7.2.1 Pohjaveden tilan arviointimenettely

Määrällinen tila

Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2005, 869/2010) 7§:n mukaan pohjaveden määrällinen tila luokitellaan hyväksi, jos

• keskimääräinen vuotuinen vedenotto ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää; ja

• pohjavedenpinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske; eikä

• pohjavedenkorkeuden muutoksista aiheudu suolaisen veden tai muiden haitallisten aineiden tunkeutumista pohjavesimuodostumaan.

Lisäksi vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä V pohjaveden hyvästä määrällisestä tilasta todetaan, että pohjavedenkorkeuteen ei kohdistu sellaisia ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia, jotka aiheuttaisivat: pohjaveteen yhteydessä olevien pintavesien 4 artiklassa määriteltyjen ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämisen, näiden vesien tilassa oleellista huononemista tai oleellista haittaa pohjavesimuodostumasta suoraan riippuvaisille maaekosysteemeille.

Pohjavesien määrällinen tila arvioidaan neljän tarkasteluvaiheen kautta:

• vesitasetarkastelu

• vaikutukset pintavesimuodostumien ympäristötavoitteiden saavuttamiseen

• vaikutukset maaekosysteemeihin

• suolaisen veden tai muun haittatekijän intruusio

Kemiallinen tila

Pohjavesien kemiallisen tilan arviointi tehdään riskialueille, eli pohjavesimuodostumille, jotka vaikutusarvioinnin ja lisäselvitysten perusteella eivät mahdollisesti saavuta hyvää kemiallista tilaa.

Pohjavesialueen kemiallinen tila on aina hyvä, jos yhdessäkään havaintopisteessä ei ole todettu ympäristölaatunormin ylityksiä.

Mikäli pohjaveden kemialliselle tilalle asetettujen ympäristölaatunormien vuosikeskiarvo on ylittynyt, tehdään pohjavesimuodostumalle tarkentavat kemiallisen tilan testit:

• haitallisten aineen laajuus pohjavesimuodostumassa

• suolaantuminen tai muu haitallisen aineen pääsy pohjavesimuodostumaan

• pohjavedestä mahdollisesti aiheutuva pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heikkeneminen

• pohjaveden laadun vaikutuksen arvio pohjavedestä riippuvan maaekosysteemin tilan heikkenemiseen

• juomaveden ottoon käytettävien vesimuodostumien tilan arviointi

Kokonaistila arvioidaan testien perusteella herkimmän reseptorin (vedenotto, maaekosysteemi, pintavesiekosysteemi) mukaan.

Pitoisuuksien muutossuuntien tarkastelu

Vesipuitedirektiivin (2006/60/EY) mukaan jäsenvaltioiden on tunnistettava merkitykselliset ja pysyvät nousevat muutossuunnat riskipohjavesialueilla. Seurannan tuottamia tietoja käytetään havaitsemaan pilaavien aineiden pitoisuuksien nousevia ja laskevia muutossuuntia. Nousevat ja laskevat pitoisuudet ja niiden muutossuunnat pyritään osoittamaan lineaarisesti ennusteviivalla. Merkityksellinen nouseva muutossuunta katsotaan sellaiseksi, että jatkuessaan lineaarisessa tarkastelussa samankaltaisena, pitoisuus ylittää tai tulee ylittämään ympäristönlaatunormin ja todennäköisesti aiheuttamaan pohjavesimuodostuman huonon tilan, jos muutossuuntaa ei pysäytetä tai käännetä laskevaksi. Suomen lainsäädännössä, pohjaveden pilaamiskiellon ja päästökiellon mukaisesti toimenpiteisiin on kuitenkin ryhdyttävä välittömästi, jos pohjaveteen joutuneet haitalliset aineet aiheuttavat haittaa tai merkittävän riskin ympäristölle tai terveydelle.

Pohjavesialueiden pitoisuussuunnan arvioinnissa käytetään kaikkien havaintopaikkojen tuloksia, jos pilaava aine aiheuttaa riskiä koko pohjavesialueella. Jos taas riski kohdistuu vain pohjavesialueen osa-alueelle, voivat yhdenkin havaintopaikan tulokset olla merkittäviä pitoisuuden muutossuuntien tarkastelun kannalta. Suurimmassa osassa pohjaveden seurantapaikoissa, joista havaitaan pohjavettä pilaavia aineita, seurantatulokset kattavat liian lyhyen aikasarjan, jotta pitoisuuksien muutossuuntia eli trendiä voitaisiin luotettavasti tilastollisesti ja lineaarisesti tarkastella. Tienpidon vaikutusten pohjavesiseurantaa on useammalla pohjavesialueella tehty jo vuodesta 1996 alkaen ja esimerkiksi Harjamäki-Kasurilan kloridipitoisuuksien muutossuunnat voidaan esittää luotettavasti.

Kuva 18. Harjamäki-Kasurilan pohjavesialueen seurantapaikkojen kloridipitoisuudet ja lineaariset nousevat muutossuunnat.