9.2.4 Tarkistetut sektorikohtaiset toimenpiteet kaudelle 2022-2027

Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä EU:ssa uusiutui ja tukijärjestelmän toteutusta tehostettiin siirtymällä aikaisemmasta kolmiportaisesta (perus-, lisä- ja erityistukitoimenpiteet) kaksiportaiseen järjestelmään. Tila- ja lohkotason toimenpiteet, jotka toteutetaan peltoalueilla, muodostavat ympäristösitoumuksen. Peltoalueiden ulkopuolelle tehtävät lohkotason toimenpiteet ovat pääsääntöisesti erillisiä ympäristösopimuksia.

Nitraattiasetuksen, tulevan fosforilainsäädännön, eläinsuojien ympäristölupien ja ilmoituspäätösten sekä kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet sekä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset ovat maatalouden ympäristön- ja vesiensuojelun perustoimenpiteitä, joita ei suunnitella erikseen vesienhoidon toimenpideohjelmassa. Kyseiset perustoimenpiteiden kustannukset sekä toimenpiteiden vaikutukset otettiin taustatietona huomioon suunnittelussa ja mitoitettaessa täydentäviä toimenpiteitä maataloussektorilla. Kustannusmäärät on arvioitu vesienhoitoaluetasoisesti ja ne käyvät ilmi alueellisista vesienhoitosuunnitelmista.

Maatalouden vesiensuojelun tehostamistoimenpiteet on pyritty asettamaan tavoitteellisiksi vesien hyvän tilan saavuttamiseksi, mutta kuitenkin realistisiksi toteuttaa vuoteen 2027 mennessä. Maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden valinnassa hyödynnettiin Suomen ympäristökeskuksen kehittämiä malleja (VIHMA, KUTOVA, VEMALA), joiden avulla valittiin parhaimmat sekä tehokkaimmat toimenpidevaihtoehdot. Lisäksi  KOTOMA-mallinnuksen avulla on voitu poimia eri karttapohjilla ja erityyppisten aineistojen kuten maannostietokantojen ja maaperän kaltevuusaineistojen pohjalta  ne peltolohkot, joille on tarpeellista kohdentaa toimenpiteitä eroosion torjumiseksi ja ravinnehuuhtoumien vähentämiseksi. Valitettavasti osa Pohjois-Savon pelloista ei ole kaikkien aineistojen osalta samanarvoisia vaan esim. kaltevuustieto puuttui 38 %:n osalta Nilsiän reitin peltolohkoista.

Toimenpidemäärien osalta toimenpiteiden tavoitteelliset arviot perustuvat edellä mainittuihin mallitarkasteluihin, asiantuntija-arvioihin sekä sidosryhmien kanssa käytyihin keskusteluihin toimenpiteiden toteutusmahdollisuuksista. Sektorikohtainen tiimi arvioi ja kommentoi toimenpiteitä kaikkiaan yhdeksässä eri kokouksessa kevään 2020 aikana.

Maatalouden toimenpiteitä on tarkennettu kuulemisen jälkeen MMM:n CAP-suunnitelmaluonnoksen perusteella. Muutos koskee niin toimenpiteiden nimiä kuin sisältöjen ja kustannusten muutoksia.

Pohjois-Savossa kolmannella suunnittelukaudella käytettyjen maataloustoimenpiteiden kuvaukset ja toimenpidemäärät ovat tiivistetysti seuraavat (toimenpiteiden nimikkeet ovat tarkentuneet kuulemisen aikana): 

Suojavyöhykkeet: Suojavyöhykkeen voi perustaa peltolohkoille, jotka sijaitsevat vesistön tai valtaojan varsilla, Natura-alueella, pohjavesialueella tai alueilla, jotka rajautuvat ympäristösopimuksen perusteella hoidettavaan kosteikkoon. Monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämällä vyöhykkeellä on kasvettava monivuotista heinä- ja nurmikasvillisuutta, eikä sille saa levittää lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeen kasvusto on korjattava vuosittain niittämällä tai laiduntamalla.  Edellisellä kaudella toimenpidetavoite oli 3208 ha ja tavoitteena on edelleen lisätä suojavyöhykkeiden määrää. Kohdentamisessa on hyödynnetty KOTOMA-mallinnusta. Suojavyöhyke on esitetty perustettavaksi vähintään 10 m leveänä kaistana. Toimenpidesuositus koskee lohkoja, joiden kaltevuus on vähintään 3 % ja joiden eroosioherkkyys on huomattava. Kohdentamistavoitteena on yhteensä 6 794 ha.

Kosteikot: Patoamalla tai kaivamalla tehdyn monivaikutteisen kosteikon yhtenä tavoitteena on maataloudesta aiheutuvan vesistökuormituksen vähentäminen. Vuonna 2020 kosteikonhoitosopimuksia oli voimassa 49 kpl, joiden yhteispinta-ala on 212 ha.  Lisäksi alueella on huomattava määrä muita kosteikkoja ja laskeutusaltaita, jotka eivät ole tukijärjestelmän piirissä.

 Pohjois-Savon alueella tavoitteena on, että vuoteen 2027 mennessä kosteikkojen hoidon piirissä on noin 200 ha vesiensuojelullisesti merkityksellistä kosteikkopinta-alaa.  Kosteikot tulee perustaa mahdollisimman peltovaltaisille valuma-alueille (peltoala > 20 %) vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tehostamiseksi. 

Luonnonmukainen peruskuivatus: Luonnonmukaisessa uomakunnostuksessa vähennetään uomaverkoston kautta alapuolisiin vesistöihin muodostuvaa ravinnekuormitusta erilaisten uomastoon liittyvien rakenteiden avulla. Toimenpiteitä voivat olla tulvatasanteet, pohjakynnykset, soraikot ja laskeutusallastyyppiset ratkaisut uoman mutkittelun lisäksi. Tavoitteena on 25 uoman kunnostushanke/ojitusyhteisön perustaminen. Toimenpiteen käyttö on aikaisempina vuosina ollut varsin vähäistä, n. 1–2 kpl vuodessa. Hankemäärää rajoittaa lähinnä osaavien suunnittelijoiden saatavuus sekä käytössä olevat rahoitusmahdollisuudet. Pohjois-Savon alueella on vuosina 2014–2020 tehty yhteensä 12 uomakunnostusta, joka on tulevalla suunnittelukaudella tavoitteena tuplattu. Vuodesta 1930 lähtien peruskuivatus- ja perkaushankkeita on ollut yht. 1519.

Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto: Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisen sopimuksia on tehty alueella erittäin vähän. Pohjois-Savon tiloilla luomutuotantoon siirtyminen on ollut vähäistä verrattuna muuhun Suomeen. Alueella tehdyt investoinnit naudanlihan tuotannossa, nurmitalouteen pohjautuva maidontuotanto ja luomumaidon matala hintataso vähentävät halukkuutta siirtyä luomutuotantoon.  Tilaneuvonnalla ja hankkeiden kautta tehdyllä edistämistyöllä on havaittu positiivista vaikutusta. Luomusopimuksien piirissä oli vuonna 2019 yhteensä 352 tilaa, joiden sopimusala on yht. 17 600 ha, n. 12 % peltoviljelyalasta (2019).  Tavoitteena on lisätä luomupeltoala 20 %:iin viljelyalasta.

Luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuskasvit: Maatalouden monimuotoisuus voi osaltaan myös tukea vesiensuojelullisia tavoitteita.  Pohjois-Savon alueella vuonna 2019 oli luonnonhoitopeltoa yhteensä 3 466 ha. Luonnonhoitopeltonurmia on käytetty Pohjois-Savossa vesiensuojelullisessa tarkoituksessa suojavyöhykenurmien tapaan mutta ilman niittoa. Ympäristönhoitonurmien, joihin mm. luonnonhoitopellot kuuluvat, lisäystavoite on 150 ha.  Toimenpiteellä on tarkoitus edistää esim. kosteikkoympäristöjen monimuotoisuutta mm. HELMI-ohjelman avulla sekä lisätä vesialueen reunavyöhykkeiden perustamista.

Talviaikainen kasvipeite: Toimenpiteeseen kuuluvat kaikki talviaikaisen kasvipeitteisyyden mukaiset tukikelpoiset peltolohkot. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisäämisellä pyritään vähentämään kiintoaineeseen sitoutuneiden ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.  Pohjois-Savo kuuluu ko. toimenpiteen kohdentamisalueen ulkopuolelle. Vuosittainen vähimmäiskasvipeitteisyys sitoumuksen antaneilla tiloilla on 20 %.  Tavoitteena on, että Pohjois-Savossa vuosittain noin 70 % peltoalasta on talvikauden kasvipeitteisenä. Vertailuna, että vuonna 2013 talvikauden kasvipeitteisenä oli noin 60 % peltoalasta. On huomioitava, että tukea ei saa luomutuotantoon suunnitellulle alalle.

Ravinteiden käytön hallinta -toimenpide poistui vesienhoidon kuulemisen aikana.  Tämän toimenpiteen korvaa valtioneuvoston asetus maaperän lannoituksen säätelystä, joka vesienhoidossa esitetty perustoimenpiteenä.

Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättäminen (sisältää lannan): Tavoitteena on lisätä ravinteiden kierrätystä Pohjois-Savon alueella (puhtaat kierrätysravinteet) niin, että tuen piirissä on yhteensä 13 250 ha vuodessa (käyttöarvio 40 m3 /ha). Pelloilla kierrätettävään orgaaniseen ainekseen sisältyvät mm kuivalanta (461 000 m3), jonka käyttöä kasvinviljelytiloilla halutaan edistää, sekä suojavyöhyke- ja luonnonhoitopellon nurmibiomassat, yht. 530 000 m3. Tukiehtojen mukaan tuki ei ole mahdollista siinä tapauksessa, että lannan hyötykäyttöä edistetään tilan omilla pelloilla. Puhdistamoiden jätevesilietteen hyötykäyttöön liittyy kuitenkin viljely- ym. rajoitteita ja epävarmuuksia, ja käyttöä tullaan edistämään ohjauskeinoissa

Maatalouden tilakohtainen neuvonta: Toimenpide käsittää maatiloilla annettavan neuvonnan tilatasolla toteutettavaan vesiensuojeluun, kasvinsuojeluaineiden käyttöön, maaperän vesitalouden hallintaan sekä myös ravinteiden käytön tehostamiseen. Tavoitteena on, että Pohjois-Savossa annetaan tilakohtaista neuvontaa vuosittain yhteensä 480 maatilalle. Neuvontaa annetaan sekä ympäristökorvausjärjestelmän mukaisena neuvontana (Maatilojen neuvontajärjestelmä Neuvo 2020) että vesiensuojelua edistävien hankkeiden kautta.  Tavoitteena on, että kaikilla tiloilla olisi tehty ympäristöneuvontaa tällä tai edellisellä suunnittelukaudella. Tavoitteena on 2 tilakäyntiä/neuvontakäyntiä per tila (3 407 tilaa) koko suunnittelukaudelle.

Lannan prosessointi: Toimenpide sisältää lannan käsittelyn ja jalostamisen kotieläin- ja turkistuotantovaltaisilla alueilla lannan levitysalan ja ravinteiden hyötykäytön lisäämiseksi. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi lannan mekaaninen ja kemiallinen separointi, biokaasutus, kompostointi ja lannan tuotteistaminen lannoitteiksi. 

Tavoitteena aikaisemmalla kaudella oli separoida tai prosessoida lantaa biokaasulaitoksissa yhteensä noin 480 000 tn vuosien 2016–2021 aikana. Suunnitellusta määrästä arvioilta 320 000 tn separoidaan ja 160 000 tn käsitellään biokaasulaitoksissa. Lietelantaa syntyy Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella noin 823 000 m3/vuosi. Tavoite, että lietelannasta 25 % on prosessoitua niin, että jakeet voidaan käyttää esim. energiahyötykäyttöön tai kuivitukseen (yhteensä. 205 000 m3/v).

Lannan ympäristöystävälliset levitysmenetelmät: Tilalla käytettävä lietelanta sellaisenaan, taikka virtsa, lannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste levitetään peltoon sijoittavalla tai multaavalla kalustolla (lietelannan sijoittaminen peltoon). Kasvuston perustamisen yhteydessä lanta mullataan. Peltolohkolle voidaan myös lisätä orgaanisia aineksia (ravinteiden orgaanisten aineiden kierrättäminen), jotka voivat olla lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, joissa orgaanisen aineksen osuus on vähintään 20 %.   Tulevalla kaudella sijoituslevitykseen käytettävänä tavoitealana on yhteensä 8230 ha/v. Muodostuvasta lietelannasta puolet on tavoitteena levittää peltoon sijoittavalla kalustolla (246 900 m3). Lannan levitysmääränä on käytetty arvoa 50 m3/ha. Lietteen ympäristöystävälliset levitysmenetelmät -toimenpide on suunniteltu kohdennettavan erityisesti Iisalmen reitin karjatalousalueille (5200 ha). Lietelannan prosessoinnin (esim. eläinsuojan kuivitukseen ja lannan jalostamiseen) on suunniteltu vähentävän käytettävissä olevan lannan määrää tässä toimenpiteessä. Vuonna 2012 lietelannan sijoittaminen peltoon -tuen piirissä on ollut yhteensä 13 5000 ha kun taas vuonna 2020 sopimusala oli yhteensä 33 185 ha. Urakoitsijat sekä navettayhtymät käyttävät sijoittavaa ja multaavaa kalustoa laajasti.

Säätösalaojitus jo käytössä olevilla turvepelloilla: Säätösalaojituksen avulla voidaan pitää pohjaveden pinta mahdollisimman korkealla kasvukauden aikana. Tämä vähentää happamien sulfaattimaiden hapettumista ja lisää satomääriä varsinkin kuivina kesinä. Säätösalaojituksella voidaan hillitä myös ravinnekuormitusta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä (CO₂). Säätösalaojitusta koskevia erityistukisopimuksia on ollut käytössä edellisellä ohjelmakaudella kolmen kunnan alueella (Leppävirta, Keitele ja Vieremä). Sopimukset ovat olleet 10-vuotisia ja esimerkiksi vuonna 2010 sopimuksia on ollut voimassa yhteensä 13 kpl. Tulevalla kaudella toimenpiteen piiriin esitetään 20 % (2340 ha) paksuturpeisten peltojen alasta (11700 ha, LUKEn maannostietopalvelu). Paksuturpeisten peltojen osuus Pohjois-Savon peltoalasta on 8 %.

Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet: Tavoitteena on, että Pohjois-Savon paksuturpeisten peltojen alasta nurmikasvien viljelyssä on 60 % (7020 ha).  Turvepeltojen kyky sitoa vesivaroja on merkittävä, kuitenkin maanrakenteesta riippuen. Nurmen monivuotinen viljely sitoo maanrakennetta ja tarvittaessa turvaa myös alueen rehuomavaraisuutta kuivienkin jaksojen aikana. Nurmiviljelyllä siis sidotaan maan ravinteita peltoon viljakasvustoa tehokkaammin. Monivuotisten kasvien viljely (osana viljelykiertoa) edistää hiilensidontaa ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Eniten turvepeltoja on Keiteleellä, Rautalammilla, Rautavaaralla sekä Kiuruvedellä.  Nurmikasvien viljelyyn voi saada tukea. 

Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät (rakennekuidut): Rakennekuituja esitetään käytettäväksi suunnittelukauden aikana yhteensä 60 %:lle peltoalasta (89 000 ha). Maanparannuskuiduilla lisätään maaperään merkittävä määrä orgaanista ainesta, jolloin vedenpidätyskyvyn lisäksi parannetaan maan kasvukuntoa ja muokkautuvuutta. Näin käsittelyllä on myös agronominen hyöty. Sitä suurempi hyöty saavutetaan mitä alhaisempi on maan hiilipitoisuus lähtötilanteessa. Kuitujen saatavuus rajoittaa levitysmäärää. Teoreettinen maksimi on asetettu tavoitteeksi. Vuosittain viljelykäytössä olevaa mahdollista levitysalaa on yhteensä 17 800 ha kun huomioidaan epäpuhtauksien aiheuttamat rajoitukset.  Luomuviljelyssä ei voi käyttää teollisuusprosessista peräisin olevaa rakennekalkkia, kipsiä ei voi käyttää järvien valuma-alueilla, joten Pohjois-Savossa se ei tule kysymykseen. Rakennekalkin levitystä rajoittaa maan pH ja levitystekniikka. 

Kerääjäkasvin viljely: Kerääjäkasvien käytöllä edistetään yksivuotisten kasvien, kuten puutarhakasvien, jälkeen pellon hiilen sidontaa ja alueen vesiensuojelua. Kerääjäkasvi kylvetään joko keväällä tai satokasvin korjuun jälkeen ja se voidaan jättää korjaamatta seuraavaan kevääseen. Kerääjäkasvien viljelyalaa esitetään lisättäväksi Pohjois-Savon alueella niin, että 30 % ympäristökorvauskelpoisesta pinta-alasta (vuonna 2020 yht. 140 000 ha) on vuosittain kerääjäkasvien viljelyssä (42 000 ha). Uudella ohjelmakaudella CAP-luonnoksessa on esitetty samansuuntainen tilakohtainen max. määrä (30 % tukikelpoisesta alasta). Vuonna 2021 kerääjäkasvien viljely oli käytössä Pohjois-Savossa yhteensä 1859 tilalla ja yhteensä 5926 ha alalla.  

Tarkemmat kuvaukset toimenpiteistä löytyvät maataloussektorin oppaasta, osoitteesta:

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/suunnitteluopas

Maataloudelle kohdennetut toimenpiteet on jaettu myös vesialueiden sisällä tarkempiin osasuunnitteluvaluma-alueisiin. Reitit ovat seuraavat: Kallaveden reitti, Iisalmen reitti, Nilsiän reitti sekä Rautalammin reitti. Joroisten kunnan alueella on kymmenen vesimuodostumaa, joissa maatalous on arvioitu yksin merkittäväksi kuormitustekijäksi. Nämä muodostumat ovat Haukivesi-Heinävesi-Enonvesi- suunnittelualueella sijaitsevat Enojoki, Joroisselkä, Kolma, Valvatus ja Valvatuksen laskuoja sekä Kyrsyänjärvi-Tuusjärvi- Sysmäjärvi-Syysjärvi- suunnittelualueella sijaitsevat Joroisvirta, Paljo, Pieni-Virmas, Sysmä ja Sääksjärvi. Edellä mainitulle kohteille ei ole asetettu erikseen toimenpide-esityksiä tavoitemäärineen, mutta edellä taulukossa 14 mainitut toimenpiteet ovat tarpeellisia myös näillä alueilla.  

Maatalouden osalta Pohjois-Savossa ei esitetä pohjavesialuekohtaisia toimenpiteitä.

Taulukko 15. Maataloudelle esitetyt toimenpiteet kaudelle 2022–2027.