5.1 Pintavesien tilan seuranta

Vesien- ja merenhoitolaki (1299/2004) edellyttää, että seurannalla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta.  Seuranta koostuu perus- ja toiminnallisesta seurannasta ja tarvittaessa tutkinnallisesta seurannasta.  Perusseurannalla selvitetään luonnonolojen ja laaja-alaisen ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia ja kerätään aineisto tyyppikohtaisten vertailuolojen määrittämiseksi ekologisen tilan luokittelua varten.  Toiminnallista seurantaa suunnataan vesimuodostumiin, joiden tila on todettu tai vaarassa jäädä hyvää huonommaksi ja seurannan avulla on tarpeen saada selville toimenpiteiden vaikutukset. Tutkinnallista seurantaa tehdään silloin kun syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiselle ei tiedetä tai ympäristötavoitteita ei saavuteta esimerkiksi ympäristövahingosta johtuen.

Vesienhoitoalueen seurantaohjelman (jäljempänä VHA-seuranta) periaatteita kuvataan tarkemmin Vuoksen sekä Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmissa ja valtakunnallisissa ohjeissa.

VHA-seurantaohjelma on laadittu yhdistämällä soveltuvilta osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajien muun lain nojalla tekemä tarkkailu.  Velvoitetarkkailun osalta VHA-seurantaan on sisällytetty sellaisia paikkoja, jotka ovat kyseisen vesistön kannalta edustavia, joiden tarkkailu tiedetään pitkäaikaiseksi ja käytetyt tutkimus- ja määritysmenetelmät ovat VPD:n ja vesienhoidon kannalta merkityksellisiä ja herkkyydeltään tarkoitukseensa soveltuvia. Kalaston seurannasta vastaa Luonnonvarakeskus.

Ympäristöhallinnon seurannassa noudatetaan valtakunnallista pintavesien seurantaohjelmaa, jonka viimeisin päivitys tehtiin vuonna 2015. Seuraava päivitys tehdään vuonna 2022. Pääsääntöisesti kaikki ympäristöhallinnon seurantaohjelman paikat kuuluvat VHA-seurantaan. VHA-seurantaan kuuluvien paikkojen seurantaohjelma vaihtelee niin, että osassa paikoista seurataan laaja-alaisesti eri eliöryhmiä, osassa paikoista biologinen seuranta on niukempaa ja mukana on myös pelkästään vedenlaatuseurannassa olevia paikkoja. Biologinen seuranta edustaa eri pintavesityyppejä jokseenkin niiden lukumäärien suhteessa.

VHA-seurantaverkkoon kuuluvia seurantapaikkoja on tällä hetkellä Pohjois-Savossa 424 kappaletta, mikä tarkoittaa sitä, että läheskään kaikki pintavesimuodostumat eivät ole VHA-seurannan piirissä. Ohjelman ulkopuolisista vesistöistä vedenlaatutietoa kertyy satunnaisesti tai ei lainkaan, mutta niiden osalta voidaan käyttää esimerkiksi satelliittihavaintoja tai vedenlaadun mallinnusta tilan arvioimiseen. Pohjois-Savon seurantaohjelmapaikat on esitetty kuvassa 13.

Kuva 13. Vesienhoitolain mukaiset pintavesien seurantapaikat Pohjois-Savossa.

Tarkemmat tiedot seurantapaikoista, seurattavista muuttujista ja seurantatiheyksistä on tallennettu ympäristötiedon hallintajärjestelmä Herttaan (Pintavesien tila / VHS Seuranta). Tietoihin voi tutustua vesienhoitoalueen Internet-sivuilla ja Suomen ympäristökeskuksen Avoin tieto –palvelussa (https://www.syke.fi/avointieto) kohdassa ympäristötietojärjestelmät.    

Hydrologinen vesistöseuranta koostuu ympäristöhallinnon vastuulla olevasta vedenkorkeus- ja virtaamahavainnoinnista sekä lähinnä voimayhtiöiden vedenkorkeus ja virtaamaseurannasta. Pohjois-Savossa on valtakunnallisia vedenkorkeuden havaintopaikkoja 26 ja virtaamahavaintopaikkoja 19 kappaletta. Seurannan lisäksi jokaiselle vesistöalueelle on laadittu vesistömalli, josta voidaan arvioida vesimäärää alueilta, joilta ei ole saatavissa havaintoja. Nykyinen havaintoverkko ja mallinnus täyttävät vesienhoitoasetuksen vaatimukset hydrologisesta seurannasta.