8.1.2 Pistekuormitus

Pirkanmaan toimenpideohjelma-alueilla pistekuormituksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 7 % ja kokonaistypen kuormituksesta 27 % tasolla (VEMALA v. 2012–2019). Pistekuormitus koostuu lähinnä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta (taulukko 8.1).

Yhdyskunnat

Vuonna 2020 Pirkanmaan alueella toimi 28 ympäristöluvanvaraista yhdyskuntajätevedenpuhdistamoa, joista 8 kpl on kuormitukseltaan yli 10 000 AVL puhdistamoa, 8 kpl 1000–10 000 AVL puhdistamoa ja 12 alle 1000 AVL puhdistamoa. Näiden lisäksi Mäntän Puhdistamo Oy:n yhteispuhdistamossa käsitellään teollisuusjätevesien lisäksi Mänttä-Vilppulan kaupungin yhdyskuntajätevesiä. Pienempiä yhdyskuntajätevesien käsittely-yksiköitä on haja-asutusalueilla esimerkiksi kyläkeskuksissa, kouluilla, opistoilla ja matkailukohteissa. Pirkanmaan noin 520 000 asukkaasta noin 445 000 eli 86 % oli vuonna 2019 liittyneenä viemäriverkostoon ja keskitettyyn jätevedenkäsittelyyn. Vuoden 2021 alusta Kuhmoinen liittyi Pirkanmaan maakuntaa. Kuhmoisissa toimii yksi ympäristöluvanvarainen yhdyskuntajätevedenpuhdistamo. Vuonna 2019 Kuhmoisissa oli 1490 jätevesiverkostoon liittynyttä asukasta, mikä oli noin 68 % koko kunnan väestöstä. (VEETI)

Vesienhoidon kolmannen suunnittelukauden aikana Pirkanmaan yhdyskuntajätevesien puhdistamisen laitoskannassa tapahtuu merkittäviä muutoksia, kun Sulkavuoren (Tampere) ja Nokian puhdistamot aloittavat toimintansa korvaten useita keskeisiä laitoksia. Niiden myötä noin 70–75 % Pirkanmaan yhdyskuntajätevedenkäsittelystä uudistuu laitoksille tulevien jätevesivirtaamien mukaan laskettuna. Fosforin poiston tehokkuuteen ei laitoskannan uusiutuminen tuone merkittävää muutosta. Vuosien 2015–2019 aikana Pirkanmaan yhdyskuntajäteveden puhdistamoiden kokonaisfosforin poistotehokkuus oli 96–97 %. Vastaavasti kokonaistypenpoiston tehokkuus oli 31–37 %. Tähän on odotettavissa selkeää parannus, kun uudet laitokset poistavat myös kokonaistyppeä ympärivuotisesti. Esimerkiksi Sulkavuoren puhdistamon ympäristöluvassa on ehtona 70 % minimipoistotehokkuus kokonaistypelle.

Viemäriverkostoon pääsevät hulevedet ja muut vuotovedet aiheuttavat edelleen useilla puhdistamoilla merkittävän osan tulevasta jätevesivirtaamasta. Vuotovesien suuri määrä vaikuttaa laitoksen puhdistustulokseen, mitoitukseen ja kustannuksiin. Viemäriverkostojen suunnitelmallinen saneeraaminen on erittäin tärkeä jätevesihuollon toimivuuteen vaikuttava tekijä. Yli 1000 AVL:n puhdistamoilla on tehty haitta-ainekartoituksia ja suurimmalla osalla haitta-aineita tarkkaillaan päästötarkkailussa.

Taulukko 8.1 Pirkanmaan alueen kuntien merkittävien asutusjätevedenpuhdistamoiden ja teollisuuden pistekuormittajien kuormitus (kg/v), esimerkki vuodelta 2018. Kuormitusluvut vaihtelevat vuosittain. (VAHTI-rekisteri).

* Puhdistamo käsittelee Metsä Tissuen tehtaan ja Mäntän Energian voimalaitoksen jätevedet sekä Mäntän kaupungin yhdyskuntajätevedet

Teollisuus

Teollisuuden aiheuttama kuormitus on vähentynyt voimakkaasti pitkällä aikavälillä 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla. Merkittävin teollisuuden kuormitus Pirkanmaan vesiin tulee metsäteollisuudesta ja sen aiheuttama fosforikuormitus pienentyi viimeksi huomattavasti vuoden 2008 aikana ja sen jälkeen. Syynä on kuormittavan toiminnan vähentyminen Pirkanmaalla. Teollisuuden aiheuttama typpikuormitus on vähentynyt myös edellä mainituista tuotannollisista syistä.  Viimeisenä kahtena vuosikymmenenä merkittäviä muutoksia kuormituksessa ei ole tapahtunut. Suuria metsäteollisuuden puhdistamoita on neljä ja yksi metsäteollisuuden ja yhdyskuntajätevesien yhteispuhdistamo. Teollisuuslaitosten osalta Pirkanmaalla ei ole tiedossa vesistökuormituksen kannalta merkittäviä muutoksia lähivuosina eikä merkittävää vesistökuormitusta lisäävää teollisuutta.  Muutoksia voi kuitenkin aiheutua mm. teollisuuden tuotannon rationalisoinnista sekä tuotantosuuntien muutoksista. Uutena merkittävänä sulfaatin kuormittajana voidaan kuitenkin mainita Tampereen Energian Naistenlahden voimalaitoksen rikinpoistolaitos. Metsäteollisuutta lukuun ottamatta teollisuuden jätevedet johdetaan yleisimmin esikäsiteltyinä kunnallisille jätevedenpuhdistamoille. Näiden riskinä voivat olla tuotantohäiriöt tai vuodot, jotka voivat aiheuttaa päästöjä viemäriverkostoon ja häiritä siten puhdistusprosesseja. Riskinä voivat myös olla vuodot ympäristöön tai suoraan vesiin, mutta näiden ehkäisyyn on kiinnitetty huomiota jo lupaharkinnassa. Toiminnassa olevaa kaivosteollisuutta on Valkeakoskella ja Sastamalassa. Oriveden kaivos lopetti toimintansa vuonna 2019 ja Valkeakosken Kaapelikulman kaivoksen toiminta loppunee vuonna 2021.  Oriveden kaivos on aiheuttanut mm. sulfaatti-, typpi- ja raskasmetallikuormitusta alapuoliseen vesistöön, mutta vaikutukset eivät kuitenkaan ulottuneet toimenpideohjelmaan kuuluvaan Näsijärven vesimuodostumaan asti. Sastamalassa Vammalan rikastamon nikkeli- ja sulfaattipitoiset jätevedet kuormittavat Ekojokea, mutta joessa biosaatavan nikkelin ympäristönlaatunormi ei kuitenkaan ylity.

Turvetuotanto 

Turvetuotanto ja sen vaikutukset kohdistuvat Pirkanmaalla erityisesti alueen luoteis- ja pohjoisosiin Ikaalisten ja Näsijärven reiteille Ikaalisten, Kihniön, Parkanon ja Virtain alueille. Lisäksi turvetuotantoa harjoitetaan läntisellä ja eteläisellä Pirkanmaalla Sastamalassa, Punkalaitumella ja Urjalassa. Turvetuotantoalueiden ja muiden pistekuormittajien sijainti näkyy kuvista 8.1 ja 8.2, joissa valtaosa pienistä pistekuormittajista on turvetuotantoalueita. Turvetuotannolla voi olla merkittäviä paikallisia vaikutuksia vesistöihin ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormituksen kautta. Turvetuotantoa on keskittynyt esimerkiksi Parkanonjärven valuma-alueelle (35.53), Aurejärven valuma-alueelle (35.57), Vermasjärven valuma- alueelle (35.45) ja Kyrösjärven valuma-alueelle (35.52). Vesistökuormitusta ja toiminnan tarkkailua säädellään ympäristöluvissa.

Tuotannossa tai jälkihoitovaiheessa olevia ympäristöluvallisia tuotantoalueita oli Pirkanmaalla 39 kpl vuonna 2021. Ympäristölupa oli myönnetty kahdelle uudelle alueelle. Tiedossa olevia pieniä, alle 10 hehtaarin suuruisia turvetuotantoalueita on jonkin verran erityisesti Ikaalisten reitin ja Jämijärven sekä Näsijärven reitin pohjoisosissa. ELY-keskuksen tietojen mukaan noin kymmenen alle 10 hehtaarin aluetta on hakenut ympäristöluvan toiminnan jatkamiselle. Suurella osalla pienistä alueista tuotanto on päätetty lopettaa. Osa alueista siirtyy kotitarveottoon. Taulukossa 8.2 on esitetty Pirkanmaalla vuonna 2020 tuotannossa olleet alueet, joista osa on siirtynyt jälkihoitovaiheeseen. Alueiden sijainti on esitetty paikkatietokartassa.

Turvetuotannon kuormituksen arvioidaan kokonaisuudessa vähenevän tulevalla suunnittelukaudella 2022–2027 tuotantoalan supistuessa. Turvetuotannon kuormittavan pinta-alan on arvioitu supistuvan noin 20 % verrattuna edelliseen suunnittelukauteen 2016–2021. Todennäköisesti turvetuotannon toimintaympäristössä tapahtuva energiaturpeen alasajo tapahtuu paljon nopeammin kuin on ennalta arvioitu tätä toimenpideohjelmaa laatiessa. Tuoreimpien arvioiden mukaan noin 30–70 % turvetuotantoalueista tulee siirtymään jälkihoitovaiheeseen seuraa-van suunnittelukauden aikana. Alueilla, joilla uusia tuotantoalueita otetaan käyttöön, kuormitus voi lisääntyä.

Taulukko 8.2. Pirkanmaalla vuonna 2021 toiminnassa tai jälkihoitovaiheessa olevat turvetuotantoalueet sijaintikunnittain. Tuotantopinta-alassa on mukana kunnostusvaiheessa, tuotannossa ja levossa olevien alueiden pinta-alat. Tiedot ovat vuodelta 2020 (YLVA-rekisteri, 2020). Vuoteen 2021 mennessä jälkihoitovaiheeseen siirtyneiden tuotantoalueiden pinta-alat on merkitty 0 ha. Suluissa on merkitty niiden tuotantoalueiden pinta-alat, joiden toimintaa ei ole vielä aloitettu.

Hulevedet 

Hulevesien osuus vesistöjen ravinnekuormituksesta on vähäinen, mutta se voi vaikuttaa merkittävästikin pienillä alueilla purkupaikkojen läheisyydessä mm. suolapitoisuuden ja rehevöitymisen kasvuna. Hulevesien osuus Pirkanmaan toimenpideohjelma-alueilla kokonaiskuormituksesta on fosforin osalta 0,2 % ja typen osalta 0,4 %.

Vaikka hulevesien osuus kokonaisravinne kuormasta on vähäinen, saattaa hulevesien määrällä ja laadulla olla merkitys yksittäisen vesimuodostuman tilaan. Hulevesien osalta on otettava huomioon niiden määrällinen hallinta ja mahdolliset käsittelytarpeet. Hulevedet saattavat vaatia käsittelyä roska- ja mikropollutanttipitoisuuksien, hygieenisen laadun tai liiallisten ravinnepitoisuuksien vuoksi. Hulevesien määrällinen hallinta on osa tulvasuojelua. Yhdyskuntien osalta painottuu erityisesti hulevesien luonnonmukaisen hallinnan merkitys. Tähän tulisi varautua hyvin jo maankäytön suunnittelussa.  Kuntien laatimat hulevesien hallintasuunnitelmat ovat keskeisessä asemassa, kun hulevesien hallintaa parannetaan.

Pilaantuneet maat

Maaperän tilan tietojärjestelmässä on Pirkanmaan toimenpideohjelma-alueilla noin 2290 kohdetta, joista 646 kohteen maaperän pilaantuneisuus tulisi selvittää esimerkiksi maankäytön tai omistussuhteiden muuttuessa. Arvioitaviksi tai puhdistettaviksi maa-alueiksi luokiteltuja kohteita on Pirkanmaalla 95. Näiden alueiden maaperässä on havaittu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia ja maaperän tila tulee arvioida tai alueella on todettu olevan puhdistustarve. Toimivia kohteita on järjestelmässä noin 670, myös näiden kohteiden maaperän tila tulee selvittää viimeistään toiminnan päätyttyä. 

Pääosa pilaantuneista kohteista on vanhoja polttoaineen jakeluasemia, käytöstä poistettuja kaatopaikkoja ja ampumaratoja. Pääasiassa näiden pilaantuneiden maa-alueiden aiheuttamat mahdolliset haitalliset vaikutukset kohdistuvat pohjaveteen tai ihmisten terveyteen esimerkiksi sisäilma-altistuksen kautta.

Vanhojen lopetettujen kaatopaikkojen suotovedet sekä esimerkiksi vanhojen hylättyjen kaivosten jätealueet saattavat kuitenkin vaikuttaa haitallisesti myös pintaveden laatuun. Pirkanmaalla on kolme hylättyä kaivoksen jätealuetta, joiden vesistövaikutuksia tulisi tarkemmin selvittää. Näille alueille onkin tarkoitus lähivuosina laatia riskien- ja puhdistustarpeen arviointi.

Vanhoja käytöstä poistettuja kaatopaikkoja on Pirkanmaan alueella noin 144 kpl, joista 32 kaatopaikan osalta on käynnissä alueen jälkitarkkailu. Näiden kaatopaikkojen suotovesistä seurataan perusravinteiden lisäksi useita muitakin muuttujia.

Selvittämistä ja mahdollista puhdistamista tarvitsevat kohteet on esitetty kuvassa 8.7.

Kuva 8.7. Tutkimusta ja mahdollista kunnostusta tarvitsevat pilaantuneiden maiden kohteet Pirkanmaan toimenpideohjelma-alueella. (Matti-rekisteri, 2020).

Näsijärven alue ja Tarjanne

Kuva 8.8. Kokonaisfosforin ja –typen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet (%) Näsijärven alueella ja Tarjanteella v. 2012–2019.

Keskimääräiset kokonaisfosforin kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 38 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 3 %, metsätalous 4 %, luonnonhuuhtouma metsistä 39 %, haja-asutus 14 %, hulevesi 0,2 % ja pistekuormitus 2 % (kuva 8.8). Keskimääräiset kokonaistypen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 27 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 4 %, metsätalous 7 %, luonnonhuuhtouma metsistä 52 %, haja-asutus 6 %, hulevesi 0,5 % ja pistekuormitus 3 % (kuva 8.8).

Näsijärven alueella ja Tarjanteella on Pirkanmaan pienin suhteellinen peltoviljelykuormitus ja suurin metsätalouden aiheuttama kuormitus. Tämä johtuu pääasiassa alueelle ominaisesta kivennäismaalajista, joka ei ole niin suotuisaa peltoviljelylle kuin maakunnan eteläisen osan savi- ja silttimaat. Turvemaata tarkastelualueen pohjoisosassa kuitenkin riittää ja Virtain länsiosassa onkin jonkin verran turvetuotantoa, jonka kuormituksella voi olla paikallista merkitystä.

Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti

Kuva 8.9. Kokonaisfosforin ja –typen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet (%) Iso-Längelmävedellä ja Hauhon reitillä v. 2012–2019.

Keskimääräiset kokonaisfosforin kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 44 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 5 %, metsätalous 3 %, luonnonhuuhtouma metsistä 33 %, haja-asutus 14 %, hulevesi 0,2 % ja pistekuormitus 1 % (kuva 8.9). Keskimääräiset kokonaistypen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 42 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 5 %, metsätalous 5 %, luonnonhuuhtouma metsistä 39 %, haja-asutus 6 %, hulevesi 0,4 % ja pistekuormitus 4 % (kuva 8.9)

Peltoviljelyn suhteellinen kuormitus on keskimääräinen Iso-Längelmävedellä ja Hauhon reitillä. Haja-asutuksen suurin suhteellinen kuormitusosuus Pirkanmaalla selittynee loma-asutuksen suurella määrällä.

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi

Kuva 8.10. Kokonaisfosforin ja –typen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet (%) Ikaalisten reitillä ja Jämijärvellä v. 2012–2019.

Keskimääräiset kokonaisfosforin kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 48 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 4 %, metsätalous 7 %, luonnonhuuhtouma metsistä 29 %, haja-asutus 8 %, hulevesi 0,2 % ja pistekuormitus 3 % (kuva 8.10). Keskimääräiset kokonaistypen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 44 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 5 %, metsätalous 6 %, luonnonhuuhtouma metsistä 34 %, haja-asutus 3 %, hulevesi 0,3 % ja pistekuormitus 7 % (kuva 8.10).

Peltoviljelyn osalta Ikaalisten reitin ja Jämijärven suhteellinen kuormitus vastaa hyvin paljon Iso-Längelmäveden ja Hauhon reitin kuormitusta. Pistekuormituksessa turvetuotannolla on keskeinen merkitys, sillä valtaosa Pirkanmaan alueen turvetuotannosta on keskittynyt Jämijärven ja Ikaalisten reitin länsi- ja pohjoisosiin.

Pyhäjärven alue ja Vanajavesi

Kuva 8.11. Kokonaisfosforin ja –typen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet (%) Pyhäjärven alueella ja Vanajavedellä v. 2012–2019.

Keskimääräiset kokonaisfosforin kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 48 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 5 %, metsätalous 2 %, luonnonhuuhtouma metsistä 19 %, haja-asutus 11 %, hulevesi 0,3 % ja pistekuormitus 15 % (kuva 8.11). Keskimääräiset kokonaistypen kuormituslähteiden suhteelliset osuudet ovat: peltoviljely 28 %, luonnonhuuhtouma pelloilta 3 %, metsätalous 1 %, luonnonhuuhtouma metsistä 15 %, haja-asutus 3 %, hulevesi 0,3 % ja pistekuormitus 49 % (kuva 8.11).

Kuten edellä on todettu, Pyhäjärvi jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osaan – pohjoiseen ja eteläiseen Pyhäjärveen, jotka molemmat laskevat Nokianvirtaan ja sitä kautta Kokemäenjokeen. Myös molempien Pyhäjärven osien valuma-alueet ja sitä kautta virtaamat ovat lähes samansuuruisia. Pohjoinen Pyhäjärvi saa vetensä suoraan Tammerkosken kautta Näsijärvestä ja on kokonaisfosforipitoisuudeltaan hyvinkin puhdasta (n. 10 µg l^-1). Tampereen jätevedenpuhdistamot nostavat fosforipitoisuutta sen ollessa puhdistamojen jälkeen n. 15 µg l^-1. Eteläisen Pyhäjärven maatalouden kuormittama savisamea vesi on fosforipitoisuudeltaan Nokianvirtaan tullessa n. 25 µg l^-1. Ylempänä eteläisellä Pyhäjärvellä on huomattavasti suurempiakin fosforipitoisuuksia ja tämä vesialue onkin koko Pirkanmaan rehevintä ja myös leväherkintä vesialuetta.