9.2.2 Sääntely ja ohjauskeinot

Maatalouden vesien- ja ympäristönhoidon perustana on ympäristökorvausjärjestelmä, joka on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ja ollut käytössä EU-jäsenyyden alusta saakka. Ympäristökorvausjärjestelmään on sitoutunut Pohjois-Savossa noin 90 % viljelijöistä ja se kattaa noin 87 % käytössä olevasta maatalousmaasta. Sitoutumisaste korvausjärjestelmään on laskenut edelliseen kauteen verrattuna, koska korvaustaso on aikaisemmista vuosista edelleen pienentynyt (vuonna 2020 perustoimenpiteen tukitaso oli 54 €/ha). Järjestelmään sitoutuminen on ollut viljelijöille edelleen vapaaehtoista. Ympäristökorvausjärjestelmä on sisältänyt kaikille ympäristötukeen sitoutuneille viljelijöille pakollisia perustoimenpiteitä, minkä lisäksi viljelijöiden valittavana on ollut valinnaisia lisätoimenpiteitä sekä vapaaehtoisia, tehokkaampia ympäristötoimia sisältäviä erityistukisopimuksia.

Peltoviljelyn lakisääteiset toimenpiteet perustuvat pääosin Valtioneuvoston asetukseen eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (ns. nitraattiasetus 1250/2014). Nitraattiasetuksessa säädetään muun muassa lannan varastoinnista, lannoitteiden levityksestä ja levitysajankohdista, lannoitemääristä, lannan typpianalyysistä, kotieläinsuojan sekä lantalan perustamisesta, jaloittelualueiden sijoittamisesta ja säilörehun puristenesteen varastoinnista ja maahan levittämisestä.

Eläinsuojien ympäristölupiin liittyvä lainsäädännön uudistus toteutui vuoden 2020 alusta (Laki ympäristösuojelulain muuttamisesta 1166/2018). Merkittävä osa ympäristöluvanvaraisista eläinsuojista siirtyi kevennetyn ilmoitusmenettelyn piiriin (Vna 138/2019). Samalla ilmoituksenvarainen toiminta siirtyi kuntien ympäristönsuojelun valvontaan (Lakimuutos 905/2020). Nykyisen lainsäädännön mukaan toiminnasta tulee tehdä ilmoitus kunnalliselle ympäristöviranomaiselle, jos kotieläinsuoja on tarkoitettu vähintään 50 ja alle 300 lypsylehmälle, vähintään 100 ja alle 500 lihanaudalle tai vähintään 130 ja alle 600 emolehmälle, vähintään 100 ja enintään 750 täysikasvuiselle emakolle vähintään 250 ja enintään 2 000 lihasialle. Tätä eläinmäärää isommat eläinsuojat ovat ympäristölupavelvollisia.

Lainsäädäntöuudistuksessa ELY-keskuksen toimivallan piiriin jäi vuoden 2020 jälkeen yhteensä 22 eläinsuojaa. Pohjois-Savon alueella olevista eläinsuojista (reilut 800 kpl) vajaalla puolella on voimassa oleva ympäristölupa.

Ympäristölupapäätösten valmistelussa ja lupapäätöksissä on otettu huomioon soveltuvin osin alueelliset vesienhoitosuunnitelmat ja niihin liittyvät tarkemmat toimenpideohjelmat. Lupapäätöksessä esitetyillä toimenpiteillä ei ole kuitenkaan voitu vaikuttaa merkittävästi vesistökuormituksen vähentämiseen, sillä lupaehdoissa olevat määräykset mm. peltojen lannoituksesta koskevat vain eläinsuojan välittömässä läheisyydessä olevia peltoja. Tuleva uusi fosforilannoitusta koskeva lainsäädäntö osaltaan lisää paineita maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseen.

Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelmassa 2020–2027 on esitetty toimia ja asetettu tavoitteita mm. vesien hyvän tilan tavoitteen saavuttamisen tueksi.  Ohjelmassa tunnistettuja alueellisia vahvuuksia ja asetettuja tavoitetiloja voidaankin jatkossa hyödyntää mm. uusissa maatalouden vesiensuojelua edistävissä hankkeissa sekä maakuntaa koskevissa suunnitelmissa. Toimenpidesuosituksilla on toivottavaa vaikutusta myös maaseutuohjelman suunnittelussa.

Ympäristöministeriö käynnisti vuonna 2019 vesiensuojelun tehostamisohjelman, jonka tavoitteena on 

1. vähentää maatalouden ravinteiden joutumista vesiin,

2. kehittää vesitalouden hallintaa maa- ja metsätaloudessa,

3. kunnostaa vesistöjä,

4. kehittää kaupunkivesien hallintaa,

5. saneerata ympäristölle vaarallisia hylkyjä sekä

6. rahoittaa tutkimusta ja kehitystyötä.

Vuoteen 2023 saakka ulottuvassa ohjelmassa halutaan vähentää maatalouden ravinnepäästöjä vesistöön uusilla innovatiivisilla keinoilla. Toimien kohteena ovat maatalousvaltaiset valuma-alueet ja vesistöjen varret. Ohjelmassa kokeillaan laajemmin ja perusteellisemmin aiemmissa ravinteiden kierrätyksen sekä vesien- ja merenhoidon kärkihankkeissa toteutettuja vesiensuojelumenetelmiä. Ympäristöministeriö toteuttaa rakennekalkin ja kuitulietteiden käyttöä koskevat tutkimus- ja kehittämishankkeet. Varsinais-Suomen ELY-keskus toteuttaa laajamittaisen kipsin levityksen Saaristomeren valuma-alueella. Ohjelma luettavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-830-7

Toimenpiteiden suunnittelussa on myös tavoitteena edistää valtionneuvoston periaatepäätöksen 37 linjauksia, joiden mukaan turvepeltojen raivaamisesta aiheutuvien haitallisten ilmasto-, vesistö- ja monimuotoisuusvaikutusten vähentämiseksi raivauspainetta pienennetään rajoittamalla EU:n säädösten mahdollistamissa puitteissa tukien myöntämistä uusille raivatuille pelloille, kehittämällä lannan levitykseen ja prosessointiin liittyviä tekniikoita sekä edistämällä pellonraivauksen kohdentamista kivennäismaille. Kivennäismaiden osalta on kuitenkin otettava huomioon, ettei pellon raivaus saa vaikuttaa haitallisesti pohjaveden laatuun tai määrään.

Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen mukaisesti (YM 2010) uusia eläinsuojia tai lantaloita ei tule perustaa vedenhankintaa varten tärkeille tai soveltuville pohjavesialueille. Opasta ollaan parhaillaan päivittämässä. Myöskään merkittäviä eläinsuojien tai lantaloiden laajennuksia ei suositella tehtäväksi pohjavesialueille. Pohjavesialueilla lupaharkinta tehdäänkin aina tapauskohtaisesti. Vakiintuneen käytännön mukaan eläinsuojien rakenteiden ja suojausten tulee perustua parhaaseen olemassa olevaan tekniikkaan (BAT-tekniikka). Ympäristölupamenettelyssä erityisesti eläinsuojan suuryksikön suuruisilla tuotantolaitoksilla tulisi sisällyttää pohjavesitarkkailuvelvoite eläinsuojan toiminnan vaikutusten selvittämiseksi ja pohjaveden laadun varmentamiseksi. Nitraattiasetus kieltää lannan varastoinnin aumassa pohjavesialueella sekä eläinsuojien ja niihin liittyvien jaloittelualueiden perustamisen niin, että niistä voisi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa.

Liete- ja kuivalannan sekä niistä saatavien lantajakeiden varastoinnissa ja levittämisessä noudatetaan nitraattiasetuksessa asetettuja määräyksiä sekä kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä ja tilakohtaisen ympäristölupapäätöksen mukaisia lupamääräyksiä. Lisäksi tulee lannan ravinteiden hyödyntämisessä huomioida mahdolliset pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat sekä vesilain nojalla perustettujen vedenottamoiden suoja-aluemääräykset.

Pohjois-Savon ELY-keskus on ohjeistanut niin toiminnanharjoittajia kuin sidosryhmiä pohjavesialueen peltoviljelyyn liittyen seuraavasti: Peltolohkojen pohjavesialueilla sijaitseville osille ei tule levittää lietelantaa, virtsaa, pesuvesiä, käsiteltyjä jätevesiä, käsiteltyjä puhdistamo- tai sakokaivolietteitä, puristenestettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta. Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen ulkorajan ja pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen väliselle vyöhykkeelle keväällä, kun lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Lantaa tai muita orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää lannoitteena pohjavesialueilla sijaitsevilla pelloilla, jos esimerkiksi maaperätutkimukset tai riittävät tiedot pohjavesialueista osoittavat, ettei käytöstä aiheudu pohjaveden laadulle riskiä. Riittävien maaperätutkimusten tekeminen on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla. (YM 2010). Muita kuin orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää pohjavesialueella kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä.

Nitraattiasetuksen mukaisesti talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille on vaadittu pohjavesialueiden ulkopuolellakin jätettäväksi tapauskohtaisesti vähintään 30–100 metrin levyinen suojakaista, jolle ei levitetä lantaa tai muita edellä mainittuja orgaanisia lannoitteita. Mikäli pelto on ollut viettävää, on kaivon yläpuolelle pitänyt jättää vähintään 100 metriä leveä suoja-alue, jolle ei levitetä lantaa.

Torjunta-aineiden käyttöä pohjavesialueilla on rajoitettu, ja tuotteen pakkauksesta käy ilmi tuotteen soveltuvuus pohjavesialueella käytettäväksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ylläpitää internet-sivustollaan luetteloa kasvinsuojeluaineiden soveltuvuudesta pohjavesialueella. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä valvoo ELY-keskuksen E-vastuualue yhdessä Ruokaviraston kanssa.

Taimi- tai kauppapuutarhat eivät ole ympäristölupavelvollista. Niiden toimin­taa on ohjeistettu tapauskohtaisesti pohjaveden pilaamiskiellon nojalla. Tuottajat kehittävät toimintaansa ympäristön kuormitusta vähentävillä ympäristön kannalta parhaaseen käytäntöön perustuvilla käytännöillä.

Pohjavesialueilla sijaitsevien peltoalojen peruskuivatus voi joissakin tapauksissa vaikuttaa pohjaveden korkeuteen ja laatuun. Vuonna 2012 voimaan tullut vesilain uudistus edellyttää ennakkoilmoituksen tekemistä ELY-keskukselle uusista ojituksista ja merkittävistä olemassa olevien ojitusten muutoksista. ELY-keskus tekee ojitusilmoituksesta lupatarveharkinnan, sillä ojituksesta voi pohjavesialueilla syntyä sellaisia pohjaveden laadun ja määrän muutoksia, että hanketta ei voi toteuttaa ilman vesilain mukaista lupaa.