-
- 6.1 Pintavesien ekologisen tilan luokitteluperusteet
- 6.2 Järvien ja jokien tila Pohjois-Savossa
- 6.3 Hydromorfologinen muuttuneisuus sekä keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila
- 6.4 Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu
- 6.5 Yhteenveto pintavesien tilaa heikentävistä tekijöistä ja niiden vaikutuksista
-
-
8.1 Pintavedet
- 8.1.1 Ensimmäisen ja toisen suunnittelukauden tilatavoitteiden toteutuminen
- 8.1.2 Yleiset tilatavoitteet kolmannella vesienhoitokaudella
- 8.1.3 Ravinnekuormituksen vähentämistavoitteet
- 8.1.4 Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien tilatavoitteet
- 8.1.5 Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet
- 8.2 Pohjavedet
- 8.3 Erityiset alueet
- 8.4 Uudet merkittävät hankkeet suunnittelualueella
- 8.5 Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niiden huomioiminen toimenpiteiden valinnassa
-
8.1 Pintavedet
-
- 9.1 Toimenpiteiden suunnittelun perusteet
- 9.2 Maatalous
- 9.3 Metsätalous
- 9.4 Yhdyskuntien jätevedet
- 9.5 Haja- ja loma-asutus
- 9.6 Turvetuotanto
- 9.7 Kalankasvatus
- 9.8 Teollisuus
- 9.9 Vesistöjen kunnostus, rakentaminen ja säännöstely
- 9.10 Maankäyttö
- 9.11 Maa-ainesten ottaminen
- 9.12 Liikenne
- 9.13 Pilaantuneet maa-alueet
- 9.14 Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen
- 9.15 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset
9.11.2 Sääntely ja ohjauskeinot
Maa-ainesten ottotoiminnan sijoittumista ohjataan maankäytön suunnittelulla pohjavesialueiden ulkopuolelle. Lisäksi edistetään hiekka- ja sora-ainesten korvaamista esimerkiksi kalliokiviaineksen käytöllä.
Maa-ainesten ottamisesta määrätään maa-ainesten ottoluvissa (maa-aineslaki 555/1981 ja valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005). Ympäristönvaikutusten arviointilain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA-menettely) sovelletaan kiven, soran tai hiekan louhinta- ja kaivualueisiin, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Maa-ainesten otosta ja ottamisalueiden jälkihoidosta on olemassa ympäristöministeriön yksityiskohtainen ohjeistus (YM 2009).
Maa-ainesten ottolupaa haettaessa esitetään ottamissuunnitelma, jossa huomioidaan muun muassa alueen yleiset pohjavesiolot, pohjavesialueen luokitus, vedenottamot ja suojavyöhykkeet; pohjavedenpinnan ylin luonnontilainen korkeus ja pohjavedenpinnan korkeuden vaihteluiden seuranta; pohjaveden laadun seuranta sekä toimet ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla edellyttää luvan haltijaa järjestämään ottoalueille pohjaveden korkeus- ja laatumuutosten seurannan. Seurantajärjestelmä esitetään lupamääräyksissä. Ottotoiminnasta aiheutuvia mahdollisia pohjavesivaikutuksia seurataan maa-ainesten ottajien ja valvontaviranomaisten toimesta koko ottotoiminnan ajan. Pohjaveden tarkkailu parantaa tietoa alueen pohjavesiolosuhteista ja toiminnan vaikutuksista.
Soranottoalueiden jälkihoito on normaalia vaativampaa vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla. Jälkihoidon toimenpiteillä, kuten alueen siistimisellä, uudella pintamateriaalilla ja kasvillisuuden palauttamisella lievennetään maa-ainesten oton pohjavesivaikutuksia.