8.3 Vesiympäristölle haitalliset aineet ja metallit

Vaarallisilla ja haitallisilla aineilla tarkoitetaan valtioneuvoston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa (1022/2006; 868/2010; päivitys lausunnolla syksyllä 2021) mainittuja aineita tai yhdisteitä. Näitä ovat muun muassa erilaiset raskasmetallit ja orgaaniset ympäristömyrkyt.

Aineiden tunnistuksen kannalta haitalliset aineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1. EU-tasolla tunnistetut prioriteettiaineet
2. kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet
3. vesienhoitoalueilla tunnistetut haitalliset aineet

Euroopan yhteisön tasolla tunnistetut vesipuitedirektiivin prioriteettiaineet määrittävät vesien kemiallisen tilan. Kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet otetaan huomioon vesien ekologisessa luokittelussa. Aineiden pitoisuuksien ylitys johtaa ekologisen tilan arvioinnissa kohteen luokan alentamiseen parhaimmillaan tyydyttäväksi.

Ympäristönlaatunormit määrittävät luokittelussa hyvän tilan raja-arvot ja niillä tarkoitetaan sellaista vesiympäristölle haitallisen ja vaarallisen aineen pitoisuutta, jota ei saa ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää. Ympäristönlaatunormit perustuvat etupäässä vesieliöille tehtyjen ekotoksisuustestien tuloksiin.

Pirkanmaalle tyypillistä teollisuutta paperiteollisuuden lisäksi on muun muassa jätteenkäsittely, metalli- ja kemianteollisuus. Vuonna 2018 vesipuitedirektiivin aineista tehdyn kyselyn mukaan ELY-keskuksen valvomilla laitoksilla kyseessä olevien aineiden käyttö oli vähäistä tai niitä ei käytetty lainkaan. Edellä mainitut laitokset johtavat metsäteollisuutta lukuun ottamatta pääasiassa jätevetensä yhdyskuntajätevesien puhdistamoille. Yli 1000 ALV yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta on tehty haitta-ainekartoituksia lähtevästä vedestä. Yli 10 000 AVL:n laitokset tarkkailevat jätevesien haitta-aineita vähintään kaksi kertaa vuodessa. Jätevesissä havaitaan yleisesti pieninä pitoisuuksina mm. nikkeliä, bis(2-etyyliheksyyli)ftalaattia (DEHP) sekä oktyyli- ja nonyylifenoleita. Sastamalan rikastamon suotovesissä ongelmana on lähinnä nikkeli. Myös kaatopaikkojen suotovedet voivat sisältää haitallisia aineita. 

Pirkanmaan alueen vesistöjen pohjasedimentteihin on teollisen toiminnan seurauksena kertynyt haitta-aineita. Esimerkiksi Mäntän alapuolella pohjasedimentistä mm. dioktyylitinaa, Pyhäjärven sedimenteissä on mm. PCB-yhdisteitä, tributyylitinaa, raskasmetalleja, Hämeenkyrön Kirkkojärven sedimentissä on elohopeaa ja Valkeakosken alapuolisissa vesissä mm. sinkkiä. Suurimmat pitoisuudet ovat järvien syvänteissä ja haitta-aineet ovat pääsääntöisesti peittyneet jo puhtaammalla sedimentillä. Sedimentissä olevat vanhat haitalliset aineet tulee ottaa huomioon uusien rakentamistoimenpiteiden suunnittelussa. Syvännealueilla haitta-ainepitoisuudet saattavat ylittää ohjearvot ja ruoppausmassat vaativat erityiskäsittelyn. Myös muutokset virtauksissa saattavat aiheuttaa sedimentoituneiden haitta-aineiden uudelleenmobilisoitumisen. Kalojen dioksiini- ja PCB pitoisuuksien myrkyllisyysarvion mukaan pitoisuudet ovat kohonneita, mutta arvot alittavat elintarvikkeille asetetut raja-arvot.

Pyhäjärvellä Pirkkalassa seurataan haitallisten aineiden pitoisuuksia ja pitoisuuksien muutoksia pyydetyissä kaloissa osana valtakunnallista seurantaohjelmaa.

Useita vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksessa lueteltuja aineita käytetään maataloudessa torjunta-aineina. Näiden kulkeutumisesta vesistöön on tehty arvio vesienhoitoalueen tasolla ja se on esitetty vesienhoitosuunnitelman osassa 1.