9.3 Metsätalous

Pohjois-Savon metsäpinta-ala on 1,39 miljoonaa hehtaaria, josta turvemetsien osuus on noin 28 %.  Vedenhankintakäytössä olevilla tai siihen soveltuvilla luokitelluilla pohjavesialueilla talousmetsiä on noin 22 700 ha. Valtaosa metsistä (68 %) on yksityisomistuksessa ja valtion sekä metsäyhtiöiden omistamat metsät keskittyvät pääosin maakunnan koillisosiin. Puuston vuosittainen kasvu maakunnassa on yli 9,7 miljoonaa kuutiometriä, josta suurin ylläpidettävä runkopuun hakkuumäärä on 7,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Pohjois-Savon metsäohjelmassa vuosille 2021–2025 kestäväksi hakkuutavoitteeksi on asetettu 71 600 ha/v. Vuosien 2016–2019 alueellisen metsäohjelman toteutumisen seurannan perusteella toteumaprosentti hakkuumääränä on ollut noin 93 %. Metsistä noin 85 % kuuluu PEFC-sertifioinnin piiriin ja 15 % on vastaavasti FSC-sertifioinnin piirissä. Pohjois-Savon metsistä noin 3,9 % on eri tavoin suojeltuja ja näiden alueiden käsittelyssä luontoarvot huomioidaan korostuneesti. (Edellä mainituissa tiedoissa ei ole mukana vuonna 2021 Pohjois-Savoon liittyneen Joroisen metsävara-  ja toimenpidetietoja).

Ilmastonmuutoksen seurauksena ilmaston lämpenemisen ja sadannan lisääntymisen oletetaan parantavan puuston kasvua Suomessa. Lyhyellä aikajänteellä merkittävämpi metsätaloudessa tuntuva muutos on kuitenkin säiden ääri-ilmiöt ja routaisen talvikauden lyheneminen, joka vaikeuttaa erityisesti turvemaiden puunkorjuuta. Ilmastonmuutoksen hillinnässä metsänhoidon toimenpiteillä on keskeinen vaikutus metsien hiilitaseeseen: metsien hoidossa ja käsittelymenetelmien valinnassa on otettava entistä enemmän huomioon sekä hiilen mahdollisimman tehokas sidonta että toisaalta myös metsistä saatavien tuotteiden potentiaali korvata mm. fossiilisia polttoaineita ja rakennusmateriaaleja. Kysymys metsien hiilinielun ja monimuotoisuuden säilyttämisestä kytkeytyy monelta osin myös metsätalouden vesiensuojeluun. 

Pohjois-Savossa reilu viidennes lähivuosien hakkuupotentiaalista on turvemaiden metsissä. Suometsissä vesitalouden hallinnalla ja metsänkäsittelyn toimenpiteillä voidaan merkittävästi vaikuttaa siihen, millaista ilmasto- ja vesistökuormitusta syntyy. Turvemailla avohakkuuta ja maanmuokkausta voidaan vähentää hyödyntämällä mahdollisuuksien mukaan luontaisesti syntynyt taimiaines uudistamisen yhteydessä sekä säilyttämällä riittävä haihduttava puusto esimerkiksi jatkuva kasvatuksen hakkuilla. Puuston kasvukykyä, ja sitä kautta haihdutusta, voidaan lisätä myös tuhkalannoituksilla. Paikkatietoaineiston hyödyntäminen jo metsätaloustoimenpiteiden suunnitteluvaiheessa auttaa tunnistamaan riskikohdat ja vesiensuojelutarpeet. Metsätalouden aiheuttamaa vesistövaikutusta tulee tehostaa vesiensuojelurakenteilla, jättämällä riittävän leveät suojakaistat vesistöjen ja pienvesien varsille sekä myös hakkuutavan ja maanmuokkausmenetelmän valinnalla. Lisäksi kunnostusojitustarve tulee arvioida huolella.