10.2.2 Maatalous

Maatalouden vesiensuojeluun vaikuttavat tärkeimmät järjestelmät ja lainsäädäntö

Maatalouden tuotantorakenne muuttuu jatkuvasti. Tilojen kokonaismäärä vähenee, mutta tilakoko kasvaa. Samanaikaisesti kotieläintilojen osuus kaikista tiloista vähenee. Suomessa syntyy vuosittain lähes 20 miljoonaa tonnia tuotantoeläinten lantaa. Kotieläintuotanto keskittyy alueellisesti tai paikallisesti samalla, kun eläinmäärä maatilaa kohti kasvaa. Siksi lannan mukana kertyvä ravinnemäärä (erityisesti fosforin määrä) voi olla tilalla paikallisesti tai alueellisesti liian suuri lannan levittämiseen käytettävissä olevaan peltoalaan nähden. Peltoviljelyä ja kotieläintuotannon toimintaa ohjaavia säädöksiä on annettu mm. ympäristönsuojelulaissa ja -asetuksessa, kunnallisissa ympäristönsuojelumääräyksissä, vesilaissa, lannoitevalmistelaissa, kasvinsuojeluainelaissa sekä ns. nitraattiasetuksessa. Lisäksi fosforilannoitusta säädellään jatkossa valtioneuvoston asetuksella. Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen.

Keskeisin toimenpide maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä on ollut maatalouden ympäristötukijärjestelmä, joka on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. CAP27 ei ole vielä valmis tämän toimenpideohjelman valmistuttua v. 2021, Suomessa ympäristötukeen on sitoutunut 86 % viljelijöistä ja se kattaa 89 % käytössä olevasta maatalousmaasta (v. 2018). Pirkanmaalla ympäristötukeen on sitoutunut 90 % viljelijöistä. Sitoutuminen on viljelijöille vapaaehtoista. Ympäristökorvausjärjestelmä sisältää kaikille ympäristötukeen sitoutuneille viljelijöille pakollisen tilakohtaisen toimenpiteen. Viljelijät ovat voineet valita lisäksi vapaaehtoisia lohkokohtaisia toimenpiteitä sekä tehdä ympäristösopimuksia tai hakea ei-tuotannollisen investoinnin korvausta tietyistä toimenpiteistä.

Maataloustukijärjestelmän 2021–2027 osalta sekä EU-asetuksen ja rahoituskehyksen että kansallisen strategisen suunnitelman valmistelu on vuoden 2021 syksyllä kesken. Vesienhoidon maatalouden toimenpiteet on aiempina kausina sovitettu yhteen toteutettavan maataloustukijärjestelmän kautta. Suomen strategisen suunnitelman valmistelun aikataulu riippuu EU:n monivuotisten rahoituskehysten sekä CAP-perusasetusten valmistumisesta.

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet perustuvat pitkälti vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämiseen, eroosion torjuntaan, ravinteiden käytön ja vesien hallintaan sekä pellon kasvukunnon säilyttämiseen. Keskeinen tavoite on kiintoainekuorman merkittävä vähentäminen ja ravinnehuuhtoumien pienentäminen. Tavoitteena on mahdollisuuksien mukaan jatkaa nykyisiä toimenpiteitä ja varmistaa toimenpiteiden oikea mitoitus, toteutus ja kohdennus, joilla saadaan toimenpiteiden tehokkuutta lisättyä nykyisestä. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen sekä uusien vesiensuojelumenetelmien kuten kipsin, rakennekalkin ja -kuituvalmisteiden käytön hyödyntämistä selvitetään.

Taulukko 10.2. Maatalouden vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus (sisältö v. 2020, päivitetty 8/2021).

Toimenpide	Lisätieto
Perustoimenpiteet
Valtionneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta	Asetus määrittää suurimmat sallitut typen käyttömäärät ja sisältää mm. vaatimuksia lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoinnille, varastojen koolle, sijoittamiselle ja rakenteille sekä lannan, muiden orgaanisten lannoitteiden ja kivennäislannoitteiden käytölle.
Eläinsuojien ympäristölupien ja ilmoituspäätösten mukaiset toimenpiteet	Ympäristölupapäätöksessä tai ilmoitusmenettelyn mukaisessa päätöksessä annetaan määräyksiä toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Toiminnan on oltava parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista.
Kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet	Kasvinsuojelulain perusteella on laadittu kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön ohjelma. Sen toimilla vähennetään kasvinsuojeluaineiden terveys- ja ympäristöriskejä sekä riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä.
Ehdollisuuden vaatimukset	Ehdollisuuden vaatimukset koostuvat hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista. EU-valmistelu on kesken, joten sisältöä täsmennetään valmistelun edetessä.
Valtioneuvoston asetus, jolla säädellään maaperän fosforilannoitusta	Toimenpide korvaa täydentäviin toimenpiteisiin aiemmin kuuluneen ”Ravinteiden käytön hallinta”-toimenpiteen. Toimenpide koskee koko maata ja koko peltoalaa.
Täydentävät toimenpiteet
Ehdollisuuden vaatimusten tuottamaton ala	Koskee vain Uuttamaata ja Varsinais-Suomea.
Suojavyöhykkeet (CAPissa ”Suojavyöhykkeet ja turvepeltojen nurmet” -toimenpiteen sisällä)	Kuluvalla ohjelmakaudella suojavyöhykkeen on voinut perustaa vesistön tai valtaojan varsilla, kosteikon reunalla ja Natura 2000 -alueilla sijaitseville pelloille. Monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämällä vyöhykkeellä on kasvettava monivuotista heinä- ja nurmikasvillisuutta eikä sille saa levittää lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeen kasvusto on korjattava lohkolta vuosittain niittämällä tai laiduntamalla.
Luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuskasvit	Peltoluonnon monimuotoisuuden tavoitteena on monipuolinen viljely ja viljelykierto, kerääjäkasvien käyttö, monilajiset pientareet ja monilajiset peltoja reunustavat ulkopuoliset alueet, erilaiset monimuotoisuutta edistävät kasvustot, kuten riista-, lintu-, pölyttäjä- ja -maisemapellot, monimuotoisuuskaistat, puimattomien kaistojen jättäminen, laidunnuksen sekä luonnonmukaisen tuotannon yleistyminen.
Luonnonmukainen peruskuivatus	Päätavoite on ylläpitää peltojen kuivatustilaa, edistää uoman luontaista kehitystä ja monimuotoisuutta sekä vähentää uoman kunnossapitotarvetta ja -kustannuksia.
Kosteikot	Patoamalla tai kaivamalla tehty kosteikko, jonka yhtenä tarkoituksena on maataloudesta aiheutuvan vesistökuormituksen pienentäminen.
Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto	Saneerauskasvien avulla voidaan torjua peltomaasta biologisesti sokerijuurikkaiden, perunan ja vihannesten kasvintuhoojia ja vähentää näin kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Puutarhakasvien vaihtoehtoisessa kasvinsuojelussa käytetään kehittyneitä biologisia ja mekaanisia torjuntamenetelmiä kasvinsuojeluaineiden sijasta.
Talviaikainen kasvipeite	Kaikki talviaikaisen kasvipeitteisyyden mukaiset tukikelpoiset toimenpiteet. Myös syyssänkimuokkaus vilja-, öljykasvi-, tattari-, siemenmauste-, kuitupellava- ja härkäpapulohkoilla sekä kevääseen asti säilytettävät kerääjäkasvit lasketaan mukaan. Kokonaisuuteen kuuluvat myös luonnonhoitopeltojen nurmet ja turvepeltojen nurmiviljely. Ei sisällä suojavyöhykkeitä ja happamien sulfaattimaiden ja pohjavesialueiden nurmiviljelyä.
Kerääjäkasvit	Kerääjäkasvien viljely on hiilen sidontaa ja vesiensuojelua edistävä sekä peltomaan rakennetta parantava toimenpide, jossa viljellään kerääjäkasveja viljelykasvin aluskasvina tai sen sadonkorjuun jälkeen syksyllä erillisten ohjeiden mukaan.
Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen	Käytettävien materiaalien on oltava orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja toiselta maatilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai lannasta erotettua kuivajaetta.
Lannan prosessointi	Lannan käsittely ja jalostaminen kotieläin- ja turkistuotantovaltaisilla alueilla lannan levitysalan ja ravinteiden hyötykäytön lisäämiseksi. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi lannan mekaaninen ja kemiallinen separointi, biokaasutus, kompostointi ja lannan tuotteistaminen lannoitteiksi.
Lannan ympäristöystävälliset levitysmenetelmät	Tilalla käytettävä lietelanta, virtsa, lannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste levitetään sijoittavalla tai multaavalla kalustolla. Kasvuston perustamisen yhteydessä lanta mullataan. Peltolohkolle voidaan lisätä orgaanisia aineksia, kuten lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, joissa orgaanisen aineksen osuus on vähintään 20 % tai toiselta maatilalta hankittua kuivalantaa tai siitä erotettua kuivajaetta.
Maatalouden tilakohtainen neuvonta	Maatilakohtainen vesiensuojeluun ja ravinteiden käytön tehostamiseen liittyvä neuvonta.
Säätösalaojitus jo käytössä olevilla turvepelloilla (CAPissa "Valumavesien hallinta" -toimenpit. sisällä)	Toimenpide edistää vesiensuojelua, kasvuolosuhteita ja varsinkin vähentää ilmastopäästöjä.
Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet (CAPissa ”Suojavyöhykkeet ja turvepeltojen nurmet”-toimenpiteessä)	Toimenpide edistää vesiensuojelua, kasvuolosuhteita ja varsinkin vähentää ilmastopäästöjä.
Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät (kipsi, rakennekalkki ja kuidut) -kuidut CAPissa ”Kiertotalouden edistäminen ” –toimenpit. sisällä	Rakennekalkki on savimaille soveltuva maanparannusaine, jossa savipitoinen peltomaa käsitellään reaktiivista, sammutettua tai poltettua kalkkia, sisältävällä kalkitusaineella. Oikein toteutettuna ja kohdennettuna menetelmä parantaa pitkäaikaisesti maan mururakennetta ja vedenläpäisevyyttä pienentäen eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Kuitulietteet, kuten nollakuitu ja eri tavoin käsitellyt sekalietteet, ovat metsäteollisuuden sivutuotteita. Kuitujen mukana maaperään tulee hitaasti hajoavaa hiiltä, joka aktivoi mikrobitoimintaa ja parantaa näin maan rakennetta. Tämä vähentää ravinteiden huuhtoutumista.
Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteet	Peltoviljelyn pohjavesille aiheuttaman kuormituksen vähentäminen pohjavesialueille perustettavien suojavyöhykkeiden ja monivuotisten ympäristönurmien avulla.

 

Vesiensuojelun taso ja tehostamisen tarve Pirkanmaalla

Pirkanmaalla maatalouden vesiensuojeluun tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä. Useilla alueilla maatalouden merkitys vesien tilaan vaikuttavana tekijänä on ilmeinen. Merkittävä osa ravinteista huuhtoutuu pelloilta vesistöihin kasvukauden ulkopuolella ja karkeasti on esitetty, että noin 20 % peltoalasta aiheuttaa noin 80 % kuormituksesta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta riski talviaikaisen kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumiseen kasvaa ja siksi tehokkaita maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteitä tulee toteuttaa koko Pirkanmaan alueella. Kuvassa 10.1 on esitetty syntyvän peltokuormituksen perusteella (yli 9 kg/km²/v, 3-jakovaihe) tehostetun vesiensuojelun alue, joilla tarve maatalouden vesiensuojeluun on erityisen suuri ja maatalouden Hotspot-alueet, joissa syntyvä peltokuormitus on yli 20 kg/km²/v.

Kuva 10.1. Maatalouden vesiensuojelun tehostamisalueet ja Hotspot-alueet Pirkanmaalla ja TPO-osa-alueilla (yli 9 km²/v (tehostamisalue) ja yli 20 kg/km²/v (Hotspot-alue), 3-jakovaihe).

Tehostetun vesiensuojelun alueella tulisi tehdä merkittäviä lisäponnistuksia kuormituksen vähentämiseksi niin kasvinviljely- kuin eläintiloilla. Eläintiloilla tehostaminen tarkoittaa erityisesti lantaloiden hyvää kuntoa ja oikeaa mitoitusta sekä kattamista, jaloittelualueiden vesienhallintaa ja -käsittelyä sekä lannan käyttöön liittyvää tehostamista ja sijoittavia levitysmenetelmiä. Lannan prosessointimenetelmien käyttöönotto on edelleen varsin alhaisella tasolla ja on edellytys tarkoituksenmukaiselle lannan jatkokäytölle. Keskeistä olisi ylijäämälannan prosessointi helposti kuljetettavaan muotoon sekä lantayhteistyö kasvinviljelytilojen ja eläintilojen kesken.

Maatalouden vesiensuojelua pyritään tehostamaan laaja-alaisten neuvonta-, T&K- ja toteutushankkeiden avulla.  Vesiensuojelun tason ylläpitämiseksi ja parantamiseksi on tärkeää, että ympäristökorvausjärjestelmään sitoudutaan kattavasti.

Vesitalouden ja ravinteiden käytön hallinta sekä peltojen hyvän kasvukunnon ylläpito on tärkeä osa pellon tuottavuutta, mutta sillä saavutetaan myös hyvä vesiensuojelun taso. Vesitalouden hallinta korostuu ilmastonmuutoksen myötä toisaalta rankkasateiden, mutta myös kuivuuden vuoksi. Vesitaloutta hallitaan paitsi paikalliskuivatuksella myös alueellisella kuivatuksella, eli peruskuivatuksella. Kuivatushankkeissa pyritään luonnonmukaiseen vesirakentamiseen. Aina kuivatushankkeen yhteydessä tarkastellaan vesiensuojelurakenteiden tarpeellisuus ja valitaan kohteelle tarkoituksenmukaisimmat menetelmät. Peruskuivatushankkeiden yhteydessä tehtäviin vesiensuojelurakenteisiin on mahdollista saada tukea.

Ravinteiden käytön hallinta on tärkeä osa maatalouden vesiensuojelua kaikilla peltoalueilla. Uudistetun EU:n lannoitevalmisteasetuksen (2019/1009) soveltaminen alkaa 16.7.2022. Asetuksen toimeenpanemiseksi ja täydentämiseksi valmistelussa on kansallinen lannoitelaki. Fosforilannoitusta säädellään jatkossa lannoitelain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen valmistelussa huomioidaan muun muassa kasvin fosforilannoitustarve, pellon fosforiluku ja vesiensuojelun tavoitteet mukaan lukien komission antama palaute vesienhoidon suunnitelmista. Fosforilannoitusta säätelevä valtioneuvoston asetus on vesienhoidossa jatkossa maatalouden perustoimenpide ja korvaa aiemmin täydentäviin toimenpiteisiin kuuluneen ”Ravinteiden käytön hallinta” toimenpiteen. Perustoimenpide koskee koko maata ja koko peltoalaa. Näin ollen se ei enää ole sidoksissa ympäristökorvausjärjestelmään sitoutuneisiin viljelijöihin, vaan koskee kaikkea peltoalaa. Muutoksen ansiosta ravinteiden käytön hallinta entisestään tehostuu, mikä on vesienhoidollisesta näkökulmasta merkittävä asia. Viljelystä saadaan yleensä taloudellisestikin paras tulos, kun lannoitus perustuu kohtuulliseen pellon tuottokykyyn perustuvaan sato-odotukseen. Lannoitteiden käytön ohella tärkeää on huolehtia peltomaan vesitaloudesta ja kasvukunnosta.

Maan kasvukuntoon vaikuttavat mm. käytetyt muokkausmenetelmät ja niiden ajoitus, viljelykierto, kasvivalinnat, maan tiivistyminen, mururakenne ja kuivatuksen toimivuus. Keskeisenä kasvukunnon ongelmana on yleisemminkin laaja yksipuolinen viljanviljely ja monivuotisten nurmien vähyys. Tärkeää on huolehtia maan orgaanisen aineksen määrästä. Multava maa pidättää paremmin vettä ja sietää myös kuivuutta. Maan multavuutta voidaan lisätä keventämällä muokkausta sekä lisäämällä viljelykiertoon nurmikasvustoja ja kerääjäkasveja. Viljatiloilla viljelykiertoa voidaan monipuolistaa mm. monivuotisilla viherlannoitusnurmilla. Alus- ja kerääjäkasveilla voidaan lisätä kasvipeitteistä aikaa syksyllä. Lisäksi pellon kasvukuntoa on mahdollista parantaa lisäämällä peltomaahan esimerkiksi (rakenne)kalkkia, biohiiltä, lantaa, metsäteollisuuden kuitulietettä tai muita maanparanteita.

 

Vesitalouden hallinta ja peltojen hyvän kasvukunnon ylläpito on tärkeä osa pellon tuottavuutta, mutta sillä saavutetaan myös hyvä vesiensuojelun taso. Tärkeää on huolehtia maan orgaanisen aineksen määrästä. Maan multavuutta voidaan lisätä keventämällä muokkausta sekä lisäämällä viljelykiertoon nurmikasvustoja ja kerääjäkasveja. Lisäksi pellon kasvukuntoa on mahdollista parantaa lisäämällä peltomaahan esimerkiksi (rakenne)kalkkia, biohiiltä, metsäteollisuuden kuitulietettä tai muita maanparanteita.

 

Hankerahoitus

Maatalouden vesiensuojelua edistetään myös hanketoiminnan kautta. Ympäristöministeriön ravinteiden kierrätyksen edistämisohjelman sekä vesiensuojelun tehostamisohjelman 2019–2023 tavoitteina ovat muun muassa vähentää maatalouden ravinteiden päätymistä vesiin ja kehittää vesitalouden hallintaa. Tehostamisohjelmassa on käynnistetty rakennekalkin ja kuitulietteen tutkimushankkeet sekä kipsinlevityshanke. Ympäristöministeriön harkinnanvaraisten kunnostusavustusten kautta on mahdollista myös osaltaan edistää maatalouden vesiensuojelua. Kunnostusavustus ja tehostamisohjelman rahoitus haetaan ELY-keskusten avustushauissa. Ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelmassa 2019–2030 on asetettu tavoitteet ravinteiden tehokkaan kierron edistämiseksi.  Uutena hankerahoitusmuotona maa- ja metsätalousministeriön pelto- ja metsätalousalueiden vesienhallinnan (2020–2022) edistämiseen liittyvien hankkeiden harkinnanvaraiset avustukset tulivat haettavaksi syksyllä 2020. Maatilojen vesitalouden hallinnan suunnitteluun on mahdollista hakea investointiavustusta ympäristön tilan parantamiseen tähtäävissä investoinneissa. Avustusta voidaan rahoittaa vuosina 2021–2022 ja investointiavustus on suuruudeltaan 35 % hankkeen kustannuksesta. Tukea haetaan ELY-keskuksista. ProAgrialla on käynnissä AgroEko-hanke (2020–2022), joka on suunnattu maatiloille ja maaseudun yrityksille. Hankkeen tavoitteena on maatilojen ja maaseudulla toimivien yritysten valmiuksien parantaminen biokaasun raaka-aineen hyödyntämisessä ja biokaasuenergian kannattavassa tuotannossa.

Maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Vastuu maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kehittämisestä on maa- ja metsätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Vastuu maataloudelle ehdotettujen vesiensuojelutoimien käytännön toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Myös Ruokavirastolla, ELY-keskuksilla ja kuntien viranomaisilla sekä neuvonta- ja tuottajajärjestöillä ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli maatalouden vesienhoidon toimeenpanossa.

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteumatiedot saadaan suurelta osin keskitetysti Ruokaviraston tukisovelluksesta. Edellisen vuoden toimenpiteiden määrätiedot ovat saatavilla seuraavan vuoden aikana. Tiedot kerätään keskitetysti ja jaetaan suunnittelualueittain. Koulutuksesta ja neuvonnan järjestämisestä saa tietoa suoraan koulutus- ja neuvontajärjestöiltä ja kunnilta sekä hankkeiden kautta.

Esitetyt maatalouden vesienhoidon toimenpidemäärät

Vesienhoidon 3. kauden toimenpiteiden suunnittelun pääperiaatteena on, että suunnitellut toimenpiteet ovat riittäviä, jotta ympäristötavoitteet saavutetaan. Lisäksi toimenpiteiden pitää olla suunniteltu ja mitoitettu kustannustehokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suunniteltujen toimenpiteiden avulla vesimuodostumissa saavutetaan vähintään hyvä tila vuoteen 2027 mennessä. Koska maatalous on yleisesti ottaen suurin vesimuodostumien sektorikuormittaja, ovat maatalouden riittävät toimenpiteet myös keskeisessä roolissa tavoitteiden saavuttamisessa.

Vesienhoidossa ei suunnitella perustoimenpiteitä, mutta niiden kustannukset ja vaikutukset otetaan taustatietona huomioon suunniteltaessa ja mitoitettaessa täydentäviä toimenpiteitä. Pirkanmaalla turkistuotantoa on erittäin vähän ja happamia sulfaattimaita on vain pienellä alueella lähinnä Kiikoisissa, joten näihin kohdistuvia toimenpiteitä ei ole esitetty.

Suojavyöhykkeet ovat monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämiä alueita, joilta kasvillisuus on korjattava vuosittain niittämällä tai laiduntamalla. Suojavyöhykkeille ei saa levittää lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeen teho on parhaimmillaan kaltevilla (> 3 %) ja jyrkillä rantapelloilla (kuva 10.2). Vähintään viisivuotisen suojavyöhykkeen tarkoituksena on vähentää pellolta vesistöön kulkeutuvaa eroosio- ja ravinnekuormitusta. Jyrkästi vesistöön viettävillä peltolohkoilla suojavyöhykkeen kasvipeite estää tehokkaasti eroosiota ja vähentää partikkelifosforin huuhtoutumista suojavyöhykealalta. Kynnetylle maalle perustetun suojavyöhykkeen vaikutus on suurempi kuin muokkaamattomalle maalle perustetun vyöhykkeen. Tasaisilla mailla eroosio ja partikkelifosforin kuormitus ovat lähtökohtaisesti alhaisia, jolloin vyöhykkeen vaikutus jää pieneksi. Koska suojavyöhykkeitä ei muokata, lannoiteta eikä käytetä kasvinsuojeluaineita, orgaanisen typen mineralisaatio maassa estyy tai hidastuu ja typpikuormitus vähenee. Liukoisen fosforin kuormituksen vähentämiseksi on tärkeää, että suojavyöhykkeen kasvusto niitetään ja niittojäte on korjattava pois.

Kuluvan kauden maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukaan suojavyöhykkeiden tuki kohdistui suojavyöhykkeen koko peltolohkolle. Tukirahat loppuivat varsin pian tuettujen suojavyöhykkeiden pinta-alan noustessa jyrkästi ja näin tuki myös kohdentui pääosin vesiensuojelullisesti hyödyttömille peltoalueille.  Uuden CAP27 kauden suojavyöhykkeiden suunnitteluperusteet eivät ole vielä selvillä, mutta suunnitelmaluonnoksen perusteella ne noudattelevat merkittävästi vesiensuojelullisempaa linjaa. Suojavyöhykkeiden suunnittelussa hyödynnettiin KOTOMA-paikkatietomallia, jossa vesiensuojelun toimenpiteet kohdennetaan järkevästi kunkin toimenpiteen paikkatietoanalyysin mukaisesti. Suojavyöhykkeet sijoitettiin 30 m leveinä, kaltevuudeltaan yli 3 %:n peltolohkoille, jotka sijaitsivat alle 10 m etäisyydellä ns. VIPU-vesistöstä (ei sisällä valtaojia). Näillä kriteereillä suojavyöhykkeiden on arvioitu olevan vesiensuojelullisesti tarkoituksenmukaisen tehokkaita. Määrällisesti suunniteltujen suojavyöhykkeiden määrä, 8809 kpl ylittää selkeästi viime kauden suojavyöhykkeiden määrän 3082 kpl. (linkki paikkatietokarttaan) (Toimenpiteiden lukumäärien jälkeen suluissa on eritelty eri ELY-keskusten osa-alueelle esittämien toimenpiteiden määrät. HAM = Hämeen ELY-keskus, KES = Keski-Suomen ELY-keskus, PIR = Pirkanmaan ELY-keskus, VAR = Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Kuva 10.2.Esimerkkikuva peltojen suositelluista suojavyöhykkeistä. Suojavyöhyke on suositeltava järvien ja jokien varrella, kun pellon kaltevuus on suurempi kuin 3 %. Kartalta voi etsiä kaikki suositellut suojavyöhykkeet Pirkanmaalla.

Suojavyöhykkeiden tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	760 ha (PIR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	810 ha (PIR)
Näsijärven alue ja Tarjanne	620 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	960 ha (PIR)

 

Luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuskasvit

Luonnonhoitopeltonurmet ovat ko. vuonna tai aiemmin kylvettyjä nurmikasvustoja. Ne voivat olla myös monilajiseksi kehittyneitä luonnonvaraisia heiniä ja ruohovartisia kasveja sisältäviä vanhoja nurmikasvustoja. Monimuotoisuuskasveja ovat pölyttäjä-, maisema-, riista-, niitty- ja peltolintukasvit. LHP-nurmien ja monimuotoisuuskasvit -peltoalalla ei saa käyttää lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Kasvusto on säilytettävä luonnonhoitopeltonurmilla 31.8. asti ja monimuotoisuuskasvipelloilla kukinnan loppuun asti ja joka tapauksessa 30.9. asti. Kasvusto voidaan säilyttää kevääseen saakka.

Toimenpidealueiden tavoitteet on määritelty SYKEn tietokantojen ympäristönhoitonurmet 1 ja 3 toteutuneiden hehtaarimäärien mukaan (v. 2017).

Maatalouden monimuotoisuuskasvien ja luonnonhoitopeltojen tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	2 700 ha (PIR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	5 200 ha (PIR)
Näsijärven alue ja Tarjanne	1 800 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	7 600 ha (PIR)

 

Luonnonmukaisen peruskuivatuksen päätavoite on ylläpitää peltojen kuivatustilaa, edistää uoman luontaista kehitystä ja monimuotoisuutta sekä vähentää uoman kunnossapitotarvetta ja -kustannuksia. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen toimenpiteisiin voidaan lukea kaksitasokaivuuna tehdyt uomaston peruskunnostukset, pohjakynnysten ja eroosiosuojausten rakentaminen sekä putkipadot. Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa kaksitasokaivuuna tehtävässä uomaston peruskunnostuksessa (tulvatasanteellisessa kaivussa) luiskakaltevuus on loivempi, joten uoman penkkojen kasvittuminen on nopeampaa ja niiden eroosioherkkyys pienenee. Kiintoainetta pysäyttävien rakenteiden kuten uoman mutkittelun ja eroosiosuojausten avulla voidaan parantaa myös veden laatua ja tulvatasanteet tasaavat virtaamia. Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa pyritään välttämään uoman pohjan kaivua, jolloin eliöiden elinympäristöt säilyvät. Kun uoman syvyyttä ei lisätä, ei vesi pääse laskemaan alivirtaamien aikaan haitallisen matalalle. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen toteuttamiseen voi saada tulevalla tukikaudella avustusta ei-tuotannollisen investointituen kautta.

Luonnonvarakeskuksen vuonna 2017 muodostama RUSLE 2015 eroosiomalli on tehty käyttäen eurooppalaisen aineiston (sateen eroosiovaikutus) lisäksi parhaita saatavilla olevia kotimaisia aineistoja (MML:n laserkeilausaineistopohjainen korkeusmalli, Mavin kasvulohkotiedot 2016 vuodelta ja Suomen maannostietokanta versio 1.1). Aineiston resoluutio on 2 m ja koordinaattijärjestelmä on ETRS-TM35FIN. Eroosioarvot esitetään t/ha/v ja yli yhtä isommat eroosioarvot ovat kriittisiä ja tällöin on syytä pyrkiä vähentämään eroosiokuormaa erilaisilla vesiensuojelutoimenpiteillä (kuva 10.3). (linkki paikkatietokarttaan)

Kuva 10.3. RUSLE 2015 eroosiomallin osoittamat peltoalueiden kriittiset eroosiomäärät, jotka ylittävät 1 t/ha/v.

Toimenpidealueiden luonnonmukaisen peruskuivatuksen hankemäärät on arvioitu tavoitteellisesti Etelä-Suomen Salaojakeskuksessa (nykyisin osa KVVY Tutkimus Oy:tä).

Luonnonmukaisen peruskuivatuksen tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	16 hanketta (PIR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	21 hanketta (16 PIR + 5 HAM)
Näsijärven alue ja Tarjanne	12 hanketta (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	21 hanketta (16 PIR + 5 HAM)

 

Kosteikolla tarkoitetaan pysyvästi veden osittain peittämää aluetta, joka toimii kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjänä, eliöstön elinympäristönä ja viljelymaiseman monipuolistajana. Alue voi koostua myös luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti perustetuista ja uoman luonnontilaa parantavista pienten kosteikkojen ja/tai laskeutusaltaiden ketjuista tai kosteikkomaisista tulva-alueista ja -tasanteista. Veden virtaamaa voidaan hidastaa pohjakynnyksillä tai patorakenteilla ja uoma voidaan suojata eroosiolta ja sortumilta nurmettamalla, kiveämällä, tukikankaalla tai istutuksin. Kustannustehokkainta ja myös kosteikon toimivuuden kannalta suotavaa on perustaa kosteikko pääosin patoamalla, mutta tämä vaatii sopivan maastonkohdan, jollaista ei aina ole saatavilla. Lisäksi hyvin toimivaan kosteikkoon kuuluu padotun, matalan osan lisäksi mieluiten kosteikon alkupäähän kaivettava, laskeutuneen sedimentin ajoittaisen poiston mahdollistava allasmainen osa. Jos kosteikko perustetaan pellolle, on suositeltavaa kuoria runsasravinteinen ruokamultakerros talteen.

Jotta kosteikko on tehokas, tulisi se sijoittaa alueelle, jossa muodostuu hajakuormitusta. Ei-tuotannollisten investointien ehtona on ollut, että yläpuolisen valuma-alueen peltoprosentti on oltava vähintään 10 %. Jos kyseessä on turvemaapellolle perustettava kosteikko, on peltoprosentti voinut olla pienempikin. Kosteikon tehokkuus siihen tulevan ravinne- ja kiintoaineskuormituksen pidättäjänä on vahvasti sidoksissa veden viipymään kosteikossa. Mitä suurempi on kosteikon pinta-ala suhteessa sen yläpuoliseen valuma-alueeseen, sitä pidempi viipymä. Ei-tuotannollisten investointien ehtojen mukaan kosteikon kattaman alan on tullut olla vähintään 0,5 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta.  Muita kosteikon tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat kosteikon hydraulinen tehokkuus ja kosteikkoon tulevan veden ravinnepitoisuudet. Mitä vähemmän kosteikossa on oikovirtauksia ja mitä korkeammat ravinnepitoisuudet, sitä korkeammat ravinteiden poistoprosentit. Kosteikkojen ravinteidenpidätystehokkuus paranee iän myötä kosteikkokasvillisuuden runsastuessa ja muun biologisen toiminnan vilkastuessa. Fosforin suhteen on olemassa riski kosteikon maaperän adsorptiokapasiteetin täyttymisestä ennemmin tai myöhemmin. On myös mahdollista, että lumen sulaessa talvella, jolloin kosteikko voi olla hapeton, aiemmin kosteikkoon kertyneeseen kiintoainekseen sitoutunutta fosforia vapautuu ja lähtee liikkeelle. Tämän vuoksi on tärkeää aika ajoin poistaa kosteikon syvään osaan kertynyttä sedimenttiä. Typen osalta kosteikon pidätyskapasiteetti on periaatteessa rajaton, koska typpi poistuu pääosin denitrifikaation kautta haihtumalla ilmakehään.

Kosteikoista on hyötyä paitsi alapuolisen vesistön, myös viljelijän kannalta. Esimerkiksi kuivina kesinä kosteikot varastoivat peltojen kuivatusvesiä, joita voidaan käyttää peltojen kasteluun. Ravinnepitoisen kosteikkoveden kastelukäyttö edistää myös ravinteiden kierrätystä. Kosteikot myös tasaavat huippuvirtaamia ja siten ehkäisevät alapuolisten alueiden tulvimista. Hyvin suunniteltuina ja oikein sijoitettuna kosteikot myös lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja elävöittävät maaseutumaisemaa.

Maatalouden ei-tuotannollisen investointituen lisäksi kosteikkoja on mahdollista toteuttaa muiden rahoituslähteiden kautta. Vesienhoidon kannalta on tärkeää, että kosteikkojen määrää voidaan lisätä. Erinomaisestikin toimivien yksittäisten kosteikkojen vaikutus alapuoliseen vesistöön jää helposti olemattomaksi, jos niiden lukumäärä valuma-alueella on riittämätön tai jos ne jäävät ainoiksi vesienhoitotoimenpiteiksi.

Toimenpidealueilla maatalouden vesiensuojelukosteikkojen perustaminen on käynnistynyt melko hitaasti ja tavoitteena on, että niiden kappalemäärä saavuttaisi toisen suunnittelukauden tavoitteen. Rakenteiden sijoittumista on priorisoitu alueittain, mutta niiden perustamista suositellaan myös muille maatalousvaltaisille alueille. Tällä suunnittelukaudella kosteikkojen määrä ilmoitetaan hehtaareina ja keskimääräisen kosteikon pinta-alaksi on arvioitu 3 ha.

Kosteikkojen tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:    

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	104 ha (84 PIR + 20 VAR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	89 ha (54 PIR + 33 HAM + 2 KES)
Näsijärven alue ja Tarjanne	18 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	78 ha (63 PIR + 15 HAM)

 

Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisellä ja luonnonmukaisesti viljellyllä pellolla tarkoitetaan luonnonmukaisesti viljellyn pellon sekä ympäristökorvauksen maanparannus- ja saneerauskasvien ja puutarhakasvien vaihtoehtoiset kasvinsuojelumenetelmät -toimenpiteen yhteenlaskettua alaa.

Maanparannus- ja saneerauskasvit -toimenpiteessä kasvatetaan maanparannus- tai saneerauskasveja 1-vuotisten tuotantokasvien viljelyssä edellisenä vuonna olleilla lohkoilla. Saneerauskasvit ovat hyödyllisiä erityisesti perunalla, sokerijuurikkaalla tai avomaan puutarhakasveilla edellisenä vuonna olleilla lohkoilla. Puutarhakasvien vaihtoehtoiset kasvinsuojelumenetelmät -toimenpiteessä viljelijä sitoutuu toteuttamaan vähintään yhtä vaihtoehtoista viljelymenetelmää joko yksinään tai täydennettynä kemiallisin torjuntamenetelmin. Menetelmiä ovat 1) mekaanisesti levitettävien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö kasvitautien tai tuholaisten torjunnassa, 2) biohajoava kate 1-vuotisilla kasveilla, 3) hyönteisverkot, 4) pölyttäjähyönteisten levittämien mikrobiologisten kasvinsuojeluaineiden käyttö kasvitautien torjunnassa, 5) makroeliövalmisteiden käyttö kasvintuhoojien torjunnassa ja 6) orgaaninen kate monivuotisilla kasveilla.

Juurikkaan ja puutarhakasvien viljelyala on koko Pirkanmaalla melko vähäinen, eikä pohjavesille ole aiheutunut riskiä, joten kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämiselle ei ole selvää tarvetta. Toimenpiteessä esitetyt pinta-alat käsittävät siten vain luomutuotannon, joka on ollut merkittävässä kasvussa. Luomualan lisääntyessä kasvinsuojeluaineiden käyttömäärät tulevat pienentymään. Toimenpidealueiden luomutuotannon hehtaaritavoite on määritetty v. 2019 tukien mukaan (suurin vuosittainen kaudella 2016–2019), joka vastaa 15 % osuutta koko peltoalasta.

Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisen ja luonnonmukaisesti viljellyn pellon tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	5 200 ha (4020 PIR + 1 180 VAR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	6 793 ha (4 220 PIR + 2 573 HAM)
Näsijärven alue ja Tarjanne	3 390 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	10 067 ha (8 120 PIR + 1 947 HAM)

 

Ilmastonmuutoksen todennäköisesti lisätessä vesisateita ja valuntaa kasvukauden ulkopuolella, peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden merkitys kasvaa. Toimenpiteeseen sisältyvät alat, jotka ovat sängellä tai niillä on kasvusto lokakuun lopusta seuraavan kevään kylvömuokkaukseen tai kylvöön asti. Näitä ovat viljan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien ja siemenmausteiden sänki, monivuotiset ja yksivuotiset viljellyt nurmet, ruokohelpi, kumina, syyskylvöiset viljat, öljykasvit ja muut syyskylvöiset kasvit, keväällä korjattava pellava ja hamppu, kerääjäkasvit, luonnonhoitopeltonurmet, viherlannoitusnurmet ja monimuotoisuuskasvit sekä sänki- ja viherkesannot. Kokonaisuus ei sisällä suojavyöhykkeitä ja happamien sulfaattimaiden ja pohjavesialueiden nurmiviljelyä eikä kevennettyä muokkausta.

Valtakunnallisesti on sovittu, että 3. kauden talviaikaisen kasvipeitteisyyden tavoitteeksi asetetaan keskimäärin 75 % peltopinta-alasta. Kasvipeitteiset alueet tulisi sijoittaa vesistöjen ja valtaojien varsille erityisesti viettäville pelloille. Kaltevuudeltaan jo yli 3 %:n pelloilla eroosioriski kasvaa selvästi. 

Talviaikaisen kasvipeitteisyyden tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	26 000 ha (PIR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	43 234 ha (32 270 PIR + 10 964 HAM)
Näsijärven alue ja Tarjanne	18 070 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	58 955 ha (50 660 PIR + 8 295)

 

Kerääjäkasvit

Kerääjäkasvien viljely on hiilen sidontaa ja vesiensuojelua edistävä sekä peltomaan rakennetta parantava ympäristösitoumuksen lohkokohtainen toimenpide, jossa viljellään kerääjäkasveja viljelykasvin aluskasvina tai sen sadonkorjuun jälkeen syksyllä erillisten ohjeiden mukaan. Kerääjäkasvi voidaan kylvää viljelykasvin aluskasviksi kylvön yhteydessä tai viljan orasvaiheessa esimerkiksi rikkakasviäestyksen yhteydessä. Kerääjäkasvi voidaan kylvää myös viljelykasvin korjuun tai kesannon jälkeen tai ennen korjuuta, kuitenkin viimeistään 15.8. Kasvuston saa päättää kasvinsuojeluaineilla aikaisintaan 15.9 ja kasvuston saa muokata aikaisintaan 1.10. Aikaisempi päättäminen ja muokkaus on sallittua, jos lohkolle kylvetään syyskylvöinen satokasvi. Kerääjäkasvin kasvuajan on oltava vähintään kuusi viikkoa. Kerääjäkasvi voidaan jättää kasvamaan kevääseen. 

Viljelykasvin on oltava yksivuotisena viljeltävä peltoviljelykasvi tai puutarhakasvi, ei kuitenkaan nurmikasvi. Kerääjäkasvi voi olla italianraiheinä tai muu nurmiheinä, apila tai muu nurmipalkokasvi. Kerääjäkasvi voi olla myös usean kasvilajin seos. Yksivuotisilla puutarhakasveilla ja varhaisperunalla kerääjäkasvi voi olla myös hunajakukka, öljyretikka tai muokkausretikka. Viljaa voidaan kylvää kerääjäkasviksi vain lohkolle, jossa on samana vuonna viljelty varhaisperunaa tai varhaisvihanneksia. Viljelykasvin korjuun tai kesannon jälkeen kylvettävää kerääjäkasvia ei saa lannoittaa. Aluskasveilla lannoitus tehdään viljelykasvin mukaisesti. Toimenpiteen mukaista korvausta voidaan maksaa vuosittain enintään 30 prosentille tuensaajan korvauskelpoisesta sitoumusalasta.

Pirkanmaalla kerääjäkasvien viljelyn tavoitteeksi on asetettu 10 % peltoviljelyn kokonaispinta-alasta.

Kerääjäkasvien viljelyn tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	2 930 ha (2 730 PIR + 200 VAR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	4 393 ha (2 850 PIR + 82 KES + 1 461 HAM)
Näsijärven alue ja Tarjanne	2 410 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	6 596 ha (5 490 PIR + 1 106 HAM)

 

Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen

Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättäminen -toimenpide kuuluu tukijärjestelmässä ”Kiertotalouden edistäminen”-toimenpiteen alle. Orgaanisella aineksella tarkoitetaan erikseen määriteltäviä orgaanisia lannoitevalmisteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, toiselta tilalta hyötykäyttöön hankittua kuivalantaa tai lannasta erotettua kuivajaetta.

Kuituvalmisteiden levitysala pyritään sisällyttämään maatalouden uusiin vesiensuojelutoimiin, mikäli tiedon saanti erikseen kuidun levitysalasta on mahdollista. Orgaanisena aineena levitettävä kuivalanta ei oikeuta korvaukseen, jos se on peräisin viljelijän hallinnassa olevalta maatilalta. Tila ei voi samanaikaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa orgaanista materiaalia poikkeuksena biokaasulaitoksen kautta tapahtuva materiaalin kierrättäminen.

Pirkanmaalla tavoitteena on lisätä kierrättämistä siten, että erityistukisopimuksen pinta-ala (2016–2019) 1 800 ha kasvaa 50 % eli yhteensä 2 700 ha.

Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättämisen tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	770 ha (610 PIR + 160 VAR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	2 821 ha (540 PIR + 2 281 HAM)
Näsijärven alue ja Tarjanne	420 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	2 855 ha (1 130 PIR + 1 725 HAM)

 

Lannan prosessointi -toimenpiteellä tarkoitetaan lannan käsittelyä ja jalostamista kotieläin- ja turkistuotantovaltaisilla alueilla lannan levitysalan ja ravinteiden hyötykäytön lisäämiseksi. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi lannan mekaaninen ja kemiallinen separointi, biokaasutus, kompostointi ja lannan tuotteistaminen lannoitteiksi. Maatilan yhteydessä toimiva biokaasulaitos on Pirkanmaalla vain kahdella tilalla Orivedellä ja Virroilla. Pirkanmaalla on laskettu lantaa syntyvän noin 0,8 milj. t vuodessa (Biomassa-Atlas ja Ravinnelaskuri). Pirkanmaalle on perustettu Pirkanmaan biokaasuverkosto Pirkabio, jonka yhtenä tavoitteena on tehostaa mm. maatalouden ravinnekiertoja vesistövaikutuksia vähentävästi ja kokonaisvaltaisesti.

Pirkanmaalla lannan prosessoinnin tavoitteeksi on asetettu 20 % syntyvästä lannasta eli tavoite on melko kunnianhimoinen.

Lannan prosessoinnin tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	41 583 m3/vuosi (32 083 PIR + 9 500 VAR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	40 917 m3/vuosi (28 417 PIR + 12 500 HAM)
Näsijärven alue ja Tarjanne	22 200 m3/vuosi (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	72 117 m3/vuosi (59 617 PIR + 12 500 HAM)

 

Lannan ja orgaanisten ainesten ympäristöystävällisellä käytöllä tarkoitetaan tilalla käytettävän lietelannan, virtsan, lannasta erotetun nestejakeen tai nestemäisen orgaanisen lannoitevalmisteen levittämistä sijoittavalla tai multaavalla kalustolla. Sijoitettavan lietelannan ja vastaavien aineiden levitysmäärän oltava vähintään 15 m³/ha ja orgaanisen aineen levitysmäärän vähintään 10 m³/ha. Lietelanta, virtsa ja vastaavat aineet on levitettävä laitteella, joka leikkaa lohkon pintaan viillon ja valuttaa tai ruiskuttaa lietelannan tai virtsan viiltoon. Hyväksyttävää on myös käyttää multaavaa laitetta, joka on kytketty aineita levittävään yksikköön. Toimenpidettä voidaan toteuttaa lohkolla tai lohkon osalla, jolla lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden levitys on sallittu. Lietelantaa syntyy Pirkanmaalla noin 0,45 milj. m³/v (Biomassa-Atlas). Jos levitysmäärä on 15 m³/ha/v tarvitaan levityspinta-alaa n. 30 000 ha. Erityistukisopimusten määrä Pirkanmaalla oli (2016–2019) 12 400 ha eli 41 % tarvittavasta levityspinta-alasta.

Pirkanmaalla tavoitteena on lisätä sijoittamista ja multaamista siten, että erityistukisopimuksen pinta-ala (2016–2019) 12 400 ha kasvaa 50 % eli yhteensä 18 600 ha:iin. Erityisen tärkeää on vähentää nurmille ja suorakylvöksille tehtävää lietelannan hajalevitystä. Toimenpiteeseen ei sisälly lannan levitysajankohdan määrittäminen, mutta vesiensuojelun kannalta oleellista on lannan levitys keväällä tai kasvukauden aikana (kuva 10.4). (linkki paikkatietokarttaan)

Kuva 10.4 Esimerkkikuva peltojen lannanlevityksen mahdollisuuksista. Alle 5 m vesistöstä (järvet ja joet) lannan levitys ei sallittua (ei näy erillisenä värinä peltolohkolla).  Pohjavesialueella lietelannan levitys ei ole sallittua ja muodostumisalueella mikään lannan levitys ei ole sallittua. Peltolohkoilla, joilla keskikaltevuus on yli 15 % lannan levitys ei ole sallittua ja lohkoilla, joissa kaltevuus on yli 7 % lannan levitys ei ole suositeltavaa. Jos osa peltolohkosta on jollain rajoitusalueella, niin ohje näkyy koko lohkolla. Kartalta voi etsiä kaikkien Pirkanmaan peltolohkojen tiedot.

Lannan ja orgaanisten ainesten ympäristöystävällisen käytön tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	7 200 ha (4 200 PIR + 3 000 VAR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	7 755 ha (3 700 PIR + 4 049 HAM + 6 KES)
Näsijärven alue ja Tarjanne	2 900 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	10 864 ha (7 800 PIR + 3 064 HAM)

 

Maataloudessa tarvittavien toimenpiteiden edistämiseksi panostetaan tilakohtaiseen neuvontaan. Neuvontaa voidaan tehdä osana tilojen muuta maatalousneuvontaa tai esimerkiksi nykyisenkaltaisen Neuvo2020-järjestelmän kautta ympäristökysymyksiin kohdennettuna neuvontana. Neuvontaan voi sisältyä esimerkiksi lohkokohtaista lannoituksen ja viljelykäytännön suunnittelua, maan rakenteen parantamisen suunnittelua, ravinne-taselaskentaa sekä suojavyöhyke- ja kosteikkosuunnittelua. Kotieläintilojen kohdalla panostetaan erityisesti lannan käytön tehostamiseen ja levitysmenetelmiin, jaloittelualueisiin sekä lantaloiden kuntoon.

Tiloja on arvioitu olevan vuosina 2022–2027 Pirkanmaalla noin 3 500 kpl. Tavoitteena on, että neuvontakäyntejä olisi 1,5 kertaa tilaa kohti koko suunnittelukaudella.

Tilakohtaisen neuvonnan tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	209 tilaa/vuosi (PIR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	132 tilaa/vuosi (PIR)
Näsijärven alue ja Tarjanne	90 tilaa/vuosi (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	306 tilaa/vuosi (PIR)

 

Säätösalaojitus jo käytössä olevilla turvepelloilla toimenpide edistää vesiensuojelua, kasvuolosuhteita ja varsinkin vähentää ilmastopäästöjä. Luonnonvarakeskus Luken mukaan turvepeltojen osuus Suomen peltopinta-alasta on noin 13 prosenttia, Pirkanmaalla 6 %. Turvepellot tuottavat noin 60 % kaikista suomalaisen maatalouden ilmastopäästöistä eli noin 6,3 miljoonaa tonnia CO²-ekvivalenttia ja 14 % Suomen kokonaispäästöistä (enemmän kuin henkilöautojen päästöt). Turvepeltojen osuus on valtakunnallisesti viime vuosina hieman noussut johtuen pellonraivauksesta. Uusien turvepeltojen raivauksen välttäminen ja kaikkein huonoimpien turvepeltojen metsittäminen ovat tehokkaimpia keinoja vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi voidaan lisätä turvepeltojen nurmetusta ja toteuttaa peltojen tilusjärjestelyjä. Muita keinoja ovat esimerkiksi mahdollisimman kattava peltojen kasvipeitteisyys läpi vuoden ja säätösalaojitus, jolla nostetaan pohjaveden pinnan korkeutta pellolla ja säädetään pellolta lähtevien valumavesien määrää.

Pirkanmaan turvepellot inventoitiin paikkatiedon avulla ja paksuja turvepeltoja (30–60 cm) on vajaat 7 000 ha (kuva 10.5) (linkki paikkatietokarttaan). Yhdessä Etelä-Suomen Salaojakeskuksen (nykyisin osa KVVY Tutkimus Oy:tä) kanssa määritettiin tavoite, jossa 5 % turvepelloista vaatisi erityistä säätösalaojitusta.

Kuva 10.5 Esimerkkikuva turvepeltojen peltolohkoista. Ohuet turvepellot 0–30 cm ja paksut turvepellot 30–60 cm. Kartalta voi etsiä kaikki Pirkanmaan turvepellot.

Säätösalaojitus jo käytössä olevilla pelloilla toimenpiteen tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	90 ha (PIR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	20 ha (PIR)
Näsijärven alue ja Tarjanne	50 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	120 ha (PIR)

 

Jo käytössä olevat turvepeltojen nurmet toimenpide parantaa pellon kasvukuntoa ja vähentää ravinnekuormitusta sekä ilmastopäästöjä. Kuivatettu turvepelto tuottaa ilmastopäästöjä jo pelkällä olemassaolollaan. Viljelykasvin valinnalla voi vaikuttaa turvemailta tuleviin päästöihin. Yksivuotista kasvia suositeltavampaa on nurmi.

Pirkanmaan tavoite on sama kuin valtakunnallisesti on sovittu, 95 % turvepelloista vaatisi nurmetusta.

Jo käytössä olevat turvepeltojen nurmet toimenpiteen tavoite Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	2 060 ha (1 730 PIR + 330 VAR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	460 ha (PIR)
Näsijärven alue ja Tarjanne	930 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	2 200 ha (PIR)

 

Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät (kipsi, rakennekalkki ja kuidut)

Kipsi liukenee ja imeytyy maaperään. Se parantaa maan rakennetta ja sitoo myös liukoista fosforia. Käsitelty maaperä kestää paremmin sateen ja sulavan lumen aiheuttamia vesivirtauksia vähentäen eroosiota ja siten fosforin valumista vesistöihin. Tutkimustulosten mukaan pellon kipsikäsittely vähentää fosforin kulkeumaa keskimäärin 50 % viiden vuoden aikana, vaikutus perustuu eroosion vähenemiseen ja vesiliukoisen fosforin huuhtoutuman vähenemiseen. Kipsin käyttö ei sovellu järvien valuma-alueille mahdollisen rehevöitymisvaikutuksen vuoksi.

Rakennekalkki on savimaille soveltuva maanparannusaine, jossa savipitoinen peltomaa käsitellään reaktiivista, sammutettua tai poltettua kalkkia sisältävällä kalkitusaineella. Oikein toteutettuna ja kohdennettuna menetelmä parantaa pitkäaikaisesti maan mururakennetta ja vedenläpäisevyyttä pienentäen eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Rakennekalkituksesta on saatu hyviä kokemuksia Ruotsissa, jossa fosforipäästöt parhaimmillaan vähenivät 50 % ja kalkin vaikutuksen on havaittu kestävän 30 vuotta. Lisäksi sadon määrä on kasvanut 15 %. Suomessa rakennekalkituksen käyttöä rajoittaa tiedon ja ohjeistuksen puute siitä, kuinka paljon rakennekalkkia tulisi käyttää erilaisilla savimailla.

Kuitulietteet, kuten nollakuitu ja eri tavoin käsitellyt sekalietteet, ovat metsäteollisuuden sivutuotteita. Kuitujen mukana maaperään tulee hitaasti hajoavaa hiiltä, joka aktivoi mikrobitoimintaa ja parantaa näin maan rakennetta. Tämä vähentää ravinteiden huuhtoutumista.

Rakennekalkitus ja kuitu sopivat vesiensuojelumenetelmänä Pirkanmaan savipelloille (kuva 10.6) (linkki paikkatietokarttaan). Kokonaisuudessaan on arvioitu, lähinnä rakennekalkituksen, tarpeen ja sopivuuden olevan Pirkanmaalla 30 % peltoalasta.

Kuva 10.6 Esimerkkikuva peltolohkoista, joille on suositeltavaa käyttää rakennekalkitusta. Suositus määräytyy savipitoisuuden mukaan. Kartalta voi etsiä kaikki Pirkanmaan rakennekalkittavaksi suositellut peltolohkot.

Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät (kipsi, rakennekalkki ja kuidut) Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Ikaalisten reitti ja Jämijärvi	10 400 ha (PIR)
Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti	12 900 ha (PIR)
Näsijärven alue ja Tarjanne	7 200 ha (PIR)
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi	20 300 ha (PIR)

 

Ehdollisuuden vaatimukset

Ehdollisuuden järjestelmä korvaa vielä vuonna 2022 noudatettavan, täydentävien ehtojen järjestelmän ja siihen sisältyvät jatkossa nykyisen viherryttämistuen vaatimukset sekä eräitä uusia ympäristö- ja ilmastovaatimuksia. Ehdollisuus on EU:n kokonaan rahoittamien suorien tukien ja osarahoittamien maaseudun kehittämisen viljelijäkorvausten täysimääräisen saamisen ehtona. Ehdollisuuden vaatimukset koostuvat hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (GAEC) sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista (SMR).

Lakisääteiset hoitovaatimukset ovat ympäristöä, kansanterveyttä, kasvien terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia EU:n lainsäädännön vaatimuksia. Uusina lakisääteisinä vaatimuksina mukaan tulisivat vesipuite- ja torjunta-ainedirektiivien tietyt kohdat. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset jäsenvaltio määrittelee EU-asetuksessa säädetyn perusteella. Kuvaukset GAEC-vaatimuksista perustuvat kesällä 2021 tiedossa olevaan suunnitelmaan.

Ehdollisuuden vaatimukset Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti

1 090 (KES)

 

Valtioneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta

EU:n nitraattidirektiiviin vaatimukset on pantu toimeen asetuksella eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (VNA 1250/2014). Asetusta sovelletaan maa- ja puutarhatalouden harjoittamiseen ja se sisältää mm. vaatimuksia lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoinnille, varastojen koolle, sijoittamiselle ja rakenteille. Asetus sisältää myös vaatimukset lannan, muiden orgaanisten lannoitteiden sekä kivennäislannoitteiden käytölle ja määrittää suurimmat sallitut typen käyttömäärät.

Valtioneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti

1 090 (KES)

 

Eläinsuojien ympäristölupien ja ilmoituspäätösten mukaiset toimenpiteet

Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin (527/2014) ja -asetukseen (713/204). Eläinsuojan luvan tai ilmoituksen käsittelevä viranomainen määräytyy eläinsuojan koon perusteella. Myös luvan- tai ilmoituksenvaraista pienemmällä eläinsuojalla on oltava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista (YSL 27 §). Lupa tarvitaan myös jätevesien johtamiseen, jos siitä saattaa aiheutua ojan, lähteen tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun noron pilaantumista. Toiminta tarvitsee ympäristöluvan myös silloin, jos siitä aiheutuu naapuruussuhdelain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Ympäristölupapäätöksessä tai ilmoitusmenettelyn mukaisessa päätöksessä annetaan määräyksiä toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Edellytyksenä on, että toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, eikä maaperän, pohjaveden tai meren pilaamiskieltojen (YSL 15–18 §) tarkoitettuja seurauksia. Ympäristöluvan ja ilmoituksenvaraisen toiminnan on oltava parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista. Sika- ja siipikarjatuotannon osalta ympäristöluvassa huomioidaan myös IE-direktiivin vaatimukset (IRPP-BREF).

Eläinsuojien ympäristölupien ja ilmoituspäätösten mukaiset toimenpiteet Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti

3 (KES)

 

Kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet

Torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivi (2009/128/EY) on Suomessa toimeenpantu kasvinsuojelulailla (1563/2011). Sen perusteella on laadittu kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön ohjelma. Ohjelman toimilla vähennetään kasvinsuojeluaineiden terveys- ja ympäristöriskejä sekä vähennetään riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Kasvinsuojeluaineiden käyttäjältä edellytetään kasvinsuojeluaineen käyttöä koskevaa kasvinsuojelututkinto, joka on suoritettava viiden vuoden välein sekä integroidun kasvinsuojelun periaatteiden noudattamista. Kasvinsuojeluruiskun kunto on testattava vuoden 2021 alusta lähtien 3 vuoden välein aiemman 5 vuoden sijaan. Käytettävien aineiden on oltava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymiä. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on rajoitettua vesistöjen ja talousvesikäytössä olevien kaivojen läheisyydessä sekä pohjavesialueilla.

Kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet Pirkanmaan TPO:n osa-alueittain:

Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti

1 090 (KES)

 

Maatalouden kannalta keskeiset valtakunnalliset ohjauskeinot ja niiden kehittämistarve

Ehdotukset 3. suunnittelukauden valtakunnallisista toimenpiteistä eli ohjauskeinoista on laadittu niiden tarpeiden perusteella, joita on tunnistettu sektorilla toteutettujen toimenpiteiden kautta. Tulevalle suunnittelukaudelle valtakunnallisia toimenpiteitä on pyritty konkretisoimaan aikaisemmasta. Ohjauskeinojen suunnittelussa on huomioitu, että CAP-kausi 2021–2027 on jo mahdollisesti käynnissä toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteuttamisen aikana. Ohjauskeinoja ei ole erityisesti valmisteltu CAPin näkökulmasta, vaan laajemmin tulevia tarpeita tukevaksi.

Taulukossa 10.3 on esitetty kootusti maatalouden ohjauskeinot ja niiden vastuutahot.

Taulukko 10.3. Maatalouden, happamuuden torjunnan ja turkistuotannon ohjauskeinot 3. suunnittelukaudelle.

Ohjauskeino	Ohjauskeinokategoria	Päävastuutaho	Muut vastuutahot
Maatalous
Rahoitetaan maatalouden ravinnepäästöjä vähentävien menetelmien tutkimusta ja kehittämistä ja edistetään niiden käyttöönottoa.	Tutkimus ja kehittäminen	MMM, YM
Rahoitetaan vesiensuojelurakenteiden toteuttamista tilusjärjestelyn yhteydessä.	Taloudellinen ja institutionaalinen, tiedollinen	MMM	ELYt
Suunnataan CAPin hanketukia vesiensuojelutoimenpiteiden edistämiseen.	Taloudellinen ja institutionaalinen, tutkimus ja kehittäminen	MMM	ELYt
Edistetään uusien vesiensuojelukeinojen rahoitusmahdollisuuksia sekä menetelmien pitkäisvaikutusten tutkimusta	Taloudellinen ja institutionaalinen, tutkimus ja kehittäminen	YM, MMM	ELYt, tutkimuslaitokset, hankkeet, yksityiset toimijat
Otetaan käyttöön viljelykiertoa tukevia työkaluja.	Tiedollinen	MMM	ELYt, Neuvojat
Tilakohtaisen neuvonnan kehittäminen paremmin nitraatti-, vesipuite- ja meristrategiadirektiivin tavoitteita ja vaatimuksia tukevaksi.	Tiedollinen	YM, MMM	Neuvojat
Kehitetään toimintatapamalli kuivatusyhteisöjen toimintaan vesienhallintajärjestelmän toteuttamiseksi.	Tutkimus ja kehittäminen, tiedollinen	MMM, YM (rahoitus)	tutkimuslaitokset
Koulutetaan viljelijöitä luonnonmukaisten vesienhallintamenetelmien käyttöön ja maan rakenteen parantamiseen.	Tutkimus ja kehittäminen, tiedollinen	MMM, YM (rahoitus)	tutkimuslaitokset, neuvojat, hankkeet
Tunnistetaan riskialueet (tulva, eroosio ja happamat sulfaattimaat) peltolohkotasolla.	Tiedollinen	MMM. YM	tutkimuslaitokset (mm. SYKE, Luke, GTK), ELYt
Maatalouden vesistökuormituksen seurantaverkoston suunnittelu ja perustaminen ottaen huomioon tavoitteet: - automaattiseurannan lisääminen - VEMALA-mallin kuormitusarvioinnin tarkentaminen edelleen maatalouden osalta - ottaa huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistökuormitukseen ja toimenpiteiden mitoitukseen	Tutkimus ja kehittäminen	YM, MMM (rahoitus)	tutkimuslaitokset
Turvepeltojen vesiensuojelutoimenpiteiden kehittäminen.	Tutkimus ja kehittäminen	MMM, YM
Selvitetään ja edistetään toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää turvemaiden raivausta pelloksi.	Tutkimus ja kehittäminen, taloudellinen	MMM, YM
Selvitetään kasvihuonetuotannon vesistövaikutuksia ja niiden vähentämismahdollisuuksia sekä valmistellaan ja julkaistaan ohjeistus.	Tutkimus ja kehittäminen, tiedollinen	YM, MMM	Tutkimuslaitokset, ELYt, puutarhatuotannon edunvalvonta
Edistetään pienten eläintilojen ja hevostallien ympäristönsuojelua ja lannan kierrättämistä.	Tutkimus ja kehittäminen, tiedollinen	YM	ELYt, kunnat, hankkeet
Kehitetään eläintilojen jaloittelualueiden, ulkotarhojen ja säilörehuvarastojen vesien/nesteiden hallintaa.	Tutkimus ja kehittäminen, tiedollinen	YM, MMM	Hankkeet, Luke, ELYt