9.4 Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen tilatavoitteet

Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesimuodostumien (KeVoMu) tilatavoitteet asetetaan. Näiden vesimuodostumien nimeämiseksi ja luokittelemiseksi on laadittu valtakunnallinen ohje (Aroviita ym. 2019).  Pirkanmaalla neljä jokimuodostumaa on nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Vesistön nimeäminen voimakkaasti muutetuksi on mahdollista seuraavin edellytyksin:

  • Vesimuodostumaa on rakentamalla tai säännöstelemällä muutettu, ja siitä on seurannut vesiekosysteemin tilan huonontuminen. Vesimuodostumaa ei voi nimetä voimakkaasti muutetuksi, jos sen ekologinen tila on hyvä tai erinomainen.
  • Hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa aiheuttamatta merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeille käyttömuodoille (esim. tulvasuojelu, vesivoimatuotanto, virkistyskäyttö) tai ympäristön tilaan laajemmin.
  • Vesistön rakentamisella saatua hyötyä ei voida saavuttaa muilla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisilla, sekä ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.

Keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi nimetty vesimuodostuma luokitellaan saavutettavissa olevalta ekologiselta tilaltaan parhaaksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi. Suomessa on valittu menetelmä, jossa tila määritetään toimenpidetarkastelun avulla. Kolmannella suunnittelukaudella KeVoMu-vesien luokittelun pääperiaate on kuvan 9.1 mukainen.

Keinotekoisesti ja voimakkaasti muutettujen vesien luokittelun periaatteet

Kuva 9.1. Keinotekoisesti ja voimakkaasti muutettujen vesien luokittelun periaatteet.

Tammerkoski

Tammerkoski nimettiin hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi seuraavin perustein:

  • voimalaitospadot muodostavat nousuesteen
  • putouskorkeus on rakennettu
  • uomaa on perattu voimakkaasti
  • lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset ovat merkittäviä
  • kevään ylivirtaamat ovat alentuneet merkittävästi

Tammerkosken kolme voimalaitospatoa estävät kalojen vaelluksen täysin. Toimivien kalateiden suunnittelu ja rakentaminen Tammerkoskeen ei nykyisellään ole realistinen vaihtoehto suuresta putouskorkeudesta ja koskea ympäröivästä kalateiden rakenneratkaisuja rajoittavasta infrastruktuurista johtuen. Asiantuntija-arvion mukaan myöskään uomaan ja ranta-alueisiin kohdistuvilla tai hydrologiaan liittyvillä toimenpiteillä (esimerkiksi säännöstelykäytännön muuttamisella) ei saada aikaan suurta parannusta Tammerkosken ekologiseen tilaan aiheuttamatta haittaa vesistön tärkeille käyttömuodoille. Kun nykyisten voimalaitosten käyttöikä lähestyy loppuaan, tulisi tarkastella mahdollisuutta purkaa nykyiset voimalaitospadot ja siirtää vesivoiman tuotanto tunneliin. Tällöin Tammerkoskeen voidaan tehdä sellaisia uoman muokkaustoimenpiteitä, joilla ekologinen tila saavuttaisi hyvän tilan.

Koska mahdollisilla parantamistoimenpiteillä olisi vain vähäinen vaikutus Tammerkosken ekologiseen tilaan, todettiin Tammerkosken olevan vähintään hyvässä saavutettavassa olevassa tilassa. Tammerkoskea koskevat kuitenkin yleiset rehevyyteen, kiintoainekuormitukseen ja happamuuteen liittyvät tavoitteet.

Soininjoki

Soininjoki nimettiin hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi muun muassa seuraavin perustein:

  • voimalaitospadot ja säännöstelypato muodostavat nousuesteen
  • putouskorkeus on rakennettu
  • uomaa on perattu voimakkaasti
  • lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset ovat merkittäviä

Killinkosken voimalaitos on putkivoimalaitos, jonka tuloputki lähtee Vuolteenjärvestä. Itse voimalaitos sijaitsee Metterinjärven pohjoispäässä. Vuolteenjärvestä lähtevä Soininjoki toimii Killinkosken voimalaitoksen tulvauomana, jonka yläosa on läpi vuoden useimmiten lähes kuiva. Uoman yläosassa on säännöstelypato, joka muodostaa nousuesteen. Soininkosken voimalaitos sijaitsee Killinkosken voimalaitoksen alapuolella Koskelanlammen ja Kahilanjärven välissä ja muodostaa täydellisen nousuesteen.

Soininjokea on mahdollista muokata aiheuttamatta merkittävää haittaa vesivoimalle. Kalankulun mahdollistaminen yhdessä uoman ja ranta-alueiden muokkaamisella sekä riittävällä minimivirtaamalla voidaan parantaa vaellus- ja muiden kalojen olosuhteita. Samalla olosuhteet pohjaeläimille ja vesikasvillisuudelle paranisivat. Toimenpiteillä on todennäköisesti jonkin verran haittavaikutuksia vesivoiman tuotantoon, mutta haittojen ei nähdä olevan merkittäviä. Tarvittaessa istutetaan taimenia voimalaitosten yläpuolisiin alueisiin kunnostuksia täydentämään.

Edellä esitetyn mukaisesti Soininjoen esteellisyyttä voitaisiin periaatteessa lieventää ja samoin elinympäristöjen morfologista ja hydrologista tilaa. Muutokset hydrologiaan ja toimivien kalateiden rakentaminen vaativat kuitenkin käytännössä voimalaitosten nykyisten lupaehtojen tarkistamista ja varsin kalliita kalatieratkaisuja. Koska esitetyillä toimenpiteillä voidaan saavuttaa suuria vaikutuksia vesimuodostuman tilaan aiheuttamatta tärkeälle käyttömuodolle merkittävää haittaa, Soininjoki ei ole hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Rakenteellisten tilatavoitteiden lisäksi aluetta koskevat jonkin verran myös rehevyyteen ja kiintoainekuormitukseen liittyvät tavoitteet, mutta fysikaalis-kemiallisten muuttujien mukaan Soininjoki on hyvässä tilassa.

Pappilanjoki

Pappilanjoki nimettiin hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi muun muassa seuraavin perustein:

  • putouskorkeus on rakennettu
  • lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset ovat merkittäviä
  • kevään ylivirtaamat ovat alentuneet merkittävästi

Pappilanjoen yläjuoksulla sijaitseva Kyröskoski on tiettävästi jo luonnontilassaankin muodostanut täydellisen nousuesteen, joten kalatien rakentamiseen ei ole selkeitä perusteita eikä voimalaitospatoa ole hydrologis-morfologisessa pisteytyksessäkään merkitty vaellusesteeksi. Kyröskosken säännöstely on luonteeltaan lyhytaikaissäännöstelyä, ja voimalaitoksen alapuolisella Pappilanjoella virtaama- ja vedenkorkeusvaihtelut ovat voimakkaita. Kyröskosken juoksutussääntöä muutettiin vuonna 2009 siten, että jatkuva vähimmäisjuoksutus on 2 m3/s. uuden juoksutussäännön myötä Pappilanjoen hydrologinen tila paranee jonkun verran.

Pappilanjoen suurimmat ongelmat liittyvät rantojen kulumiseen. Aikoinaan tehty rantasuojaus puupaaluilla on osittain hajonnut. Alueen maalajit (hiesu, hieta) ovat alttiita eroosiolle, jota voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstely on edesauttanut. Mahdollisuudet muokata uomaa tai ranta-alueita ekologisesti monipuolisimmaksi ovat melko vähäiset, koska rantojen käyttö on intensiivistä ja aiheuttaisi merkittävää haittaa. Merkittävät muutokset voimalaitoksen juoksutuksiin eivät ole realistisia. Nykyistä vähimmäisjuoksutusta on vahvistettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja muut mahdolliset muutokset aiheuttaisivat merkittävää haittaa vesivoimalle.

Koska ekologista tilaa parantavat toimenpiteet aiheuttaisivat merkittävää haittaa tärkeille käyttömuodoille, todettiin Pappilanjoen olevan vähintään hyvässä saavutettavassa olevassa tilassa. Pappilanjokea koskevat yleiset rehevyyteen, kiintoainekuormitukseen ja happamuuteen liittyvät tavoitteet.

Nokianvirta

Nokianvirta nimettiin hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi seuraavin perustein:

  • voimalaitospato muodostaa nousuesteen
  • putouskorkeus on rakennettu
  • uomaa on perattu voimakkaasti
  • lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset ovat merkittäviä

Nokianvirran on arvioitu jo ennen voimalaitosrakentamista muodostaneen ainakin osittaisen nousuesteen. Voimalaitosrakentamisen yhteydessä on joka tapauksessa menetetty alkuperäinen koskihabitaatti ja samalla virtakutuisten kalojen lisääntymisalueet. Melon voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa vedenkorkeuden voimakasta vaihtelua, mikä näkyy selvimmin Melon voimalaitoksen läheisyydessä Nokianvirran kapeikoissa. Lyhytaikaissäännöstelyn on arvioitu myös olleen osallisena Nokianvirran rantasyöpymiin.

Asiatuntija-arvion mukaan morfologisilla (esimerkiksi rantojen suojaus) tai hydrologiaan liittyvillä toimenpiteillä (lyhytaikaissäännöstelyn lieventäminen) ei kuitenkaan saada aikaan suurta parannusta Nokianvirran ekologiseen tilaan aiheuttamatta merkittävää haittaa vesistön tärkeälle käyttömuodolle, joten Nokianvirta on ekologiselta tilaltaan vähintään hyvässä saavutettavassa olevassa tilassa. Nokianvirtaa koskevat yleiset rehevyyteen, kiintoainekuormitukseen ja happamuuteen liittyvät tavoitteet.