esitetyt metsätalouden toimenpiteet ja niille asetetut metsän käytön pinta-aloihin perustuvat tavoitteet ovat luonteeltaan ohjaavia, joilla tavoitellaan vesien hyvää tilaa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Alueellinen metsäohjelma (AMO) vastaavasti edistää metsien monipuolista ja kestävää käyttö tavoitteena tuoda maakuntaan lisää työtä ja hyvinvointia, turvata metsäluonnon monimuotoisuutta sekä antaa eväitä ilmastonmuutokseen varautumiseen.

Ympäristöministeriön vuonna 2019 käynnistämä Helmi-elinympäristöohjelma vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja suojelemalla ja ennallistamalla soita, kunnostamalla lintuvesiä- ja kosteikoita ranta-alueineen, hoitamalla perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä, sekä hoitamalla ja kunnostamalla ranta- ja vesiluontoa.

Vesiensuojelun taso ja tehostamisen tarve Pirkanmaalla

Metsätalouden aiheuttaman vesistökuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta on suhteellisen pieni useilla voimakkaimmin kuormitetuilla vesistöalueilla. Metsätalouden merkitys kuitenkin korostuu metsätalousvaltaisilla alueilla, latvavesillä sekä herkissä, kirkkaissa ja karuissa vesistöissä, joihin kohdistuu yleensä vähän muuta kuormitusta. Metsätalouden vesiensuojelun kohdentamiseksi Pirkanmaalla on päivitetty tehostetun vesiensuojelun aluerajaus vesistöalueittain 3. jakovaiheen tarkkuudella (kuva 10.7., linkki paikkatietokarttaan). Rajaus on yhteneväinen turvetuotannon tehostamisaluerajauksen kanssa. Rajauksessa on huomioitu metsätaloudesta muodostuva fosforikuormitus VEMALA-kuormitusmallilla laskettuna sekä suunnittelualueiden turvemaat sekä ojitetut alueet, joiden pinta-ala on suhteutettu suunnitellun toimenpidealueen pinta-alaan. Vesiensuojelun tehostamisalueella vesistöjen erityinen suojelutarve tulee ottaa huomioon muun muassa metsien uudistamistavassa, suojavyöhykkeissä, kunnostusojituksissa, maanmuokkauksessa, toimenpiteiden toteutusjärjestyksessä, vesiensuojelurakenteiden sijoittamisessa ja vesiensuojelun toimenpiteiden mitoituksessa sekä vesiensuojelun yleissuunnittelualueiden valinnassa. Metsätalouden kuormituksen on arvioitu 3. vesienhoitokaudella vähenevän erityisesti alueilla, jotka sijoittuvat tehostetun vesiensuojelun alueelle ja hieman vähenevän muualla suunnittelun tason ja rakenteiden toteutuksen parantuessa.

Vesiensuojelun tehokkuutta parannetaan ja vesistövaikutuksia vähennetään hyvällä ennakollisella suunnittelulla, laadukkaalla toteutuksella sekä laaja-alaisella yhteistyöllä. Paikkatietoon perustuvia malleja on kehitetty suunnittelun apuvälineeksi. Paikkatiedon hyödyntämistä sekä vesiensuojelun tehostamista on tutkittu ja kehitetty muun muassa TASO-hankkeessa. Myös töiden ajoituksella ja jaksotuksella on vaikutusta vesiensuojeluun erityisesti valuma-alueilla, joille kohdistuu lyhyen ajan sisällä voimakasta metsätaloudellista painetta. Lisähaastetta vesiensuojelutoimiin tuo ilmastonmuutos, mikä lisää huuhtoutumariskiä vesistöihin ja vesien hallinnan tarve valuma-alueelle korostuu. Valunnan lisääntyessä vesistökuormituksen hallinnassa on erityisen tärkeää varautua vesitalouden kehittämiseen valuma-aluemittakaavassa.

Tavoitteena on, että 3. suunnittelukaudella ELY-keskukset määrittelevät yhteistyössä metsäsektorin toimijoiden kanssa suunnittelualueiltaan metsätalouden toimille herkät vesistöt, joita voivat olla mm. luonnonarvoiltaan tärkeä esim. Natura-alue, jokihelmisimpukan esiintymisalue, taimenen esiintymis- ja lisääntymisalue tai vesistö, jonka ekologinen luokka on hyvää huonommassa tilassa tai tila on vaarassa heikentyä. Aineistot tuotettaisiin paikkatietomuodossa ja olisivat siten esim. metsätaloustoimijoiden, maanomistajien käytettävissä aina suunnittelusta itse metsänkäsittelyn toteutukseen. Tavoitteena on, että herkkien vesistöjen valuma-alueella tehtävissä metsänkäsittelyissä toteutettaisiin tehostettuja vesiensuojelutoimenpiteitä mahdollisuuksien mukaan.

Kirkasvetiset karut vesistöt, pohjavesien purkautumisalueet ja eroosioherkät alueet kuuluvat erityistä huomiota vaativiin kohteisiin. Näiden kohteiden valuma-alueilla tulisi suunnitella ja toteuttaa tehostettuja vesiensuojelutoimia kuten esimerkiksi suojavyöhykkeitä metsänkäsittelyssä ja maanmuokkauksessa. Tehostettuja toimenpiteitä olisi tarpeen toteuttaa myös hyvin pienialaisten ja helposti maastossa huomaamattomiksi jäävien pienvesien lähivaluma-alueilla, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden sekä vesienhallinnan että -suojelun näkökulmasta arvokkaita.

Kuva 10.7. Metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojelun tehostamisalue. Metsätaloustoimien vesistövaikutukset tulee ottaa huomioon kaikilla alueilla, mutta kartalla on tunnistettu alueet, joilla vesistöjen vedenlaatu edellyttää sektorikohtaisten tehostettujen vesiensuojelumenetelmien käyttöä. Alueella metsänhoitotoimenpiteet tulee suunnitella erityistä huolellisuutta noudattaen ja käyttää tehostettuja menetelmiä, ellei poikkeamiseen ole perusteluja.

Hankerahoitus

Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (34/2015) hyväksyttiin tammikuussa 2015. Laki on voimassa vuoden 2020 loppuun asti ja maksatuksia voidaan tehdä vuoden 2023 loppuun. Asetus KEMERA-lain voimaantulosta (594/2015) ja samalla uusi tukijärjestelmä tuli voimaan 1.6.2015.

KEMERA-rahoitteisiin suometsän hoitohankkeisiin sisältyvät pakolliset vesiensuojelusuunnitelmat sisältävät yksityiskohtaiset kuvaukset toteutettavista vesiensuojelutoimenpiteistä. Alueelliset ja paikalliset ympäristöviranomaiset ovat valvoneet kunnostusojitushankkeiden vesiensuojelua. Vesilaki määrittelee valvonnan välineenä käytettävän ojitusilmoituksen sisällön.

KEMERA-tukea ei myönnetä, ellei suunnittelussa ole kiinnitetty erityistä huomiota toimenpiteiden aiheuttamiin vesistö- ja ympäristövaikutuksiin sekä toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvien haittojen vähentämiseen. Suunnittelussa ja toteutuksessa tulee käyttää parhaimpia käytettävissä olevia ja kustannuksiltaan kohtuullisia vesiensuojelumenetelmiä ja -rakenteita. Nykyisen KEMERA- tukijärjestämän tilalle on valmisteilla uusi metsätalouden kannustejärjestelmä (METKA), joka arvion mukaan tulisi voimaan vuonna 2023 tai 2024. Myös terveyslannoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa vesiensuojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota mm. valittaessa lannoitusvalmistetta, suojavyöhykkeiden suunnittelussa ja lannoitusajankohdan valinnassa.

Metsäluonnon hoitohankkeisiin tukea voidaan myöntää muun muassa metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistamiseen. Ennallistamisella edistetään metsälaissa säädettyjen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvien ennallistamistoimenpiteiden aikaansaamista. Lisäksi tukea voidaan myöntää metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estämiseen tai korjaamiseen, jos toimenpiteellä on tavanomaista laajempi merkitys vesien ja vesiluonnon hoidon kannalta eikä kustannuksia voida osoittaa tietylle aiheuttajalle.

Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan uutta metsätalouden kannustejärjestelmää. Kannustejärjestelmän valmistelussa otetaan huomioon EU:n vuosien 2021–2027 rahastokautta koskevat linjaukset ja rahoituksen myöntämisen ehdot, joten kannustejärjestelmän toimeenpano riippuu EU:n maa- ja metsätalousalan valtionsuuntaviivojen voimaantulon aikataulusta.

Metsäalueilla tehtäviin vesienhoidon toteutusta sekä vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä edistäviin hankkeisiin on mahdollista hakea rahoitusta myös ELY-keskusten harkinnan varaista valtionavustusta vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Lisäksi maa- ja metsätalouden vesienhallinnan edistämiseen liittyvä hankehaku avautuu ensimmäisen kerran vuonna 2020. Rahoitus on käytettävissä vuosina 2021–2022. Avustusmuoto on uusi ja se perustuu pääministeri Marinin hallitusohjelmaan, jossa tunnistetaan tarve kehittää ruokajärjestelmän ja metsien käytön kestävyyttä niin kannattavuuden kuin ilmasto- ja ympäristöystävällisyyden näkökulmasta.

Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttajia ovat Metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt, metsäpalveluyrittäjät ja yksittäiset metsänomistajat. Vuoden 2012 alusta vesilain voimaantulon myötä on muusta kuin vähäisestä ojituksesta tullut tehdä ilmoitus ELY-keskukselle kirjallisesti. Tästä lähtien on kunnostusojituksen vesiensuojelutoimenpiteiden määrät voitu kerätä ELY-keskuksille toimitetuista ojitusilmoituksien sisältämistä vesiensuojelusuunnitelmista. Jatkossa myös laadullisen tiedon saaminen kunnostusojitushankkeista on mahdollista käynnissä olevan ojitusilmoitusten digitalisointihankkeen myötä.

Uudistushakkuiden suojakaistojen toteumatietojen keräämisessä tietolähteenä käytetään uudistushakkuualaa, joka tallennetaan avoimen tiedon kautta metsänkäyttöilmoituksista VEMALA-kuormitusmalliin valuma-alueittain. Suomen metsäkeskus tuottaa ELY-keskuksille tiedon vesistöihin rajoittuvien uudistushakkuiden metsänkäyttöilmoitusten osuudesta. Näiden tietojen perustella ELY-keskus saa arvioitua suojakaistamäärän suunnittelualueittain, mistä voidaan arvioida toimenpiteen kustannukset. Suojakaistan laatutieto saadaan Suomen metsäkeskuksen vuosittain toteuttamista luontolaadun seurantoihin kuuluvista hakkuiden vesiensuojeluun liittyvistä tarkistuksista. Laatutieto arvioidaan laajemmalta alueelta esimerkiksi vesienhoitoalueittain loppuarvioinnissa ja väliarvioinnissa, jos luotettavaa tietoa on saatavilla.

Muiden toimenpiteiden toteumatiedot saadaan keskitetysti Suomen metsäkeskuksesta ja metsähallitukselta suunnittelun osa-alueittain. Muilta toimijoilta ELY-keskus kerää toteumatiedot kyselyllä. Toimenpidetiedot tulee kerätä vastaavalla tarkkuudella kuin ne on suunniteltukin.

Esitetyt metsätalouden vesienhoidon toimenpiteet

Koska metsätaloustoimenpiteitä tai toimenpiteisiin sisältyviä vesiensuojelurakenteita ei ole tällä hetkellä tilastoitu paikkaan sidottuna (esim. vesistöalue), on toimenpidemäärät jaettu toimenpideohjelman osa-alueille metsä- ja turvemaan (Corine2018 CL 3-alkuiset metsä- ja turvemaita kuvaavat luokat sekä CL 4121 avosuoluokka) pinta-alan suhteessa tai muulla tavalla, joka on kuvattu erikseen kunkin toimenpiteen alla.  Pirkanmaan metsäala on 1 030 000 ha, josta Ikaalisten reitin metsäala on 235 000 ha, Näsijärven alue ja Tarjanteen 270 000 ha, Iso-Längelmäveden ja Hauhon reitin 300 000 ha ja Pyhäjärven alue ja Vanajaveden 225 000 ha.

Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa - toimenpiteeseen ovat yhdistetty kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet ja kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu. Vesiensuojelutoimenpiteinä ovat kohteen olosuhteista riippuen ojakohtaiset (kaivu- ja perkauskatkot, lietekuopat, pohjapadot) ja valuma-aluekohtaiset ratkaisut (laskeutusaltaat, pintavalutuskentät, kosteikot, virtaamansäätöpadot, kaksitasouomat). Tehostetuilla toimenpiteillä tehostetaan yksittäisten kunnostusojitushankkeiden vesiensuojelua lisäämällä rakenteiden käyttöä erityisesti tehostetun vesiensuojelun alueella, joilla tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tai hyvän/erinomaisen tilan säilyttämiseksi. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Oletuksena on, että valuma-alueilla toteutetaan mahdollisimman paljon tarkoituksenmukaisia vesiensuojelutoimenpiteitä osana muita metsänkäyttö- ja hoitotoimenpiteitä. Ojitettujen, mutta metsätaloudellisesti jatkokasvatuskelvottomien soiden käsittelemättä jättäminen voi sisältyä myös toimenpiteeseen.

Kunnostus- ja täydennysojitusmäärä Pirkanmaalla on ollut vuosina 2015–2018 keskimäärin 800 ha/v (Metsä-keskus). Suurin osa ojitusilmoitetuista hankkeista on kohdistunut Ikaalisten ja Näsijärven reiteille, josta Ikaalisten reitti on merkittävältä osalta tehostetun vesiensuojelun aluetta. Vesienhoidon toimenpidemäärät on arvioitu suunnittelun osa-alueilla vuosina 2016–2018 toteutuneisiin kunnostus- ja täydennysojitusaloihin sekä sen perusteella, miten ilmoitukset ovat sijoittuneet metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojelun tehostetulle alueelle. Osa-alueilla, joissa kunnostusojituksia ei ole tehty, on toimenpidemäärät arvioitu asiantuntija-arviona. (Toimenpiteiden lukumäärien jälkeen suluissa on eritelty eri ELY-keskusten osa-alueelle esittämien toimenpiteiden määrät. HAM = Hämeen ELY-keskus, KES = Keski-Suomen ELY-keskus, PIR = Pirkanmaan ELY-keskus, VAR = Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa- toimenpidemäärät (ha/suunnittelukausi) Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ojitusten haittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla- toimenpiteellä estetään pohjaveden laadun vaarantumista ja pohjavedenpinnan tarpeetonta alenemista erityisesti pohjavesimuodostumissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa ojitukset ovat ulottuneet kivennäismaahan. Käytännön toimenpiteitä voivat olla matalamman ojasyvyyden käyttäminen, ojientäyttö, vesien johtamisen muuttaminen tai humuspitoisen pintaveden pääsyn estäminen pohjaveteen. Pirkanmaalla Ikaalisten reitin ja Jämijärven suunnitteluosa-alueella on yksi pohjavesialue, Lauttalamminkulma, jossa oja on kaivettu liian syväksi ja kunnostuksella voitaisiin sen tilaa parantaa. Toimenpide ilmoitetaan pohjavesialueiden lukumäärinä (kpl), joissa toimenpide on tavoitteena toteuttaa.

Ojitusten haittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla - toimenpidemäärät (kpl/suunnittelukausi) Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Uudistushakkuiden suojakaistat ovat hakkuualan ja vesistön välille jätettävää muokkaamatonta aluetta. Uudistushakkuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hakkuita, jotka toteutetaan uuden puusukupolven aikaansaamiseksi. Suojakaistan maanpintaa ei rikota ja aluskasvillisuus sekä pensaskerros jätetään koskemattomaksi, mutta arvopuusto voidaan hakata, mikäli puustonpoisto tapahtuu vettä johtavia uria jättämättä. Samoin hakkuutähteet korjataan suojakaistoilta. Nykyisten vesiensuojelusuositusten mukaan muokkaamattoman suojakaistan vähimmäisleveys on 5 metriä, mutta leveys voi vaihdella ja olla tarpeen mukaan huomattavasti suurempi. Suojakaistan tarve vaihtelee rinteen kaltevuuden ja maaperän eroosioherkkyyden mukaan. Tällä hetkellä käytössä olevilla kehittyneillä paikkatietoanalyysimenetelmillä voidaan tapauskohtaisesti tarkentaa ja tehostaa suojakaistan toimivuutta. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Koko Suomessa toteutuneiden suojakaistojen keskimääräinen leveys jokeen tai järveen on ollut 10 m ja puroon 12 m (Metsäkeskus 27.1.2010). Leveydessä tulee huomioida muun muassa maaperän eroosioherkkyys ja rinteen kaltevuus ja pituus. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Uudistushakkuiden määrä Pirkanmaalla on ollut vuosina 2009–2012 keskimäärin 6 300 ha/v (Metsäkeskus) ja määrän arvioidaan pysyvän samalla tasolla. Hakkuualasta 10 % oletettiin sijoittuvan vesistöjen varteen ja suojakaista-alan arvioitiin olevan 10 % (suojakaistan leveys 10 m).  Tällöin vuosittaisesta hakkuualasta suojavyöhykkeeksi arvioidaan jätettävän 1 %. 3. suunnittelukaudella Suomen metsäkeskus on arvioinut ELY-keskuksittain suojavyöhykkeiden pinta-alat menetelmällä, jossa perustana ovat metsänkäyttöilmoitusten uudishakkuiden vesistöihin rajoittuvien suojakaistojen (viimeisen 10 v. keskiarvo) pituus. Kaistan pinta-alan määrityksessä suojakaistan leveytenä on käytetty 15 m. Määrä on jaettu suunnittelualueittain ELY-keskuksen osuudella suunnittelualueen metsäpinta-alasta.  

Tarkempaa suojakaistasuunnittelua varten Pirkanmaan ELY-keskus on tuottanut yhdessä Suomen metsäkeskuksen kanssa Pirkanmaan alueelta paikkatietoaineiston, josta suojakaistoille soveltuvat alueet ovat löydettävissä (linkki paikkatietokarttaan, jossa kartta nimellä Metsätalouden suojavyöhyke). Kehitetty suojakaistamalli kuvaa Pirkanmaan Ranta10-aineiston vesistöjen suojakaistojen sijoittumista ja mitoitusta. Suojakaistaehdotukset pohjautuvat RUSLE-pintaeroosiomalliin sekä DTW  1 ha:n kynnysarvon kosteusindeksiin. Suojakaistan maksimileveys on rajoitettu mallissa 30 metriin. Eroosiomallista ja kosteusindeksistä on kuitenkin nähtävissä, että myös leveämmille suojakaistoille olisi paikoitellen tarvetta. RUSLE osoittaa eroosioherkät kivennäismaat, kun taas DTW osoittaa kosteat ja tulvimiselle herkät alueet. DTW pitää osaltaan sisällä myös pintavesien virtausreitit. Suojakaistaehdotuksessa täyttyy aina toinen määritetyistä ehdoista tai molemmat ehdot: RUSLE ≥ kuin määritetty arvo tai DTW ≤ on pienempi kuin määritetty arvo. Tämän mallin muodostamisessa käytettiin arvoja RUSLE ≥ 200 kg/ha ja DTW≤25 cm. Tämä tarkoittaa sitä, että potentiaalinen kiintoainekuorma ensimmäisenä vuonna maanmuokkauksesta on > 200 kg/ha ja/tai vedenpinnantaso maanpinnasta on <25 cm.

Uudistushakkuiden suojakaistojen määrät (ha/suunnittelukausi) Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen -toimenpiteeseen on yhdistetty edellisen kauden toimenpiteet ”Tehostettu vesiensuojelusuunnittelu” ja ”Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta”: Toimenpiteeseen kuuluvat esimerkiksi metsäkeskuksen luonnonhoidon alueellinen suunnittelu sekä muu hankekohtainen valuma-aluesuunnittelu esim. hankerahoituksella, valtionavulla (ELY, Metsäkeskus) tai metsähallituksen omilla maillaan tekemänä. Kestävän metsätalouden rahoituslailla (Kemera) toteutettuna luonnonhoitohankkeena tai muulla rahoituksella erillisissä hankkeissa toteutettu toimenpide sisältää virtaamanhallintaan liittyvät toimenpiteet, pintavalutuskentät, laskeutusaltaat tarpeen mukaan virtaamansäädöllä, pohja- ja virtaamansäätöpadot sekä kosteikot, joilla pyritään vähentämään eroosioherkillä alueilla jo toteutettujen ojitusten haittavaikutuksia. Toimenpiteitä voidaan tehostaa kohdealueella sille parhaiten sopivia vesiensuojelurakenteita yhdistelemällä. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin.

Metsätalouden vesiensuojelun hankekohtaista suunnittelua voidaan täydentää valuma-aluesuunnittelulla, jolla tarkoitetaan vesistöön tai vesimuodostuman valuma-alueeseen kohdistuvaa vesiensuojelun suunnittelua. Siinä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti koko valuma-alueen kuormitusta ja sen vesistövaikutuksia. Tavoitteena on tunnistaa riskikohteet ja suunnitella toimenpiteet, joilla kuormituksen määrää voidaan tehokkaimmin rajoittaa. TASO-hankkeessa on laadittu opas käytännön valuma-aluesuunnittelulle metsätaloudessa (Opas metsätalouden vesiensuojelun suunnitteluun valuma-aluetasolla) ja siihen liittyvä: Metsätalouden vesiensuojelun valuma-aluesuunnittelun vuokaavio, jotka löytyvät osoitteesta. www.ymparisto.fi/fi-FI/TASOhanke/Julkaisut.

Metsätalouden vesiensuojelun tehostamisalan määritys perustuu metsä- ja turvetuotannon päivitettyyn tehostamisalueeseen. Alue muodostuu 3. jakovaiheen alueista, joissa ovat mukana maakunnan turvemaat ja ojitetut alueet suhteessa suunnitellun toimenpidealueen pinta-alaan sekä VEMALA-kuormitusmallilla lasketut metsätalouden fosforikuormitus (valuma-alueet, joissa P = > 3 kg/km²/v.) (linkki paikkatietokarttaan, jossa kartta nimellä Metsätalouden hotspots).

Metsätalouden vesiensuojelun tehostamisen suunnittelun määrät (ha/vuosi) Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Rakenteiden kappalemäärät suunnittelun osa-alueittain on arvioitu Suomen metsäkeskuksen kanssa.

Metsätalouden vesiensuojelun tehostamisen suunnittelun määrät (kpl vs-rakenne/suunnittelukausi) Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Koulutus ja neuvonta

Metsätalouden vesiensuojelun koulutus suunnataan suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille sekä neuvonta metsänomistajille. Vesiensuojelun kannalta on tärkeää, että erityisesti suunnittelijoiden koulutuksessa syvennetään kuivatustarpeeseen, kuivatustekniikkaan ja vesiensuojelurakenteiden mitoitukseen liittyvää perustietämystä ja osaamista. Edellä mainittuihin aiheisiin liittyen tärkeä jatkuva koulutusaihe on paikkatietotyökalujen käyttö suunnittelun apuvälineenä. Metsäalan toimijoiden käytössä olevien tietojärjestelmien erilaisuuden vuoksi edellä mainitun koulutuksen pitäisi olla toimijakohtaista. Koulutukseen voi liittyä osia, joissa myös vesiensuojeluviranomaisten edustajat ovat mukana. Urakoitsijoille suunnattuun koulutukseen kuuluu myös vesiensuojelu ja koulutuksessa korostetaan myös työn laatua ja omavalvontaa. Myös muu vesiensuojeluun liittyvä toimihenkilöille annettava koulutus sekä maanomistajille järjestettävä vesiensuojeluneuvonta voidaan lukea tässä kohdassa tilastoitavaksi koulutukseksi. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin.

Luonnonlaadun arvioissa on havaittu jonkin verran puutteita vesiensuojelurakenteiden toteutuksessa. Koulutuksella on merkittävä asema työn laadun parantamisessa. Toimenpidemäärään on laskettu ainoastaan koulutus, jota annetaan Pirkanmaalla. Metsätoimijoilta saadut arviot koulutusmääristä on jaettu suunnittelun osa-alueille Pirkanmaa metsätalouden pinta-alojen suhteessa. Tavoitteena on, että maanomistajat ja alan ammattilaiset koulutetaan vähintään kahdesti vuodessa suunnittelukauden aikana.

Koulutuksen ja neuvonnan määrät (hlö/vuosi) Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Metsätalouden kannalta keskeiset valtakunnalliset ohjauskeinot ja niiden kehittämistarve

Ehdotukset 3. suunnittelukauden valtakunnallisista toimenpiteistä eli ohjauskeinoista on laadittu niiden tarpeiden perusteella, joita on tunnistettu sektorilla toteutettujen toimenpiteiden kautta. Ohjauskeinoiksi on esitetty otettavaksi erityisesti sellaisia valtakunnallisia toimenpiteitä, joilla voidaan tukea varsinaisia vesienhoitotoimenpiteitä esimerkiksi kehittämällä niihin tarvittavia tukitoimia ja tutkimusta. Ohjauskeinoja on käsitelty tarkemmin Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu vuosille 2022–2027, Metsätalous – suunnitteluoppaassa. Taulukossa 10.4 on esitetty kootusti metsätalouden ohjauskeinot ja niiden vastuutahot.

Taulukko 10.4. Metsätalouden ohjauskeinot kaudelle 2022–2027 sekä niiden keskeiset toteutus- ja yhteistyötahot.