9.6.2 Sääntely ja ohjauskeinot

Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan kaikki turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus vaatii ympäristöluvan.  Ympäristönsuojelulain siirtymäsäännösten mukaan vanhojen alle 10 hehtaarin turvetuotantoalueiden tuli hakea ympäristölupaa viimeistään 1.9.2020.

Ympäristönsuojelulain 13 §:n mukaan turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista.  Suon luonnontilan muutoksen merkittävyydestä säädetään ympäristönsuojeluasetuksen 44 §:ssä. Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, että toiminta täyttää myös jätelain vaatimukset eikä ole luonnonsuojelulain tai kaavan vastainen. Ympäristönsuojelulain 17 §:n mukaan pohjaveden pilaaminen on kiellettyä eikä siitä voida luvalla poiketa. Pilaamiskieltoa on tarkennettu vesiympäristölle vaarallista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006).

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVAL 468/1994) ja asetuksen mukaan uuteen turvetuotantohankkeeseen sovelletaan YVA- menettelyä, jos tuotantoalueen yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 ha (YVA- asetus 713/2006, 6 §). Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti myös yhteisvaikutukset huomioon ottaen aiheuttaa edellä mainittujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia (YVAL 4 § 2 mom).

Valtioneuvosto teki 30.8.2012 periaatepäätöksen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta. Periaatepäätöksen mukaan soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä ja suojelua sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta ojitetuille tai muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille, toteuttamalla toimialakohtaisia kestävän ja vastuullisen käytön linjauksia ja toimenpiteitä sekä parantamalla suojeltujen soiden verkoston edustavuutta ja ekologista toimivuutta. Periaatepäätöksen mukaan vesiensuojelun kannalta tehokkaimpien toimenpiteiden nykyistä laajempaa käyttöönottoa edistetään ja turvetuotannon ympäristönsuojelun ohjeistusta tehostetaan. Otetaan käyttöön uutta kuormituksen seurantateknologiaa ja ennakoidaan vesistövaikutuksia mallinnuksen avulla. Lisäksi kehitetään ylivalumatilanteiden vesiensuojelua ja ryhdytään toimenpiteisiin turvetuotannon vesistö- ja pölykuormituksen estämiseksi sekä jo aiheutettujen haitallisten vesistövahinkojen korjaamiseksi mm. kunnostamalla ja ennallistamalla vesistöjä. Vesiensuojelua tehostetaan kehittämällä ja ottamalla käyttöön uusia tuotanto- ja vesiensuojelumenetelmiä. Menetelmien kehittämisessä, vaikutusten arvioinnissa, valvontaviranomaisten lausunnoissa, lupaprosesseissa ja käytännön toimenpiteissä otetaan ravinnekuormituksen ohella erityisesti huomioon orgaanisen kiintoaine- ja humus- sekä pölykuormituksen vähentäminen, valuma-alueen toimintojen yhteisvaikutus vesiekosysteemin tilaan ja herkkyyteen, happamien sulfaattimaiden erityispiirteet sekä toimintojen seuranta ja valvonta.

Valtioneuvosto päätti 20.3.2013 kansallisen energia- ja ilmastostrategian päivityksestä. Päivitetyssä strategiassa todetaan turpeella olevan merkittävä rooli biomassan tukipolttoaineena taajamien ja teollisuuden sähkön ja lämmön tuotannossa. Kotimaisena energialähteenä turpeella on aluetaloudellista merkitystä ja tärkeä rooli huoltovarmuuden turvaamisessa. Samalla todetaan, että soita muuttava käyttö yleensä pienentää suon hiilivarastoja ja lisää kasvihuonekaasupäästöjä ilmaan sekä orgaanisen aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Päivitetyn strategian mukaan turpeen energiakäyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi siten, ettei se korvaudu hiilellä. Tavoitteeksi asetetaan, että turpeen energiakäyttö vähenee kolmanneksella viime vuosien keskimääräisestä tasosta (23 TWh) vuoteen 2025 mennessä. Turvetuotanto kohdennetaan valtioneuvoston periaatepäätöksen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta mukaisesti.

Vuonna 2015 on valmistunut viimeisin turvetuotannon ympäristönsuojeluohje (YM 2015). Edellä mainittu turvetuotantoa koskeva sääntely on koottu tuosta ohjeesta. Turvetuotannon tarkkailuohje on päivitetty vuonna 2020 (YM). Nykyisen valtioneuvoston hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi on syksyllä 2020 päätetty turpeen verotuksen korotuksista.

Turvetuotannon sijainninohjausta edistetään Pohjois-Savossa Valtioneuvoston 30.8.2012 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti maankäytön suunnittelussa, lupakäsittelyssä, lausunnoissa ja neuvonnassa. Erityisesti pientuottajille suunnattavaa turvetuotannon vesiensuojelun käytännön toteuttamiseen liittyvää koulutusta ja neuvontaa tulisi lisätä sekä edistää omavalvontaa.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen mukaan uutta turvetuotantoaluetta ei saa perustaa tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle.

Pohjavesialueella tai sen vieressä turvetuotantoalueen sarka- tai kokoojaojia tai muitakaan rakenteita ei saa kaivaa kivennäismaahan asti. Myöskään turvetuotantoalueen vieressä sijaitsevan pohjavesiesiintymän ja tuotantoalueen välissä kaivu ei saa ulottua kivennäismaan reunaan saakka. Tuotantoalueen kuivatus ja vesienkäsittelyrakenteet on tehtävä siten, ettei suovesiä pääse suotautumaan pohjaveteen eikä siitä aiheudu haitallista pohjaveden purkautumista tai pohjavedenpinnan alenemista. Turvetuotantoalueen kuivatusojat johdetaan ensisijaisesti poispäin pohjavesialueista, jotta kuivatusvesistä ei aiheudu haittaa pohjaveden laadulle. Ennen tuotannon aloittamista turvetuotantoalueen läheisyydessä (alle 500 metriä) sijaitsevien käytössä olevien talousvesikaivojen sijainti ja kunto sekä pohjaveden pinnan korkeus ja tarvittaessa laatu tulee kartoittaa. Lisäksi tulee varmistaa, ettei turvetuotantoon liittyvistä kuljetuksista, turpeen nostoon käytettävistä koneista tai niiden huollosta aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Voiteluaineet ja jäteöljy on säilytettävä aina pohjavesialueen ulkopuolella. Polttoainesäiliöiden on oltava tiiviillä ja kantavalla alustalla siten, ettei polttoainetta säilytyksen tai tankkauksen aikana pääse maaperään tai ojiin.

Vesiensuojelun tehostamisessa on tärkeää hyödyntää myös T&K-hankkeiden tuloksia hyvistä vesiensuojelukäytännöistä ja uusista vesiensuojelumenetelmistä. Tietoa tarvitaan mm. raudan ja rautapitoisen humuksen vesistövaikutuksista ojitettujen turvemaiden alapuolisissa vesistöissä. Myös ojitetuilta turvemailta huuhtoutuvan metyylielohopean vaikutusta kalastoon tulee selvittää.  

Turvetuotantoalueiden jälkikäytöstä vastaa alueen maanomistaja. Pohjois-Savossa yleisimpiä jälkikäyttömuotoja ovat maa- ja metsätalous. Jatkossa tulee löytää keinot ohjata jälkikäyttöä selvemmin ilmaston, vesistön ja monimuotoisuuden kannalta kestävimpiin ratkaisuihin kuten kosteikko, uudelleen soistaminen tai metsittäminen. Erilaisista tukimuodoista välitetään tietoa turvetuotantoalueiden maanomistajille (esimerkiksi SOTKA-hanke). Happamat sulfaattimaat eivät ole Pohjois-Savossa erityinen ongelma, mutta jos niitä esiintyy, on tärkeää tuotannon päättyessä jättää saroille riittävän paksu turvekerros ja alueiden jälkikäyttömuotona tulisi ensisijaisesti olla vesittäminen. Jälkikäytöstä olisi hyvä antaa suosituksia jo uutta turvetuotantoaluetta perustettaessa opastamalla ja ohjaamalla.