-
- 6.1 Pintavesien ekologisen tilan luokitteluperusteet
- 6.2 Järvien ja jokien tila Pohjois-Savossa
- 6.3 Hydromorfologinen muuttuneisuus sekä keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila
- 6.4 Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu
- 6.5 Yhteenveto pintavesien tilaa heikentävistä tekijöistä ja niiden vaikutuksista
-
-
8.1 Pintavedet
- 8.1.1 Ensimmäisen ja toisen suunnittelukauden tilatavoitteiden toteutuminen
- 8.1.2 Yleiset tilatavoitteet kolmannella vesienhoitokaudella
- 8.1.3 Ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet
- 8.1.4 Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien tilatavoitteet
- 8.1.5 Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet
- 8.2 Pohjavedet
- 8.3 Erityiset alueet
- 8.4 Uudet merkittävät hankkeet suunnittelualueella
- 8.5 Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niiden huomioiminen toimenpiteiden valinnassa
-
8.1 Pintavedet
-
- 9.1 Toimenpiteiden suunnittelun perusteet
- 9.2 Maatalous
- 9.3 Metsätalous
- 9.4 Yhdyskuntien jätevedet
- 9.5 Haja- ja loma-asutus
- 9.6 Turvetuotanto
- 9.7 Kalankasvatus
- 9.8 Teollisuus
- 9.9 Vesistöjen kunnostus, rakentaminen ja säännöstely
- 9.10 Maankäyttö
- 9.11 Maa-ainesten ottaminen
- 9.12 Liikenne
- 9.13 Pilaantuneet maa-alueet
- 9.14 Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen
- 9.15 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset
8.1.3 Ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet
Toimenpideohjelmassa tarkasteltujen järvien ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet on asetettu pääosin veden rehevyystason vähentämisen näkökulmasta. Ravinnekuormituksen vähentämistarvetta on arvioitu SYKEn VEMALA-mallin (Vesistömallijärjestelmän vedenlaatuosio) avulla. Laskennassa tavoitetasona on käytetty ekologisen luokittelun kokonaisfosforin hyvän ja tyydyttävän tilan raja-arvoa. Mallinnusta tarvitaan, koska järvialtaan ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien vähentämiseen tarvittava ulkoisen kuormituksen vähennys on lähes poikkeuksetta suurempi kuin suoraan havaittujen ravinnepitoisuuksien vähentämisen perusteella arvioitu vähennystarve. Tämä johtuu järvialtaiden pidättymis- ja sekoittumisprosesseista eli mm. ravinteiden sedimentaatiosta ja toisaalta tietyissä olosuhteissa tapahtuvasta uudelleen sekoittumisesta vesipatsaaseen (sisäkuormitus). Jokivesissä voidaan olettaa, että kuormitus korreloi suoraan jokiveden ainepitoisuuksiin, jolloin jokivesissä pitoisuuden vähentämistarvetta voidaan suoraan käyttää arviona tarvittavasta ulkoisen kuormituksen vähentämistarpeesta. On kuitenkin huomattava, että ekologinen tila määräytyy pääasiassa biologisten tekijöiden perusteella, joten ekologinen tila voi olla heikentynyt myös tapauksissa, joissa vedenlaatutekijät täyttävät niille asetetut raja-arvot. Toisaalta ekologinen tila on jossain tapauksissa voinut säilyä hyvänä, vaikka ravinnepitoisuudet ovat korkeahkot (erityisesti jokivesissä).
Pohjois-Savon järvien kuormituksen vähentämistavoitteet VEMALA-mallin mukaan on esitetty taulukoissa 10-12 kappaleessa 7. Mallinnustuloksia arvioidessa on tarpeen huomioida, että ravinteiden kulkeutumisen mallinnus koskee vesistöreittikokonaisuutta eli yksittäisen vesimuodostuman kuormituksen vähentämistarpeeseen vaikuttavat myös ylä- ja alapuolisen vesistöreitin tila ja ko. vesistöihin kohdistuvat kuormitusvähennystarpeet. Tämän vuoksi yksittäisen vesistön kuormitusvähennystarvetta ei tule tarkastella pelkästään ko. vesimuodostumaa koskevana tavoitteena.
Edellisellä vesienhoitosuunnitelmakaudella tehdyt arviot kuormituksen vähentämistarpeista on esitetty toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021. Pääosin nämä tiedot ovat edelleen käyttökelpoisia eikä uuttaa vastaavan tarkkuustason tarkastelua ole tehty uuden vesienhoitokauden suunnittelun yhteydessä.