9.2.3 Aikaisempien kausien toimenpiteiden toteutuminen
Ensimmäisen vesienhoitokauden toimenpiteiden toteutumisen väliarviointi tehtiin vuoden 2012 lopussa sekä toinen arviointi vuoden 2016 aikana. Viimeisimmän arvioinnin mukaan suunnitellut toimenpiteet ovat toteutuneet Pohjois-Savon alueella kokonaismäärällisesti hyvin. Maatalouden suojavyöhykemäärien ja tilakohtaisen neuvonnan (NEUVO 2020) tavoitteet on saavutettu. Ravinteiden käytön hallinta on ollut käytössä valtaosalla pelloista (93 %) ja talviaikaista kasvipeitteisyyttä toteutetaan jopa 74 % peltoaloista. Kosteikkojen määrä (66 kpl) jää kuitenkin selkeästi asetetusta 200 kosteikon määrällisestä tavoitteesta. Toimenpiteiden toteutumista voi lähemmin tarkastella alla olevasta linkistä:
https://seuranta.vaikutavesiin.fi/vesienhoidon-toimenpiteet/toimenpiteiden-toteutuminen/#Maatalous
Monivaikutteisten kosteikkojen ja niihin läheisesti kytkeytyvien luonnonmonimuotoisuutta edistävien LUMO-kohteiden kartoitusta tehtiin ELY-keskuksissa vuosina 2009–2015 laadituilla yleissuunnitelmilla. Kuitenkin suunnitelmissa olevista, kaikkiaan 300 esitetystä kosteikoista, vain pieni osa (3 kohdetta) on alueellamme perustettuja, yleissuunnitelmassa esitettyjä vesiensuojelullisesti hyödyllisiä kohteita. Edellä esitettyjen kohteiden lisääntyminen edellyttäisi tiedottamisen tehostamista.
Maatalouden vesiensuojelua on edistetty vuosina 2015–2019 RAE –hankkeessa sekä 2019–2020 RavinneRenki –hankkeessa. Kyseisissä hankkeissa edistettiin aiemmassa vesienhoitosuunnitelmissa esitettyjä toimenpiteitä maataloudesta aiheutuvan haja- ja pistekuormituksen vähentämiseksi sekä lannan energiakäytön optimoimiseksi ja lisäämiseksi. Hyvänä käytäntönä ovat olleet koulutustilaisuudet sekä tilakohtaiset pilotoinnit, joissa pureuduttiin käytännön viljelyyn ja sen kautta tehtävään vesiensuojelutyöhön mm. maaperän kasvukunnon ja lannan ravinteiden hyötykäytön optimoinnin kautta. Tulevalla suunnittelukaudella on tarpeellista jatkaa edelleen viljelijäkoulutusta sekä neuvontatyötä, joka koskee vesien hallintaa tilakeskuksilla sekä luonnonmukaisten vesienhallintamenetelmien käyttöönottoa peltoviljelyssä. Uudessa mm. maatalouden pistekuormitusta selvittävässä hankkeessa on tarkoitus kartoittaa ja etsiä uusia käsittelymenetelmiä maatiloilta muodostuvien hulevesien käsittelyyn. Tällaisia vesiä ovat mm. pinnoitetuilta kentiltä muodostuvat jäte- ja ravinnepitoiset vedet sekä säilörehun puristenesteiden käsittely, johtaminen ja varastointi. Hankkeessa on tarkoitus tutkia ja kehittää myös uusia menetelmiä lannan prosessointiin, niin että ravinteet voidaan siirtää niille alueille, joissa ravinteista on jo puutetta.
Tilakohtaisella neuvonnalla on edistetty vesiensuojelua parantavia toimia kuten esim. lannan separointia ja peltojen kasvukunnon tehostamista sekä lannankäytön tehostamista ja ravinteiden käytön optimointia. Lannasta erotetun kuivajakeen yleistymässä oleva käyttö eläinsuojan kuivituksessa ja lannasta erotetun nestejakeen käyttö lähipelloilla vähentävät osaltaan lietelannan siirtoon liittyvää tieliikennöintiä. Kokemukset lietelannan prosessoinnista sekä ravinteidenkierron että vesiensuojelun kannalta ovat olleet positiivisia. Myös alueelliset vesiensuojelua edistävät hankkeet ovat olleet suosittuja ja niistä on saatu positiivista palautetta.
Vuosikohtaisissa vertailuissa maatalouden suojavyöhykkeiden määrä on vähentynyt, kun taas talviaikaisen kasvipeitteisyyden piirissä olevan peltoalan määrä on pysynyt lähes ennallaan. Suojavyöhykkeiden vähentyminen johtunee osin suojavyöhykkeeksi soveltuvien peltoalojen siirtymisestä luonnonhoitopelloiksi. Suojavyöhykkeiden hoito on myös koettu aiemmin työlääksi suhteessa saatavaan ympäristökorvauksen suuruuteen. Alueen lypsy- ja lihanautatalouteen perustuva nurmirehutalous ylläpitää talvista kasvipeitteisyyttä ja näin ollen eroosiontorjuntaan kohdennettu tavoite on täyttynyt hyvin.
Pohjavesien suojelun kannalta merkittävimpiä ohjauskeinoja ja toimenpiteitä ovat olleet lannan ja muiden lannoitteiden käytön sekä kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittaminen pohjavesialueilla. Myös karjasuojien, lantaloiden, jaloittelualueiden ja muiden vastaavien pohjavesialueille riskiä aiheuttavien toimintojen sijainninohjaus on ollut tärkeää. Ohjauskeinot ja toimenpiteet perustuvat pääosin ympäristönsuojelulakiin ja nitraattiasetukseen sekä kasvinsuojeluaineisen käytöstä ja varastoinnista annettuihin määräyksiin. Käytännössä tavoitteiden toteutumista on edistänyt merkittävällä tavalla maatalousohjelmaan liittyvien täydentävien tukiehtojen soveltaminen. Tukiehtojen myötä tilojen tietoisuus pohjavesialueiden sijainnista ja niitä koskevista suojelutarpeista on parantunut. Pohjavesien suojeluun liittyvät rajoitukset ovat tulleet osaksi maatalouden tukivalvontaa.
Pohjavesiseurantaa on järjestetty pohjavesialueilla, joilla on runsaasti peltoviljelyä tai karjataloutta. Seuranta perustuu joko toiminnanharjoittajan ympäristöluvan mukaiseen tarkkailuun, vedenottamon velvoitetarkkailuun tai se on järjestetty maa- ja metsätalousministeriön erityistukiin liittyvällä rahoituksella vuosittain. Vuodesta 2010 maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella seurantaa on tehty Pohjois-Savossa viidellä vaihtuvalla seurantakohteella vuosittain. Maatalouden vaikutuksia on ollut nähtävissä kohonneiden nitraattipitoisuuksien ja torjunta-aineiden osalta monilla pohjavesialueilla.
