-
- 1.1 Toimenpideohjelman tarkoitus ja tavoitteet
- 1.2 Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus
- 1.3 Vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö, ohjelmat ja suunnitelmat
- 1.4 Merenhoidon suunnittelun huomioon ottaminen
- 1.5 Tulvariskien hallinnan suunnittelun huomioon ottaminen
- 1.6 Toimenpideohjelman paikkatietoaineisto
-
- 14.1 Ilmastonmuutos
- 14.2 Liikenne ja tienpito
- 14.3 Maa-ainesten ottaminen
- 14.4 Maatalouden peltoviljely ja eläintilat sekä torjunta-aineet
- 14.5 Metsätalous
- 14.6 Pilaantuneet maa-alueet
- 14.7 Suojelusuunnitelmat
- 14.8 Teollisuus
- 14.9 Vedenotto
- 14.10 Yhdyskunnat ja haja-asutus
- 14.11 Pohjaveden ohjauskeinot 3. suunnittelukaudella
-
- Liite 1. Pirkanmaan TPO-osa-alueiden järvien ja jokien (vesimuodostumien) ihmistoimintojen fosforikuorman vähennysprosentit.
- Liite 2. Pirkanmaan toimenpideohjelma-alueen vesimuodostumien ekologinen luokka, luokituksen taso, ekologisen tilan muutos ja tavoitetilan saavuttaminen.
- Liite 3. Pirkanmaan pohjavesialueet.
- Liite 4. Pohjavesien ohjauskeinojen toteutuminen ja kehittämistarve.
- Liite 5. Pirkanmaan vesienhoidon yhteistyöryhmän kokoonpano.
- Liite 6. Sanasto.
16.1 Pintavesien ekologinen tila
Ensimmäisellä suunnittelukaudella Pirkanmaalla luokiteltiin 155 vesimuodostumaa, näistä 42 kpl (27 %) oli hyvää huonommassa tilassa. Toisella suunnittelukaudella tarkastelussa oli mukana 398 vesimuodostumaa, näistä 134 kpl (34 %) oli hyvää huonommassa tilassa. Kolmannella suunnittelukaudella Pirkanmaalla luokiteltiin 400 vesimuodostumaa, joista 137 kpl (34 %) oli hyvää huonommassa tilassa.
Pirkanmaan vesimuodostumien tilatavoitteet eivät ole toteutuneet, vaikka tavoitteet oli toisellakin suunnittelukaudella asetettu realistisina ja maltillisina. Yksi selvä syy edellisen kauden tavoitteiden toteutumattomuuteen on uuden luokittelun ajoitus ja käytettävissä ollut seurantatieto. Uusin, kauden 2016–2021 luokittelu tehtiin vuonna 2019 pääosin vuosien 2012–2017 aineistolla. On selvää, että jo lähtökohtaisesti ei toimenpiteiden vaikutuksia ollut mahdollista realistisesti arvioida tältä pohjalta. Monet toimenpiteet olivat vasta käynnistyneet tai käynnistymässä ja vaikutukset vesien tilaan eivät voineetkaan näkyä, varsinkin kun poikkeuksetta monien vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset näkyvät vasta vuosien viiveellä. Seurantatieto oli myös monilta osin varsin suppeaa, varsinkin biologinen seuranta.
Toinen huomionarvoinen seikka on ylivoimaisesti suurimman kuormitustekijän, hajakuormituksen vuosittainen suuri vaihtelu johtuen kyseisen vuoden sääoloista pitkin vuotta. Hajakuormitus voi eri vuosina vaihdella valuma-alueesta ja vesimääristä riippuen +/- 50 % ja kuormituksen vähennystavoitteet ovat parhaimmillaan 10–20 % luokkaa. Näin mahdollinen kuormitusvähennys ja pintavesien tilan paraneminen voi mahdollisesti peittyä helposti luonnollisen vaihtelun alle.
Kolmas tärkeä syy tavoitteiden toteutumattomuuteen johtuu maatalouden lisätoimenpiteiden, kuten ei-tuotannollisten investointien vapaaehtoisuudesta ja toisaalta ympäristötukijärjestelmän perustoimenpiteiden riittämättömyydestä vesienhoidon kannalta sekä puutteista toimien oikeanlaisessa kohdentumisessa. Tähän mennessä korvausjärjestelmät eivät ole houkuttaneet viljelijöitä täysimääräisesti toimenpiteiden toteuttamiseen usein hankalissa toimialan kannattavuustilanteissa, jotka olisivat vaatineet lisäksi usein kohtalaisia investointeja.
