3.1 Tarkasteltavat pintavedet

Vesienhoidon suunnittelussa tarkastellaan pintavesimuodostumia, jotka ovat järviä, jokia, näiden osia tai rannikkovesien osia. Pintavesimuodostumat voivat rajaukseltaan poiketa nimeltään tutuiksi tulleista vesistä. Poikkeamien syynä on yleensä se, että yhtenäiseksi miellettyjen vesien osat eroavat toisistaan merkittävästi luonnonolojensa tai niihin kohdistuvan ihmistoiminnan vuoksi.

Kaikki valuma-alueeltaan yli 100 km²:n laajuiset joet ja yli 50 ha kokoiset järvet on nimetty vesimuodostumiksi.  Myös muutamia pienempiä järviä ja jokia on otettu tarkasteluun mukaan, jos ne on katsottu vesienhoidon suunnittelun kannalta tärkeiksi. Kolmannella vesienhoitokaudella tarkasteluun otettiin neljä uutta vesimuodostumaa: Siilinjärven Ahmo, Apaja-Kumpunen ja Syvä-Kumpunen sekä uuden vesimuodostumarajauksen kautta Kallavedestä erotettu Koiravesi. Tarkastelun piirissä on tällä kaudella ollut yhteensä 526 vesimuodostumaa: 99 jokea ja 427 järveä. Joroisten kunnan Pohjois-Savoon liittymisen myötä Pohjois-Savo sai 19 uutta vesimuodostumaa. 

Pintavedet on jaettu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan eri tyypeiksi. Tyypittelyä tarvitaan, jotta kullekin vesistölle voidaan asettaa omat tilaa koskevat tavoitteet sen luontaisten ominaisuuksien mukaan. Tyypittely on tärkeä osa vesienhoidon suunnittelua, koska tyyppi määrää muun muassa vesien tilaluokittelussa käytettävät raja-arvot.

Jokien tyypittely perustuu valuma-alueen kokoon ja vallitsevaan maaperän laatuun sekä maantieteelliseen sijaintiin. Järvien tyypittely perustuu järven pinta-alaan, syvyyssuhteisiin, veden viipymään, valuma-alueen maaperän laatuun ja maantieteelliseen sijaintiin. Suomen tyypittelyjärjestelmässä on jokityyppejä yhteensä 11 ja järvityyppejä 13. Tarkempaa taustatietoa tyypittelystä löytyy Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2012 laatimasta ohjeesta pintaveden tyypin määrittämiseksi.

Pohjois-Savon alueella olevien järvien ja jokien tyypittely on esitetty kuvassa 3 sekä taulukoissa 2 ja 3.

Pohjois-Savon järvimuodostumat kattavat 12 tyyppiä eli kaikki maantieteellisesti mahdolliset tyypit ovat edustettuina. Maakunnan järvipinta-alasta kolmannes kuuluu suurten humusjärvien tyyppiin (esim. Kallavesi, Juurusvesi ja Nilakka) ja lähes neljännes suurten vähähumuksisten järvien tyyppiin (esim. Iisvesi, Juojärvi  ja Suvasvesi). Lukumääräisesti yleisimpiä ovat matalat runsashumuksiset järvet ja pienet humusjärvet, kummankin tyypin järviä on yli viidennes käsitellyistä vesimuodostumista. Seuraavaksi yleisimpiä ovat runsashumuksiset järvet (16 %) ja matalat humusjärvet (15 %). Runsaskalkkisia ja luonnostaan runsasravinteisia järviä on yhteensä noin 7 % maakunnan tyypitellyistä järvistä. Huomionarvoista on myös, että lähes 40 % Pohjois-Savon järvistä kuuluu mataliin järvityyppeihin eli niiden keskisyvyys on alle 3 m eikä niillä ole pysyvää kesäkerrostuneisuutta.  Vain noin joka kymmenes Pohjois-Savon järvi on kirkasvetinen.

Pohjois-Savon jokimuodostumien yhteispituudesta (noin 990 km) lähes kaksi kolmannesta (61 %) sisältyy keskisuurten turvemaiden jokien tyyppiin. Se on samalla myös lukumääräisesti yleisin jokityyppi (44 kpl). Noin kahdeksasosa (13 %) jokipituudesta kuuluu pienten turvemaiden jokien tyyppiin, joka on seuraavaksi yleisin jokityyppi Pohjois-Savossa.  Maantieteellisesti suurin osa jokipituudesta on Iisalmen reitillä (noin 426 km). Nilsiän reitillä jokipituutta on noin 265 km ja Rautalammin reitillä noin 193 km.

Kuva 3. Järvi- ja jokityypit Pohjois-Savossa.

Taulukko 2. Pohjois-Savoon rajautuvien järvimuodostumien pinta-alan (km²) jakautuminen pintavesityyppeihin suunnittelualueittain.

Taulukko 3. Pohjois-Savoon rajautuvien jokimuodostumien jokipituuksien (km) jakautuminen pintavesityyppeihin suunnittelualueittain.