8.1.5 Vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet
Kemiallinen tila on heikentynyt hyvää huonommaksi muusta kuin kalan elohopea- ja PBDE-pitoisuudesta johtuen kolmessa pohjoissavolaisessa järvessä: Retusen Petkellahdessa Kaavilla ja Oravilahti-Särkilahdessa Leppävirralla nikkelin osalta sekä Varkauden Huruslahdella organotinayhdisteiden osalta. Lisäksi Haukiveden Joroisselkä on arvioitu PFOS-yhdisteiden osalta silmälläpidettäväksi, koska harvalukuisten vesinäytteiden pitoisuuskeskiarvo ylitti eräissä muissa EU-maissa käytetyn vesinäytteiden vuosikeskiarvon laatunormin. Suomessa arvion tulisi perustua kalan PFOS-pitoisuuksiin.
Boliden Luikonlahti Oy:n tuotantolaitoksella on rikastettu Polvijärven Kylylahden kaivoksen kupari-koboltti-malmia loppuvuoteen 2020 asti. Retusen Petkellahti on ollut rikastamotoiminnan vedenottovesistö, mutta kosteikkopuhdistamossa käsitellyt rikastushiekka-altaan suotovedet eivät ole enää kulkeutuneet Retusen suuntaan. Petkellahden korkeat nikkelipitoisuudet johtuvat pääosin vanhalta kaivosalueelta peräisin olevien suotovesien aiheuttamasta kuormituksesta. Rikastamon toiminnan jälkihoitotöiden suunnittelu ja hallinnollinen luvittamisprosessi on kesken, jonka takia määräajan pidentäminen vuoteen 2027 on tarpeen. Alueella tullaan tekemään osittaisia jälkihoitotöitä toiminnan keskeytyksen aikana, joiden osalta pyritään jo löytämään soveltuvia ratkaisuja Petkellahden kuormituksen vähentämiseksi.
Oravilahti-Särkilahti -vesimuodostuman Oravilahdelle tulee kaivoskuormitusta Outokumpu Mining Oy:n vuonna 1987 suljetun Kotalahden kaivoksen alueelta ja Arkkuselän puolelle Särkiniemen kaivoksen alueelta, jolta toiminta päättyi vuonna 2015. Oravilahden väli- ja alusvedessä on vuodesta 2016 alkaen ollut valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 3.5 §:n mukainen ympäristöluvassa määrätty sekoittumisvyöhyke, samoin Mertajoen alaosassa, jonne johdetaan Kotalahden kaivoksen puhtaampia vesiä. Kunnostamis- ja jälkihoitotoimenpiteiden suunnittelu on käynnissä, mutta sekä taloudellisten kustannusten, että hallinnollisten menettelyiden takia aikataulu toteutukselle vaatii määräajan pidennystä vuoteen 2027.
Varkauden Huruslahteen on sen pitkän teollisen historian aikana joutunut monenlaisia haitta-aineita mm. puunjalostus- ja konepajateollisuudesta. Lisäksi asutuksen ja sairaalan jätevedet on aikoinaan johdettu käsittelemättöminä Huruslahteen. Kuormituksesta johtuen Huruslahden pohjasedimentissä on todettu kohonneita orgaanisten tinayhdisteiden, raskasmetallien, elohopean, öljyhiilivetyjen, PAH-yhdisteiden sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuuksia. Huruslahden organotinoilla pilaantuneiden sedimenttien kunnostusta arvioitiin YVA-prosessin kautta ja parhaaksi, toteuttamiskelpoisimmaksi vaihtoehdoksi muodostui luontainen monitoroitu puhdistuminen. Riskinarvioiden mukaan haitta-aineiden pitoisuudet ovat pienenemässä ja organotinayhdisteiden biohajoaminen ylittää nykyisin kulkeutumisen, joten tilanne on paranemassa luontaisesti, mutta muutos on hidasta. Tavoitteeksi on asetettu hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen vuoden 2027 jälkeen.
Elohopealle asetettu ympäristölaatunormi ylittyy useissa pohjoissavolaisissa järvissä, erityisesti humuspitoisissa latvavesissä. Pääosin mitatut pitoisuudet ovat kuitenkin pienempiä kuin kalan elintarvikekäytölle asetetut raja-arvot. Järvikalojen elohopeapitoisuuden on arvioitu nousseen Suomessa pääasiassa kaukokulkeumana tulleen elohopean johdosta. Elohopean ilmapäästöjä on pyritty vähentämään jo pitkään kansainvälisten ilmansuojelusopimusten avulla ja uudet sopimukset (esim. Minamata 2017) tulevat edelleen vähentämään päästöjä globaalisti. Kalojen elohopeapitoisuudet pienenevät kuitenkin hitaasti. Maaperässä ja sedimenteissä elohopeaa on nykyään moninkertaisesti esiteolliseen aikaan verrattuna. Metyloituneena elohopea voi kertyä kaloihin. Valuma-alueen toimenpiteillä voidaan jossain määrin vaikuttaa maaperässä olevan elohopean metyloitumiseen ja huuhtoutuvan metyylielohopean määrään. Metsänhoitotoimenpiteiden, kuten avohakkuun ja maan muokkauksen, on joissakin tutkimuksissa osoitettu edistävän metyylielohopean muodostumista ja kertymistä kaloihin. Nopeinta järvikalojen pitoisuuksien laskun odotetaan olevan järvissä, joissa on pieni valuma-alue verrattuna järven kokoon, koska niiden pääasiallinen elohopeakuorma tulee suoraan laskeumasta. Vesistöille, joiden kemiallinen tila on heikentynyt kalojen elohopeapitoisuuden vuoksi, on valtakunnallisesti asetettu tilatavoitteeksi hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä.
Aiemmin palonestoaineina käytetyt bromatut difenyylieetterit (PBDE) ovat kaukokulkeutuvia, pysyviä ja eliöstöön kertyviä ja niiden pitoisuudet kalassa ylittävät ympäristönlaatunormin kaikkialla. Uudet päästöt on pyritty lopettamaan kansainvälisin sopimuksin (mm. Tukholman POP-sopimus 2009; EU:n POP-asetus 2019/1021). PBDE-yhdisteet hajoavat kuitenkin erittäin hitaasti. Lisäksi niillä käsiteltyjä muoveja, tekstiilejä ja sähkölaitteita on edelleen käytössä ja kaatopaikoilla. Kalojen nykyinen pitoisuustaso Suomessa on noin satakertainen ympäristönlaatunormiin verrattuna. PBDEn hitaasta hajoamisesta johtuen nykyisen norminylitys jatkunee vielä 2027 jälkeenkin. Valtakunnallisesti tavoitteeksi on kuitenkin asetettu hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä.
