11 Ympäristötavoitteista poikkeaminen

Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että vesien tilan heikkeneminen estetään ja vesimuodostumissa saavutetaan vähintään hyvä ekologinen ja kemiallinen tila. Pintavesien tila on hyvä, kun luokittelun mukaiset raja-arvot on saavutettu. Keinoina ovat vesien suojeleminen, parantaminen ja ennallistaminen. Lainsäädännössä asetetun aikataulun mukaan kaikkien vesien hyvä tila olisi tullut saavuttaa jo vuoteen 2015 mennessä.

Ympäristötavoitteista voidaan tietyin edellytyksin poiketa, minkä edellytyksiä on säädöstekstien ohella käsitelty tarkemmin asiaa koskevassa oppaassa, joka löytyy vesienhoidon suunnittelun opassivulta (https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/suunnitteluopas). Tapauksia on kolmea tyyppiä:

1. Ensinnäkin lainsäädäntö antaa mahdollisuuden saavuttaa tavoite vaiheittain siten, että jokaisella vesienhoidon suunnittelukaudella tavoitetta tarkastellaan uudelleen. Määräajan pidentämisen edellytyksenä on, että vesimuodostuman tilan parantaminen on vesienhoitosuunnitelmakauden aikana teknisesti tai taloudellisesti kohtuutonta tai luonnonolosuhteiden vuoksi ylivoimaista. Takaraja tälle määräaikojen pidennykselle on kuitenkin se, että vuoteen 2027 mennessä - eli kolmannella suunnittelukaudella - kaikki tilatavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet tulee olla toteutettuna. Mikäli luonnonolosuhteet ovat niin vaikeat, että tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta huolimatta vesimuodostuman tila ei parane 2027 mennessä, voidaan tavoitteen saavuttamista perustellusti lykätä vielä vuoden 2027 jälkeiseenkin aikaan.

2. Toisessa tapauksessa ympäristötavoitteista on mahdollista poiketa vesimuodostuman fyysisiä ominaisuuksia muuttavan tai ekologisen tilan erinomaisesta hyvään heikentävän hankkeen vuoksi. Tällaiselle hankkeelle on kuitenkin tiukat reunaehdot: sen on oltava erittäin tärkeä yleisen edun vuoksi ja edistää ihmisten terveyttä ja turvallisuutta, sille ei ole muita teknis-taloudellisia, ympäristön kannalta parempia toteuttamistapoja ja haitat tulee ehkäistä kaikin mahdollisin tavoin. Pohjois-Savossa ei ole tiedossa kolmannen kauden vesienhoitosuunnitelmaa laadittaessa hankkeita, jotka täyttäisivät nämä kriteerit. Huomattavaa on, että ekologisen tilan heikentämistä alle hyvän tila ei sallita.

3. Kolmas mahdollisuus on asettaa alennettu tilatavoite, jos hyvän tilan tavoitteen saavuttaminen on teknisesti mahdotonta tai taloudellisesti hyötyihin nähden selvästi kohtuutonta. Edellytyksenä on lisäksi, että 1) vesien käytöstä tai kuormituksesta aiheutuvia hyötyjä ei voida saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla; 2) toimintojen haittoja ei voida vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia; 3) saavutetaan paras mahdollinen pintavesimuodostumien tila ottaen huomioon vaikutukset, joita ei ihmisen toiminnan tai pilaantumisen luonteen vuoksi ole kohtuudella voitu välttää; (4) muutokset pohjaveden hyvään tilaan verrattuna jäävät mahdollisimman vähäisiksi eikä näitä vaikutuksia ole mahdollista kohtuudella välttää ottaen huomioon ihmisten toiminta ja pilaantumisen luonne); ja 5) vesimuodostuman tila ei heikkene. Alennettujen tilatavoitteiden reunaehtona siis käytännössä on, että kaikki mahdolliset toimenpiteet tilan parantamiseksi joka tapauksessa tehdään. Koska toimenpiteet on joka tapauksessa suunniteltu toteutettavaksi kolmannella vesienhoitokaudella ja Suomen ympäristökeskuksessa tehtyjen kustannus-hyötylaskelmien valossa on erittäin epätodennäköistä, että vesienhoidon kustannukset ylittäisivät niillä saatavat hyödyt, alennettuja tilatavoitteita ei ole esitetty kolmannelle vesienhoitokaudelle käytettäväksi Pohjois-Savossa.

Yllä mainituista poikkeamaluokista määräaikojen pidentämiseen on Pohjois-Savossa tarvetta, vaikka lukumääräisesti valtaosa maakunnan pintavesimuodostumista onkin saavuttanut ekologisen tilan osalta tavoitteen. Kemiallisen tilan osalta kaikki Pohjois-Savon (ja koko Suomen) pintavesimuodostumat ovat kaukokulkeutuvien aineiden osalta hyvää huonommassa tilassa, eikä tilan paranemista ole odotettavissa kolmannen vesienhoitokauden aikana.

Aiemmissa kappaleissa on määritelty vesien nykyinen tila sekä tilaa heikettävät tekijät. Näiden tietojen perusteella on määritetty vesimuodostumat, joiden tilatavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä vesimuodostumat, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Rehevöittävä kuormitus on keskeisin vesien ekologista tilaa heikentävä tekijä, joten suurin osa vesienhoidon tavoitteista liittyy kuormituksen ja sitä kautta vesistöjen rehevyyden alentamiseen. Ravinteiden lisäksi asetetaan hydrologiaan ja morfologiaan sekä kemialliseen tilaan liittyviä tavoitteita. Pohjois-Savon vesistöjen osalta määräaikapoikkeamat perustuvat siihen, että kaikkia tavoitetilan saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä ei ole ollut teknisistä syistä mahdollista toteuttaa aiemmilla vesienhoitokausilla ja siihen, että vesien luonnonolosuhteet hidastavat.  

Hyvän ekologisen tilan (tai hyvän saavutettavissa olevan tilan) saavuttaneita pintavesivesimuodostumia on Pohjois-Savossa 395 kpl. Tällä hetkellä hyvää huonommassa tilassa olevista yhteensä 131 vesimuodostumasta yhteensä kymmenen järven ja joen on arvioitu voivan saavuttaa hyvän tilan jo vuoteen 2021 mennessä. Nämä ovat käytännössä vesiä, joiden tila on vuosien 2012–2017 seuranta-aineistojen perusteella aivan hyvän ja tyydyttävän rajalla. Tällä hetkellä tyydyttävässä tilassa olevien vesien on arvioitu voivan saavuttaa hyvä tila kolmannen vesienhoitokauden lopussa (vuonna 2027). Näitä vesistöjä on yhteensä 102 kpl. Välttävässä tilassa olevien vesien toipuminen kestää tehokkaistakin vesienhoitotoimista huolimatta niin pitkään, että niiden tavoite saavutetaan arviolta vasta vuoden 2027 jälkeen (19 vesimuodostumaa).

Perusteina määräaikapoikkeamille on 35 vesistön osalta tekninen kohtuuttomuus eli mm. se, että toimenpiteiden suunnitteluun ja luvansaantiin sekä rahoituksen järjestämiseen kuluu aikaa tai tarvitaan vielä kokonaan uusia teknisiä ratkaisuja. Lisäksi tähän kategoriaan kuuluu tiedonpuute: kaikkien vesien tilaa ja sitä heikentäviä tekijöitä ei tunneta riittävän hyvin, jotta tilaa parantavia toimia pysyttäisiin suunnittelemaan. Luonnonolosuhteiden ylivoimaisuus on perusteena 109 vesimuodostuman määräajan pidennykselle (samaan vesimuodostumaan voi kohdistua myös teknisiä perusteita). Yleisimmin taustalla on luonnonprosessien hitaus eli se, että ravinteiden käytön vähentäminen ja huuhtoumien estäminen näkyvät maaperässä ja vesistössä vasta pitkällä viiveellä. Eräissä vesistöissä myös esimerkiksi mataluus tai valuma-alueen poikkeuksellinen eroosioherkkyys hidastavat vesistöjen tilan paranemista ravinnekuormituksen vähenemisen jälkeen. Yksityiskohtaiset ja vesimuodostumakohtaiset perustelut määräaikapoikkeamille on esitetty vesienhoidon tietojärjestelmässä.  

Pohjaveden hyvän tilan saavuttaminen edellyttää jatkoaikaa yhdellä pohjavesimuodostumalla. Siilinjärvellä Harjamäki-Kasurilan pohjavesialueen osalta arvioidaan, että jatkoaikaa hyvän tilan saavuttamiselle tarvitaan vielä vuoden 2027 jälkeenkin. Syynä aikataulupoikkeamaan on luonnonolosuhteet ja pohjaveden puhdistamisen mahdottomuus laajalta-alueelta. Kloridi on levinnyt niin laajalle ja syvälle, että pohjaveden puhdistamiseksi ei ole toistaiseksi olemassa taloudellisia ja teknisesti kannattavia keinoja. Lisäksi vaikka kaikki esitetyt pohjavesien hoitotoimenpiteet ehdittäisiinkin tekemään, tavoiteaikataulussa niiden vaikutukset pohjavesien tilaan näkyvät viiveellä.