4.1.2 Pistekuormitus
Pistemäisten fosforikuormituslähteiden ravinnepäästöjen kehitystä tarkastellaan vesienhoitoalueittain. Erityisesti on kiinnitetty huomiota toisella vesienhoitokaudella toteutuneeseen kuormitukseen verrattuna vesienhoidon suunnittelua edeltävään 6-vuotiskauteen 2004–2009 sekä ensimmäiseen vesienhoitokauteen 2010–2015. Toiselta vesienhoitokaudelta on käytettävissä tulokset vuosilta 2016–2019. Aikasarjoissa esitetään noin 30 vuoden kuormituskehitys.
Vuoksen vesienhoitoalue
Vuoksen vesienhoitoalueen puolella tulee tällä hetkellä yhdyskuntakuormitusta 22 laitoksesta. Toisen vesienhoitokauden aikana kaksi puhdistamoa on lopettanut toimintansa.
Alueen suurimmat fosforikuormittajat yhdyskuntajätevesien osalta ovat Kuopion Lehtoniemen, Varkauden Akonniemen, Lapinlahden Suoniemen ja Siilinjärven Jynkänniemen puhdistamot. Yhdyskuntien fosforikuormitus on Pohjois-Savossa Vuoksen vesienhoitoalueella vähentynyt ensimmäisen vesienhoitokauden keskiarvoon verrattuna 38 % ja vesienhoidon suunnittelua edeltävään tarkastelujaksoon verrattuna 61 %. Mainituista suurimmista puhdistamoista fosforikuormitus on vähentynyt selvimmin Lehtoniemessä (vesienhoidonsuunnittelua edeltävään kauteen verrattuna 70 % ja ensimmäiseen vesienhoitokauteen verrattuna 41 %). Erittäin merkittävää vähenemistä on tällä kaudella tapahtunut myös Iisalmen Vuohiniemen puhdistamolla, jonka fosforikuormitus puolittui vesienhoidonsuunnittelua edeltävästä tarkastelujaksosta. Lapinlahden Suoniemen puhdistamolla kuormitus väheni ensimmäisen vesienhoitokauden aikana (48 %) eikä enää vähentynyt vuosina 2016–2019. Koillis-Savon puhdistamolla kuormitusvähenemä on suhteellisesti merkittävin (fosforikuormitus on enää 6 % vesienhoitoa edeltäviin vertailuvuosiin verrattuna), mutta johtuu pääosin puunjalostusteollisuuskuormituksen päättymisestä. Useimmilla puhdistamoilla fosforikuormitus laski verrattuna vuosijaksoon 2004–2009, poikkeuksena ovat Varkauden, Siilinjärven, Rautavaaran ja Tuusniemen puhdistamot.
Yhdyskuntien typpikuormitus ei ole tällä tarkasteltavalla alueella kokonaisuutena vähentynyt vesienhoidon suunnittelun alkamisen jälkeen, vaikka osassa puhdistamoja paranevaa kehitystä onkin ollut, suhteellisesti selvimmin Lapinlahdella ja Rautavaaralla. Yhdyskuntapuhdistamoista suurimmat typpikuormittajat ovat Kuopion Lehtoniemi, Varkauden Akonniemi, Siilinjärven Jynkänniemi ja Iisalmen Vuohiniemi. Vaikka kokonaistyppikuormitus ei Pohjois-Savon Vuoksen vesistön puolella olekaan laskenut, happeakuluttavan ammoniumtypen kuormitus on toisen vesienhoitokauden aikana vähentynyt lähes 40 % edelliseen kauteen verrattuna. Merkittävin muutos on Lehtoniemen puhdistamolla, jossa ammoniumtyppikuormitus on vähentynyt alle kymmenesosaan vertailujaksoista.
Teollisuuden fosforikuormitus on vielä toisen vesienhoitosuunnitelmakauden aikana laskenut lähes viidenneksen ensimmäiseltä kaudelta, vaikka merkittävimmin kuormitus aleni jo ennen 2000-lukua. Kaikkien merkittävimpien fosforikuormittajien, suuruusjärjestyksessä Stora Enso Oyj:n, Mondi Powerflute Oy:n (Savon Sellu) ja Yara Suomi Oy:n, fosforikuormitus laski vertailujaksoihin verrattuna. Teollisuuden typpikuormitus on ollut laskusuunnassa reilun kymmenen vuoden ajan, mutta on kuitenkin suurempaa kuin 2000-luvun vaihteen molemmin puolin. Mondi Powerflute on alueen teollisuuslaitoksista suurin typpikuormittaja. Yaran ja Stora Enson typpikuormitus on vuosina 2017–2019 ollut keskenään samaa luokkaa. Yaran kuormitus on noussut ja Stora Enson kuormitus laskenut vesienhoidon suunnittelua edeltävästä jaksosta.
Kalankasvatuksen fosfori- ja typpikuormituksessa ei laitoskohtaisesti ole erotettavissa selkeitä pitkäaikaisia ravinnekuormituksen muutossuuntauksia. Toisella vesienhoitosuunnitelmakaudella alueella on ollut toiminnassa viisi kalankasvatuslaitosta.
Turvetuotannon ravinnekuormitus on tasaisesti laskenut vuodesta 2013 alkaen. Ensimmäisen vesienhoitosuunnittelukauden keskimääräiseen tasoon verrattuna sekä fosfori- että typpikuormitus olivat vuosien 2016–2019 keskiarvona 56 % pienemmät. Vuosien 2004–2009 keskiarvoon verrattuna ero ei varsinkaan fosforin osalta ollut näin suuri, koska turvetuotantokuormitus oli silloin vielä noususuunnassa.
Kuva 11. Pistemäiset fosfori- ja typpipäästöt vesistöihin Vuoksen vesienhoitoalueella Pohjois-Savossa.
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Rautalammin reitillä on kahdeksan yhdyskuntapuhdistamoa, joista Pielaveden ja Suonenjoen puhdistamot ovat suurimmat. Toisen vesienhoitokauden aikana Kerkonkosken puhdistamo lopetti toimintansa ja Suonenjoelle valmistui uusi Karsikonmäen puhdistamo. Näin ollen yhdyskuntakuormitus päättyi Kimpanlammessa/Suonenjoessa ja Niinivedessä. Yhdyskuntien ravinnekuormituksessa ei kokonaisuudessaan ole tapahtunut selkeää muutosta, vaikka vielä viime kaudella kokonaisfosforin kuormituskehitys näytti suotuisalta. Fosforikuormituksen jaksokeskiarvon kääntyminen toisella vesienhoitokaudella heikompaan johtui Suonenjoen puhdistamon ongelmista erityisesti vuosina 2017 ja 2018. Vuonna 2019 puhdistustulos oli hyvä. Kokonaistyppikuormitus on noussut keskimäärin 7 % verrattuna vesienhoidonsuunnittelua edeltävään aikaan, mutta ammoniumtyppikuormitus on vähentynyt noin kymmeneksen johtuen ennen kaikkea Suonenjoen uuden puhdistamon hyvästä nitrifikaatiosta.
Kalankasvatuksen fosforikuormitus on vähentynyt vesienhoitoa edeltävistä vertailuvuosista lähes puoleen (45%) ja ensimmäisestä vesienhoitokaudesta viidenneksen. Typpikuormituksessa ei sen sijaan ole 2000-luvulla tapahtunut olennaista muutosta.
Turvetuotantokuormitus on vähentynyt nimenomaan toisen vesienhoitokauden aikana. Vuosijaksoon 2004–2009 verrattuna vähenemä on fosforin osalta 56 % ja typen osalta 58 % ja ensimmäiseen vesienhoitokauteen verrattuna vastaavasti 59 ja 56 %.
Kuva 12. Pistemäiset fosfori- ja typpipäästöt vesistöihin Kymijoki-Suomenlahden alueella Pohjois-Savossa.
