9.7.2 Sääntely ja ohjauskeinot

Kalankasvatustoiminnan kannalta keskeisiä kansallisia säädöksiä ovat ympäristönsuojelulaki ja vesilaki sekä niiden nojalla annetut asetukset.

Kalankasvatustoiminnassa tarvitaan yleensä ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa ja vesilain mukainen lupa. Kalankasvatus tai kalanviljelylaitokset tarvitsevat ympäristönsuojelulain mukaisen luvan, kun niissä käytetään vähintään 2000 kiloa vuodessa kuivarehua tai sitä vastaava määrä muuta rehua taikka kalojen vuosikasvu on vähintään 2000 kiloa vuodessa. Lisäksi luvan tarvitsee kooltaan vähintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä. Kalankasvatuslaitoksen rakentaminen edellyttää vesistöön rakentamisen ja vedenoton osalta myös vesilain mukaisen luvan.

Laitosten sijoittumista ja rakentamista ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki. Kalankasvatustoimintaa ohjaavat osaltaan myös jätelaki, luonnonsuojelulaki sekä laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Muusta lainsäädännöstä voidaan mainita lisäksi kalastuslaki, laki eräistä naapuruussuhteista, yhteisaluelaki, eläinsuojelulaki, elintarvikelainsäädäntö, rehulaki, eläintautilaki, sivutuotelainsäädäntö, laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, laki eläintunnistusjärjestelmästä ja laki eläinten lääkitsemisestä.

Ympäristöluvissa annetaan määräyksiä muun muassa kuivarehun sallituista käyttömääristä, tuotettua kalakiloa kohti käytettävästä fosforimäärästä ja määräyksiä käyttötarkkailusta, päästötarkkailusta ja vesistötarkkailusta. Määräyksiin sisältyy aina myös velvoite käyttää parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

Kalankasvatuslaitoksilla käytetään tapauksesta riippuen vesiensuojelurakenteina muun muassa pyörreselkeyttimiä, kiintoaineen poistamista maa-altaista ja kokoomakaivoja (sakokaivoja). Lisäksi vähäfosforisen rehun käytöllä, automaattiruokinnalla ja kalojen hyvinvoinnista huolehtimalla alennetaan ominaiskuormitustasoa. 

Ympäristöluvallisia laitoksia valvotaan määräaikaistarkastuksilla kohteen riskinarvioinnin perusteella. Pohjois-Savossa sijaitsevilla kalanviljelylaitoksilla käydään määräaikaistarkastuksilla keskimäärin 2–5 vuoden välein. Ympäristöluvallisilla luonnonravintolammikoilla käydään tarkastuksella 10 vuoden välein. Määräaikaistarkastuksen tavoitteita ovat olemassa olevien lupavaatimusten riittävyyden ja muutostarpeen arviointi, laitoksen lyhyen ja pitkän aikavälin ympäristövaikutusten ja -riskien kokonaistarkastelu, toiminnanharjoittajien tiedonsaannin ja tietämyksen parantaminen lainsäädännön vaatimuksista, ympäristön pilaantumisherkkyydestä, toiminnan ympäristövaikutuksista ja tehdyistä yleisöilmoituksista, toiminnan lain- ja luvanmukaisuuden valvonta, mahdollisten toteutettavaksi sovittujen ympäristönsuojelutoimien tarkastaminen, informointi voimassaolevasta ja valmisteilla olevasta ympäristölainsäädännöstä sekä palautteen antaminen valvonnan tuloksista.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettu laki (252/2017, YVAL) ja sen nojalla annettu valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (277/2017, YVAA) sääntelevät hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia. Merialueella sijaitsevat kalankasvatuslaitokset, joissa kalan lisäkasvu on vähintään 1000 000 kg vuodessa, sisältyvät YVA-lain hankeluetteloon, jonka hankkeisiin sovelletaan arviointimenettelyä. Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin hankeluettelon mukaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, hankeluettelon hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia. Siten YVA-menettely saattaa koskea myös sisävesilaitoksia.