8.1.1 Hajakuormitus
Peltoviljely
Suurin osa Pirkanmaasta kuuluu Hämeen viljely- ja järvimaahan. Pirkanmaalaisen maiseman muodostavat selänteet ja laaksot. Kallioperän murroslaaksoihin on muodostunut laajoja ja monimuotoisia vesistöjä, joiden rannoille on muodostunut viljelyaukeita. Asutus on pääosin sijoittunut korkeammille kohdille. Pirkanmaa on pohjois- ja itäpuolista osaa lukuun ottamatta pääosin viljavaa ja tasaista viljelyaluetta. Viljavan peltomaan osuus vähenee maakunnan pohjois- ja itäpuolille mentäessä, sillä pinnanmuodot muuttuvat vaihtelevammiksi, ilmasto on viileämpi, maaperä on karumpaa ja soita enemmän. Varsinkin vesistöjen varsille keskittyneen asutuksen ympärillä on maanviljelyä harjoitettu hyvin kauan, ja pitkään jatkunut perinteinen karjatalous on jättänyt jälkensä maisemaan (Pirkanmaan liitto 2006). Peltoviljelyn kuormitus on n. 45 % fosforin kokonaiskuormituksesta Pirkanmaalla ja peltojen luonnonhuuhtouma on n. 4 % fosforin kokonaiskuormituksesta. Kuvassa 8.5 on esitetty Pirkanmaalla syntyvä keskimääräinen peltokuormitus (kg/km2/v) 4. jakovaiheen tasolla v. 2012–2019. (linkki paikkatietokarttaan). Kuormitustieto laskettu Kokemäenjoen vesistöalueelle 35.
Kuva 8.5. Pirkanmaalla syntyvä keskimääräinen peltojen fosforikuormitus (kg/km2/v) 4. jakovaiheen tasolla v. 2012–2019. (linkki paikkatietokarttaan). Kuormitustieto laskettu Kokemäenjoen vesistöalueelle 35.
Metsätalous
Pirkanmaan maapinta-ala on 1,26 milj.ha. Tästä 947 000 hehtaaria eli 75 % on Valtakunnan 12. Metsien Inventoinnin (VMI12) mukaan metsätalousmaata (metsä-, kitu- ja joutomaa sisältäen suojelualueet). Metsämaata koko maapinta-alasta on 910 000 ha, josta puuntuotantoon on käytettävissä 92 %. Suota on maakunnassamme metsätalousmaasta n. 22 % eli 206 000 ha. Suopinta-ala on sijoittunut suurelta osin luoteiselle Pirkanmaalle, jossa metsätalousmaan alasta suota on jopa 45 %, esimerkkinä Kihniön kunnan alue. Pirkanmaan soista on ojitettu lähes 80 %, mikä vastaa valtakunnan keskiarvoa Lappia lukuun ottamatta.
Metsätalouden nykyiset pääasialliset vesistöjä kuormittavat toimenpiteet ovat kunnostusojitus, metsän uudistaminen ja siihen liittyvä maanmuokkaus ja lannoitus. Näiden toimenpiteiden seurauksena vesistöihin kohdistuva kiintoaine-, humus-, ravinne- ja haitallisten metallien kuormitus lisääntyy. Pirkanmaalla tehdään vuosittain kunnostusojituksia yhteensä keskimäärin n. 1000 ha, joka on noin 0,6 % maakunnan ojitetusta suopinta-alasta. Kunnostusojitusten (vanhojen ojien perkaus ja täydennysojien kaivu) määrä on ollut laskusuunnassa, mutta puunkäytön lisääntyessä kiinnostus suometsien hakkuisiin on kasvanut. Kaiken kaikkiaan Pirkanmaalla tehdään hakkuita suhdanteista riippuen n. 40 000 ha/vuosi, josta uudistushakkuiden osuus on n. 7–11 000 ha. Vuonna 2019 avohakkuun (n. 7 000 ha) jälkeen alueella tehdään maanmuokkaustoimenpiteitä, joista eniten on kääntö-/laikkumätästystä. Hakkuualasta 900 ha on jätetty luontaisesti uudistumaan. Lannoituksia tehdään vuosittain n. 2300 hehtaarin alalla.
Puun energiakäytön lisääntyessä, Pirkanmaalla suurin osa nykyisestä n. 800 000 kuution vuosittaisesta metsähakemäärästä tehdään pienpuusta sekä hakkuutähteistä ja jonkin verran kannoista (n. 5 %). Kantojen noston ympäristö- ja ilmastovaikutuksista on keskusteltu viime vuosina, ja kantojen nosto onkin vähentynyt huippuvuosista Pirkanmaalla lähes 40 prosenttia. Maakunnan lämmitysenergiasta n. 60 % ja kokonaisenergiasta n. 20 % tuotetaan metsäpolttoaineilla. Puun energiakäytön lisääntyessä voimakkaasti, syntyy myös runsaasti tuhkaa, jota voitaisiin hyödyntää mm. turvemaiden lannoituksessa.
Tällä hetkellä käytössä olevista metsätaloustoimenpiteistä aiheutuva kuormitus on pinta-alakohtaisesti suurinta ojitetulla turvemailla, joilla tehdään kunnostusojituksia ja metsänuudistamisia sekä niihin liittyviä maanmuokkauksia. Kivennäismailla tehtävistä toimenpiteistä metsänuudistaminen ja siihen liittyvä maanmuokkaus aiheuttaa suurimman vesistökuormituksen. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset ovat yleensä suurimmat toimenpiteiden jälkeisinä vuosina ja häviävät 10–20 vuoden kuluttua toimenpiteestä. Uudisojituksen kohdalla tilanne on toinen, vaikutus jatkuu nykytiedon mukaan yhä edelleen, vaikka uudisojituksista on luovuttu jo yli 20 vuotta sitten.
Keskustelu metsätalouden rehevöittävästä vesistökuormituksesta kiihtyi vuonna 2017, kun uusien tutkimustulosten perusteella arvioitiin, että metsätalouden typpi- ja fosforikuormitus olisi huomattavasti aiemmin arvioitua suurempaa. Myös uudistusikäisten, turvemailla kasvavien metsien osuuden todettiin olevan kasvussa, mikä voi lisätä hakkuutarvetta ja sen myötä kuormitusta. ”Metsistä ja Soilta tuleva Vesistökuormitus 2020 – Metsä-Vesi”-hankkeessa tuotettiin metsistä ja soilta tulevasta vesistökuormituksesta uudet arviot.
MetsäVesi-hankkeen tuottamat uudet metsätalouden ravinnekuormitusarviot ovat noin kaksi kertaa suurempia kuin nykyiset hallinnossa ja raportoinneissa käytetyt arviot. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee uusien tulosten mukaan 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin (kuva 8.6). Metsistä ja soilta tulevien ravinteiden kokonaiskuormitusarviot, jotka sisältävät metsätalouden aiheuttaman kuormituksen lisäksi luonnonhuuhtouman, ovat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmat arviot. Metsätalouden osuus on aiemmin arvioitua suurempi ja luonnonhuuhtouman osuus vastaavasti pienempi. Pirkanmaalla metsätalouden osalta kuormituksen nousu on kuitenkin uusien tulosten valossa vain vähäinen, ollen n. 4 % fosforin kokonaiskuormituksesta ja typen 3 %. Vastaavasti metsätalouden luonnonhuuhtoumien osalta osuudet ovat 28 % ja 27 %. Uusimmat kuormitusluvut herättävät Pirkanmaan osalta vielä kysymyksiä niiden oikeasuuntaisuudesta. Esim. metsätalouden luonnonhuuhtouma kokonaisfosforikuormituksen osalta on selvästi kasvanut aiemman vesienhoidon suunnittelukauden lukemasta. Osuus oli tuolloin 17 %. Syytä muutokseen on pohdittu luvussa 8.1.1.
Metsätalouden vesistövaikutusten kaikkein merkittävin tekijä ei kuitenkaan ole ravinnekuormitus, vaan veden kiintoainepitoisuuden ja liukoisten orgaanisten aineiden (humus) lisääntyminen, joka ilmenee mm. rantojen liettymisenä ja veden värin tummumisena. Ilmastonmuutoksesta aiheutuva huuhtoumien lisääntyminen sekä lämpötilojen nousu voivat lisätä kiintoaineen humuksen huuhtoutumista valuma-alueiden maaperästä vesistöihin. Ilmastonmuutos voi voimistaa myös metsätalouden vesistövaikutuksia.
Kuva 8.6. Pirkanmaalla syntyvä keskimääräinen metsätalouden fosforikuormitus (kg/km2/v) 4. jakovaiheen tasolla v. 2012–2019. (linkki paikkatietokarttaan). Kuormitustieto laskettu Kokemäenjoen vesistöalueelle 35.
Haja- ja loma-asutus
Haja-asutuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on Pirkanmaan toimenpideohjelma-alueilla 12 % ja typen kokonaiskuormituksesta noin 4 % (VEMALA v. 2012–2019). Pirkanmaan 520 000 asukkaasta yli 70 000 asui kunnallisen viemäriverkoston ulkopuolella vuonna 2019. Läntisen Suomen Vesihuoltostrategia 2050 valmistelun yhteydessä on arvioitu, että Pirkanmaan maakunnan väkimäärä kasvavan noin 10 000 henkilöä vuodesta 2019 vuoteen 2030. Tämä kasvu suuntautuu pääosin vesihuoltoverkostojen piiriin.
Ikaalisten reitti ja Jämijärvi -suunnittelualueella on yhteensä noin 18 100 (RHR 2019). Niistä 11 000 on vakinaisen asumisen rakennuksia. Näistä noin 54 % on viemäriverkkoon liittymättömiä. Vapaa-ajan asuinrakennuksia alueella on 7 100, joista viemäriverkkoon liittymättömiä on 97 %. Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti -suunnittelualueella on yhteensä 38 400 rakennusta. Niistä 18 200 on vakinaisen asumisen rakennuksia. Näistä noin 49 % on viemäriverkkoon liittymättömiä. Vapaa-ajan asuinrakennuksia alueella on 20 200, joista viemäriverkkoon liittymättömiä on 98 %.
Näsijärven alue ja Tarjanne -suunnittelualueella on yhteensä 29 200 rakennusta. Niistä 17 000 on vakinaisen asumisen rakennuksia. Näistä noin 39 % on viemäriverkkoon liittymättömiä. Vapaa-ajan asuinrakennuksia alueella on 12 200, joista viemäriverkkoon liittymättömiä on 98 %.
Pyhäjärven alue ja Vanajavesi -suunnittelualueella on yhteensä 79 700 rakennusta. Niistä 65 400 on vakinaisen asumisen rakennuksia. Näistä noin 23 % on viemäriverkkoon liittymättömiä. Vapaa-ajan asuinrakennuksia alueella on 12 200, joista viemäriverkkoon liittymättömiä on 98 %.
Valtakunnallisen viemäröintiohjelman aikana saatiin Pirkanmaalla toteutettua monia merkittäviä haja-asutuksen hankkeita. Vuosien 2012–2017 aikana hankkeita oli yhteensä 57, joista 21 ympäristönsuojelullisesti herkillä alueilla. Hankkeiden myötä Pirkanmaalla liitettiin viemäriin yhteensä 1818 taloutta. Viemäröintiohjelman päätyttyä haja-asutusalueiden viemäröinti on ollut vähäistä.
Vapaa-ajan asutuksen vesistökuormituksen merkittävyyteen vaikuttaa se, että suurin osa vapaa-ajan asunnoista sijaitsee ranta-alueella. Niiden kodintekninen varustelutaso on noussut, jolloin ei enää tulla toimeen kantoveden varassa vaan tarvitaan paineellinen vesi. Suihkujen ja astianpesukoneiden myötä myös jäteveden määrä kasvaa. Vuosien 2020 ja 2021 koronavirus pandemian on myös suunnannut suomalaisten vapaa-ajan viettoa entistä enemmän haja-asutusalueille. Etätöiden tekemisen yleistyminen lisää myös vapaa-ajanasunnoilla vietettyä vuosittaista aikaa. Molemmat ilmiöt lisäävät tarvetta vaatimusten mukaisille kiinteistökohtaisille jätevedenkäsittelyjärjestelmille, joita käytetään ja huolletaan asianmukaisesti.
