10.4 Liikenne

1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueiden yhteispinta-alasta on 3,0 % liikennealueita, joita on 166 pohjavesialueella (kuva 26). Taulukkoon 40 on poimittu ne pohjavesialueet, joissa liikennealueen pinta-ala on yli 8 %.

Taulukko 40.  1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueet, joilla CORINE-aineiston (2012) liikennealueen pinta-ala on yli 8 %.

Liikennealueilla pohjavettä saattavat vaarantaa itse liikennöinti, kaluston ja tarvikkeiden varikko- ja varastoalueet, kaluston huolto ja liikennealueiden kunnossapito sekä onnettomuudet. Liikenteeseen luetaan tie-, rautatie- ja lentoliikenne.

Vaarallisten aineiden tiekuljetuksille eli VAK-liikenteelle sattuvat onnettomuudet voivat uhata pohjaveden laatua. Vaarallisilla aineilla tarkoitetaan ominaisuuksiltaan sellaisia aineita ja tuotteita, jotka voivat vahingoittaa terveyttä, ympäristöä ja omaisuutta, jos niitä ei käsitellä oikein. Yleisimpiä vaarallisia aineita ovat palavat nesteet. Näitä aineita kuljettavat ajoneuvot ja niiden kuljetussäiliöt saattavat rikkoutua tai syttyä palamaan myös muista syistä ja vaarantaa pohjavettä. Näiden aineiden varikko- ja varastoalueilla saattaa tapahtua säiliö- ja putkistovuotoja, jotka uhkaavat pohjavettä.

Päällystettyjen teiden talviseen liukkaudentorjuntaan käytetty suola (natriumkloridi) ja päällystämättömien teiden kesäiseen pölynsidontaan käytetty suola (kalsiumkloridi) saattavat vaarantaa pohjaveden laatua. Molemmat voivat kohottaa pohjaveden kloridipitoisuutta ja sähkönjohtokykyä.

Tienpinnoilla muodostuvien hulevesien mukana saattaa pohjaveteen huuhtoutua erilaisia aineita. Näihin kuuluu orgaanisia aineksia, happea kuluttavia aineksia ja metalleja, etenkin kadmiumia, kromia, kuparia, lyijyä ja sinkkiä. Nämä aineet voivat olla peräisin esimerkiksi pakokaasuista, ajoneuvojen ruostumisesta, tiepintojen ja renkaiden kulumisesta. Hulevesiä voi joutua tienvarsiojiin myös tienvarren haja- ja taajama-asutuksesta sekä maataloudesta.

Teiden varsilla käytetyt rikkakasvuston ja vesakon torjunta-aineet saattavat haitata pohjaveden laatua. Torjunta-aineet ovat yleensä keinotekoisia orgaanisia yhdisteitä, jotka hajoamistuotteineen saattavat säilyä maaperässä ja pohjavedessä pitkään.

Tieliikenne voi myös aiheuttaa ilmateitse pohjaveden happamoitumista. Sitä saattaa aiheutua pääasiassa rikkioksidin ja typpioksidin päästöistä.

Kuva 26. Valtatiet ja rautatiet 1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueilla.

Rautatiet voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Vaarallisia aineita kuljetetaan myös rautateillä ja haitat pohjavedelle voivat olla samanlaisia kuin teillä. Rautateillä käytetään edelleen puisia ratapölkkyjä, jotka on useimmiten kyllästetty kreosootilla. Pölkyistä saattaa huuhtoutua pohjaveteen esimerkiksi arseenia, kuparia, kromia, kadmiumia, hopeaa, antimonia, tinaa ja lyijyä. Torjunta-aineiden käyttö radanvarsien ja ratapihojen vesakontorjunnassa lopetettiin 1970-luvulla, mutta jälkiä torjunta-aineista saattaa olla vielä todettavissa maaperässä ja pohjavedessä.

Lentokentät voivat myös uhata pohjaveden laatua ja määrää. Lentokentillä on varastoitu ja käytetty lumen ja jään sulattamiseen ureaa, joka saattaa kohottaa pohjaveden typpipitoisuutta. Lentokentillä käytetään ja varastoidaan myös erilaisia vaarallisia aineita, kuten polttoaineita, ruosteenestoaineita, hydrauliikka- ja moottoriöljyjä. Muita lentokentillä käytettäviä ja varastoitavia kemikaaleja ovat kalium- ja natriumasetaatti, kalium- ja natriumformiaatti sekä propyleeniglykoli. Näiden on arvioitu alentavan pohjaveden happipitoisuutta siihen huuhtoutuessaan, koska niiden hajoamisreaktio kuluttaa happea pohjavedestä. Lentokentät on usein rakennettu sora- ja hiekkamuodostumille, joissa niiden laajat, päällystetyt pinnat vähentävät muodostuvan pohjaveden määrää.