1.3.2 Vesienhoidon toteuttamiseksi laaditut uudet strategiat ja ohjelmat

Hallituksen strateginen ohjelma

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa (2019) korostetaan Itämeren suojelua muun muassa vahvistamalla kansainvälistä ympäristöyhteistyötä Itämeren alueella ja päivittämällä Itämeren suojelusuunnitelma. Tehostettua Itämeren ja vesiensuojelun ohjelmaa jatketaan vähintään sen nykyisessä laajuudessa vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Keinoina on muun muassa peltojen kipsi-, rakennekalkki- ja ravinnekuitukäsittelyn laajentaminen. Kotimaisen luonnonkalan käyttöä ja itämerirehun käyttöä kalankasvatuksessa edistetään. Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiutta parannetaan ja yhteistyötä lisätään osana EU:n Itämeri-strategiaa.

Hallitusohjelmassa on kirjauksena päivittää vesilaki ulottamaan kalatalousvelvoitteet niin sanottuihin nolla-velvoitelaitoksiin. Kansallisessa ohjelmassa vaelluskalakantojen elvyttämiseksi jatketaan luontaisen kierron palauttamista rakennettuihin vesistöihin kansallisen kalatiestrategian pohjalta. Vaellusesteitä puretaan, toteutetaan ohitusratkaisuja ja kunnostetaan kalojen lisääntymisalueita. Vaelluskalahankkeita toteutetaan laajalla yhteistyöllä. Myös kalatalousvelvoitteita päivitetään viranomaistyönä.

Hallitusohjelman tavoitteena on uudistaa kaivoslainsäädäntö ympäristönsuojelun tason parantamiseksi. Kunnille säädettäisiin oikeus päättää kaavoituksella, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella. Kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista parannetaan, otetaan huomioon suunnitellun kaivoksen ympäristövaikutukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä kehitetään vakuussääntelyä siten, että ympäristölliset vastuut hoidetaan kaikissa tilanteissa.

Hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Esitetyistä toimenpiteistä esimerkiksi maa- ja metsätalousmaan hiilensidonnan lisäämisellä ja turpeen energiakäytön vähentämisellä olisi todennäköisesti myönteisiä vaikutuksia myös vesien tilaan. Tavoitteena on myös vahvistaa Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä muun muassa ravinteiden kierron osalta.

Muut valtakunnalliset ohjelmat ja strategiat

Vesienhoitosuunnitelmien toteutuksen tueksi on laadittu ja käynnistetty useita ohjelmia ja strategioita. Sektorikohtaisia strategioita ja ohjelmia ovat muun muassa kansallinen vesistökunnostusstrategia, kansallinen kalatiestrategia, pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia, vesiensuojelun tehostamisohjelma, soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallinen strategia sekä Suomen biotalousstrategia. Lisäksi metsätalouden kuormituksen selvittämistä varten on perustettu vuoden 2015 alussa aloittanut pysyvä Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkko, josta vastaa Luonnonvarakeskus.

Ympäristöministeriön käynnistämällä vesiensuojelun tehostamisohjelmalla halutaan tehostaa vesiensuojelua erityisesti rehevöitymisen torjunnassa. Ohjelma kokoaa yhteen tekijät, lisää toimenpiteiden rahoituksen ja luo jatkuvuutta vesiensuojeluun. Ohjelman tavoitteena on vähentää maatalouden ravinteiden joutumista vesiin, kehittää vesitalouden hallintaa maa- ja metsätaloudessa, kunnostaa vesistöjä, kehittää kaupunkivesien hallintaa, saneerata ympäristölle vaarallisia hylkyjä sekä rahoittaa tutkimusta ja kehitystyötä.

Kansallinen ohjelma vaelluskalakantojen elvyttämiseksi pyrkii parantamaan lohikalojen elinolosuhteita lainsäädännöllisin keinoin helpottamalla vanhojen tarkistusvelvoitteettomien lupien (ns. 0-luvat) muuttamista niin että mm. kalojen nousuesteitä saadaan poistettua ja lisääntymis- ja elinolosuhteita saadaan parannettua.

Kalatiestrategiassa ja kunnostusstrategiassa on kuvattu kattavasti keskeiset kunnostuksia ja vaelluskalakantojen elvyttämistä koskevat tehtävät. Kalatiehankkeissa keskeisintä on yhteistyön lisääminen ja rahoituspohjan laajentaminen, mutta myös tutkimusta ja seurantaa tarvitaan. On tärkeää, että kalateiden lisäksi toteutetaan muita vaelluskalakantoja elvyttäviä ja suojelevia toimenpiteitä, kuten poikastuotantoaluiden kunnostuksia, sekä huolehditaan esimerkiksi alasvaelluksen onnistumisesta ja tarvittavista kalastusjärjestelyistä.

Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiassa määritellään toimenpiteet jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyttämiseksi ja heikentyneiden pienvesien kunnostamiseksi. Strategian tavoitteena on lisätä pienvesien arvostusta ja parantaa niiden tilaa. Valmisteilla on jokihelmisimpukan eli raakun suojelustrategia ja toimenpidesuunnitelma, joilla tähdätään siihen, että elinvoimaisia raakkukantoja on koko lajin luontaisella esiintymisalueella ja ne saavuttavat suotuisan suojelun tason. Välitavoitteena on, että nykyiset kannat säilyvät ja heikentyneiden kantojen elinkelpoisuus paranee.

Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma 2016–2021 sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat vaikuttavat keskeisesti myös vesienhoitosuunnitelmien toteutukseen.

Helmi-elinympäristöohjelma vuoteen 2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista. Helmi-ohjelma keskittyy elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Toimenpiteet kohdistuvat soiden suojeluun ja ennallistamiseen, lintuvesien kunnostuksiin, perinnebiotooppien hoitoon, metsäisten elinympäristöjen hoitoon ja pienvesi- ja rantaluontokohteiden kunnostukseen ja hoitoon.

Vesitalousstrategia 2030 laadinta on käynnistynyt syksyllä 2021 maa- ja metsätalousministeriössä. Se korvaa valmistuessaan vuoteen 2020 päättyneen strategian. Strategia ohjaa tavoitteita koskien muun muassa vesivarojen käyttöä ja hoitoa, ilmastomuutoksen hillintä ja sopeutustoimia, vesitalouspalveluita ja vesiturvallisuutta. Käytännön työssä on sovitettava yhteen vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristöterveyden ja sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Vesitaloustehtävät sivuavat myös luonnon monimuotoisuuteen, maatalouteen, metsätalouteen, maaseudun kehittämiseen ja kalatalouteen liittyviä tehtäviä.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta vuosille 2014–2020 on rahoitettu suuri osa maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteistä, mistä syystä sillä on ollut merkittävä rooli myös vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisessa. EU:n tulevan ohjelmakauden 2021–2027 maatalouspolitiikan (CAP27) kansallinen valmistelutyö oli syksyllä 2021 lausunnolla ja valmistuu keväällä 2022. Alueellinen Pirkanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma 2023–2027 on lähes valmis.

Vesienhoidon kannalta keskeisiä uusia kansallisia strategioita ja ohjelmia:

Vesistöt:

• Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma 2016–2021 (2015)
• Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia vuoteen 2025 (2015)
• Vesien kunnostusstrategia (2013)
• Itämerihaaste 2019–2023
• Vesiensuojelun tehostamisohjelma 2019–2023 (2019)

Valuma-alue:

• Tulvariskien hallintasuunnitelmat 2016–2021 (2015)
• Kansallinen metsästrategia 2025 (2015)
• Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2014–2020 (2021)
• Soiden ja turvemaiden kansallinen strategia (2012)
• Happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämisen suuntaviivat vuoteen 2020 (2011)
• Ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelma 2019–2030 (2019)
• Kiertotalouden edistämisohjelma
• Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä, 2020.

Kalasto:

• Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueella (2014)
• Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma (2014) ja vesiviljelystrategia 2022 (2014)
• Kansallinen kalatiestrategia (2012)
• Hallitusohjelmaan sisältyvä kansallinen ohjelma vaelluskalakantojen elvyttämiseksi 2020–2023

Elinympäristö:

• Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–2020 (2013)
• Väliarvio Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategiasta ja toimintaohjelmasta vuonna 2016 (2017)
• Kansallinen vieraslajistrategia (2012)
• Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia (2012)
• Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi (2011)
• Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU 2004- (2004)
• Ympäristön tilan seurantastrategia 2020
• HELMI-ohjelma (2019–2030)
• METSO-ohjelma (2014–2025)

Muut:

• Kansallinen luonnonvarastrategia (2009)
• Suomen biotalousstrategia (2014)
• Kansallinen ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelma 2022 (2014)
• Kansallisen ilmastomuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 väliarviointi (2019)
• Kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman väliarviointi ja tarkistus (2017)
• Liikenneviraston ympäristötoimintalinja (2014)
• Liikenteen ympäristöstrategia 2013–2020 (2013)
• Fossiilittoman liikenteen tiekartta (2021)
• Suomen kulttuuriympäristöstrategia (2014–2020)