9.2.1 Pinta- ja pohjavesivaikutukset

Maatalouden vesistökuormitus muodostuu pääasiassa pelloilta huuhtoutuvista ravinteista sekä karjatalousvaltaisilla alueilla pistekuormituksena eläinsuojien, lantavarastoiden, jaloittelualueiden ja laidunten ravinteista ja ulosteperäisistä bakteereista sekä rehusiilojen puristenesteistä peräisin olevista ravinteista ja orgaanisista aineista. Maa- ja karjataloudessa muodostuvien hulevesien sekä muiden suoto- ja jätevesien käsittely ja vesien johtaminen korostuvat tulevaisuudessa aiempaa yhtenäisempien ja voimakkaampien sadejaksojen vuoksi.  Peltoviljelyssä laaja-alaisilla, valuma-aluetasoisilla toimenpiteillä kuten talviaikaisella kasvipeitteisyydellä, tai muilla maaperän eroosioherkkyyteen vaikuttavilla toimilla, kuten orgaanisen aineksen lisäämisellä, voidaan vähentää vesistöön huuhtoutuvaa ravinnekuormitusta tehokkaasti. Parhain hyöty saavutetaan laaja-alaisilla toimenpiteillä. On tärkeää tunnistaa ne alueet, jotka ovat voimakkaimmin maatalouden kuormituksen alaisia ja joissa toimenpiteistä saatava kustannushyöty on suurinta.  Pohjois-Savon alueella maatalouden kuormittamia vesistöjä ovat erityisesti Onkivesi, Haapajärvi, Pyöree, Hautajärvi, Niemisjärvi, Osmanginjärvi, Lahnanen, Luupuvesi, Räimäjärvi ja Savijärvi sekä Kiuruveden Rytkynjärvi. 

Maatalouden pohjavesivaikutukset riippuvat suuresti alueen maaperän hydrogeologisista olosuhteista. Peltoviljelystä mahdollisesti aiheutuva pohjavesiriski syntyy lähinnä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä. Kasvien tarpeeseen nähden liiallinen lannoittaminen voi nostaa pohjaveden typpi- ja fosforipitoisuuksia, jos ravinteet huuhtoutuvat maaperän kautta pohjaveteen. Yleisin lannoiteperäinen riski on nitraattipitoisuuden kohoaminen pohjavedessä. Lannoituksen seurauksena myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea, orgaanisen aineen määrä kasvaa ja fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot kohota.

Torjunta-aineita käytetään kasvitautien, rikkakasvien, tuhohyönteisten ja -eläinten sekä laontorjuntaan. Niiden kulkeutuminen pohjaveteen riippuu maaperän ominaisuuksien ohella myös torjunta-aineen ominaisuuksista. Karjatalouden pohjavedelle aiheuttamia uhkia ovat lähinnä lantaiset vedet ja raakalanta, säilörehun puristenesteet sekä näiden varastointi ja levitysalueet. Karjanlannasta voi ravinteiden lisäksi kulkeutua myös bakteereja ja viruksia pohjaveteen etenkin lumen sulamisen ja runsaiden sateiden aikaan.

Pohjois-Savon alueelle siirtyneen Joroisen kunnan alueella on merkittävää puutarhatuotantoa. Alueelle harjoitetaan mm. kasvihuonekasvin viljelyä ja avomaan kasvin viljelyä sekä siirtonurmen kasvatusta, jonka tuotantoalat sijoittuvat osin pohjavesialueelle. Kasvihuonetuotannon vesiensuojelutoimenpiteistä on tarkemmin kerrottu maatalouden ohjauskeinoissa.