9.2 Maatalous

Pohjois-Savon maaseudun elinvoimaisuus perustuu vahvasti maa- ja metsätalouteen. Vuonna 2019 maatalousmaan yhteispinta-ala oli noin 148 800 hehtaaria ja maatilojen kokonaismäärä 3 407 kappaletta. Vajaa kolmannes (42 700 ha) Pohjois-Savon maatalousmaan pinta-alasta on viljanviljelyssä ja hieman yli puolet (87 800 ha) nurmiviljelyssä. Aktiivisten maatilojen määrä on vähentynyt (vuoteen 2010 verrattuna vähennystä yhteensä 1 035 tilaa eli 23 % koko tilamäärästä) samalla kun useamman tilan yhteisomistuksessa olevat yhtymät ovat yleistyneet.  Iisalmen reitillä on edelleen raivattu peltoa ja ojitettu huonossa kasvukunnossa olevia maita lannanlevitysalan kasvaviin tarpeisiin. Pohjois-Savon alueella tilojen keskimääräinen peltoala on kasvanut. Vuonna 2020 maatiloilla arvioidaan olevan hallussa peltoa yli 40 ha/tila (Pohjois-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma vuosille 2014–2020). Joroisten alueelta siirtyi kuntaliitoksessa Pohjois-Savon alueelle peltoa n. 5400 ha.

Pohjois-Savossa tuotetun maidon osuus on 14,3 % koko valtakunnan tuotannosta (322 milj. litraa). Maitotilojen lukumäärä oli 2019 vuonna yhteensä 797 kpl. Tilamäärä vähenee edelleen, mutta tuotettavan maidon määrä on kuitenkin hieman lisääntynyt suurempien tuotantoyksiköiden johdosta. Intensiivisintä maatalous niin peltoaloina kuin myös eläinmäärinä mitattuna on Iisalmen ja Nilsiän vesistöreittien vaikutusalueilla ja Pohjois-Kallaveden alueella.

Tavanomaisen viljelyn lisäksi kiinnostus luonnonmukaiseen LUOMU-tuotantoon on kasvanut Pohjois-Savon alueella tasaisesti.  Luomulla olisikin kysyntää ja hallituksen luomualan kehittämisohjelman tavoitteeksi on kirjattu linjaus, jonka mukaan vuonna 2020 luomun piirissä olisi  20 % pelloista .  Luomutuotanto on yleisintä lihantuotannossa emolehmätiloilla sekä alueellisesti Kiuruveden (56 tilaa) ja Iisalmen kaupungin alueella (45 tilaa). 

Toimintaympäristön muutosten ja maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän myötä tavoitteena on maatalouden vesistökuormituksen vähentyminen. Peltojen ravinnetasoissa tapahtuvien muutosprosessien  hitaus ja kenties osin myös tuotantoalan kasvu viivästyttävät kuormituksen laskua. Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä runsaat yhtäjaksoiset sadejaksot erityisesti keväällä ja syksyllä sekä pitkät poutajaksot kasvukaudella vaikeuttavat omalta osaltaan tavoiteltujen kuormitusvähennysten saavuttamista. Erityisesti karjataloustuotannon alueellinen keskittyminen on edelleen ongelma tilatasolla lannan levitysalan lisääntymisen ja pitkien siirtomatkojen vuoksi. Tulevaisuudessa lannan prosessoinnin ja lannan energiahyötykäytön kuten biokaasutuksen, odotetaan lisääntyvän tehostaen lannan ravinteiden käyttöä ja eri lantajakeiden kierrätystä mm. eläinsuojan kuivituksessa. Biokaasuohjelmaa valmistelevan työryhmän loppuraportin (2020) mukaan Suomen biokaasutuotannon sekä energia- että ravinnekiertojen potentiaalista merkittävin osuus on nimenomaan maatalouden biomassoissa.

Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on seuraavalla ohjelmakaudella uudistumassa ja toimenpiteet ohjaavat toimintaa yhä ympäristömyönteisempään suuntaan. Maatalousmaasta osa on edelleen ympäristökorvausjärjestelmän ulkopuolella peltojen raivaukseen liittyvän säännöstelyn vuoksi. Korvauskelvottomien peltojen määrä on kasvanut tasaisesti, ollen vuonna 2020 kaikkiaan 7 800 ha.

Maatalouden kasvihuonepäästöt muodostuvat eläinten ruuansulatuksessa muodostuvista kaasuista, lannankäsittelystä, energian tuotannosta ja käytöstä sekä peltoviljelystä. Pohjois-Savon alueella maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä on noin 20 %. Kuntakohtaiset erot hiilitaseissa eli päästöissä ja hiilinieluissa ovat suuria. Pohjois-Savon suurimmat maatalouden kasvihuonekaasujen päästöosuudet ovat Kiuruvedellä (65 %) sekä Vieremällä (58 %).

Maataloudesta ja muusta toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ja kuntien hiilitaseet on laskettu Benviroc Oy:n ja Luonnonvarakeskuksen toimesta vuonna 2020. Määrällisesti suurimmat maatalouden kasvihuonekaasupäästöt syntyvät Kuopiossa (100,4 kt CO2-ekv) ja Kiuruvedellä (80,6 kt CO2-ekv). Kokonaismäärä maatalouden kasvihuonepäästöille on sekä kulutusperusteisesti, että tuotantoperusteisesti arvioitu olevan yhteensä 445,4 kt CO2-ekv koko maakunnassa.

Maataloudessa vähähiilisyyttä voidaan edistää peltoviljelyssä peltojen lannoituksen ja kasvilajin valintojen avulla. Eloperäisten peltomaiden ja erityisesti heikkotuottoisten turvemaiden käyttö kasvintuotantoon tulee arvioida uudelleen ja ohjata viljely muille lohkoille tai lohkon osille. Aikavälillä 2018–2040 maatalouden päästöjen arvioidaan laskevan 25–35 %. Vähenemän oletetaan muodostuvan kotieläintalouden, turvepeltojen viljelyn ja lannoituksen vähenemisestä sekä maidon ja lihataloustuotteiden kysynnän laskusta. Karjanlannan käytön arvioidaan edelleen tehostuvan esim. lannan biokaasutuksen kautta.