6.4 Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu
Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen (1022/2006) liitteessä 1C esitettyjen EU:n prioriteettiaineiden (45 kpl) pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät veden kemiallisen tilan luokan. Ympäristönlaatunormit on annettu valtaosin pitoisuudelle vedessä, mutta osalla prioriteettiaineista ympäristölaatunormi koskee eliöstöä, valtaosin ahventa (esimerkiksi bromatut difenyylieetterit, elohopea ja PFOS-yhdisteet). Polyaromaattisille hiilivedyille on nilviäisiä (Suomessa pääsääntöisesti pikkujärvisimpukkaa) mutta myös vesipitoisuuksia koskevia laatunormeja. Asetuksen kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet (15 kpl) otetaan huomioon ekologisen tilan arvioinnissa. Viime luokittelun jälkeen prioriteettiaineita on tullut lisää ja laatunormeissa on tapahtunut muutoksia, esimerkiksi lyijyn ja nikkelin laatunormi koskee nykyisin biosaatavaa pitoisuutta.
Kemiallisen tilan luokittelussa on kaksi luokkaa: hyvä ja hyvää huonompi. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkään EU- prioriteettiaineen pitoisuus ylittää ympäristönlaatunormin. Asetuksen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä, jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää laatunormin.
Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan vertaamalla vesimuodostuman vuosittaisten seuranta- ja tarkkailutuloksien keskiarvoja kyseisen aineen vuosikeskiarvona asetettuun ympäristönlaatunormiin. Suomen ympäristökeskus teki keskitetysti kemiallisen tilan luokitteluehdotuksen, joka sisälsi Kerty –tietojärjestelmistä tehdyn poiminnan lisäksi riskialueiden tunnistuksen nikkelin, kadmiumin, TBT:n, PFOSin ja sypermetriinin osalta sekä kalaelohopean osalta aiemmin käytetyn mallinnuksen. Arvio tarkistettiin ELY-keskuksissa.
Pintavesien kemiallista tilaa heikentää Pohjois-Savossa erityisesti ahvenen elohopeapitoisuus. Kaloihin kertyneen elohopean pitoisuusraja kemiallisen tilan arvioinnissa on huomattavasti tiukempi kuin kaloille elintarvikkeena asetettu enimmäispitoisuus. Luokittelussa oli käytettävissä mittaustuloksia yhteensä 51 järvestä. Elohopealle asetettu laatunormi ylittyi 23 tutkitussa järvessä (43 % kaikista tutkituista pohjoissavolaisista järvistä) ja lähellä laatunormia pitoisuus oli lisäksi 20 järvessä (luokiteltu silmälläpidettäviksi). Ylityksiä havaittiin erityisesti Nilsiän reitin humuspitoisissa järvissä (Suuri-Pieksä, Syväri, Sälevä, Päsmäri, Kiltuanjärvi, Älänne, Tiilikka, Keyritty, Ala-Luosta, Juurusveden Kuuslahti). Lisäksi Iisalmen reitin latvaosissa sijaitsevien Näläntöjärven ja Rotimon sekä Kallaveden alueen yläosan Maaninkajärven, Pohjois-Kallaveden ja Suuri-Ruokoveden ahvenen elohopeapitoisuus ylitti laatunormin. Ympäristönlaatunormi ylittyi myös Kaavinjärvessä, Saarijärvessä, Syväjärvessä, Tallusjärvessä ja Suontee-Puruvedessä. Hieman vaadittua pienemmän aineiston perusteella laatunormi ylittyi myös Nurmijoen reitin Kotjonjärvessä ja Retusen Petkellahdessa. Kalaelohopean laatunormin ylitykset ovat todennäköisiä muissakin vesistöreittien humuspitoisissa latvavesissä. Kalaelohopean luokittelutulokset on esitetty jaoteltuna mittauksiin ja asiantuntija-arvioihin perustuviin laatunormin ylityksiin ja alituksiin (kuva 23). Kalaelohopean laatunormeja tarkastellessa on syytä huomata, että ne eroavat kalojen elintarvikekäytölle asetetuista raja-arvoista ja tutkimuskalojen koko on tyypillisesti pienempi kuin ympäristöterveyden kannalta tehdyissä kalojen elohopeatutkimuksissa.
Nikkelin laatunormi ylittyy Retusen Petkellahdessa ja Oravilahti-Särkilahdessa sekä tinayhdisteiden (tributyylitina) laatunormi Haukiveden Huruslahdessa. Oravilahti-Särkilahti oli viime kaudella luokittelussa rajatapaus, mutta tapahtuneessa luokkamuutoksessa ei ole kysymys tilan heikkenemisestä vaan tarkentuneesta arvioinnista, sillä nikkelipitoisuuksissa on ollut havaittavissa paranevaa suuntaa. Mertajoki on luokiteltu nikkelin osalta silmälläpidettäväksi joen alaosan kohonneiden pitoisuuksien vuoksi. Haukivesi-Joroisselkä arvioitiin PFOS-yhdisteiden osalta silmälläpidettäväksi. Kalasta määritettyjä pitoisuuksia ei ollut käytettävissä, mutta vuonna 2014 otettujen vesinäytteiden pitoisuuksien keskiarvo ylitti eräissä muissa EU-maissa käytetyn vesinäytteiden vuosikeskiarvon laatunormin. Koska vedelle annetun vuosikeskiarvon laatunormin ja kalalle määritetyn biotanormin vastaavuudesta ei ole täyttä varmuutta ja koska näytteitä oli vain kolme, arvioksi annettiin silmällä pidettävä.
Tällä kaudella kemiallinen tila on kaikkialla Suomessa ja myös koko Euroopassa huono, kun tarkastelussa otetaan huomioon aikaisemmin palonestoaineina käytetyt bromatut difenyylieetterit (PBDE), joiden ahvenelle asetettu laatunormi tiukkeni vuonna 2015. Elintarvikeviranomaisilla ei ole raja-arvoa kalojen PBDE:lle.
Kuva 17. Pintavesien kemiallinen tila Pohjois-Savon tutkituilla järvillä. Kartalla ei ole esitetty polybromattujen difenyylieetterien (PBDE) tietoja, koska näiden aineiden pitoisuus ylittää ympäristölaatunormin kaikissa vesistöissä.
