8.2.3 Turvetuotanto

Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella oli vuoden 2013 lopulla turvetuotantopinta-alaa noin 6 000 ha ja vuoden 2019 lopulla noin 5 500 ha. Energiaturpeen käyttö vähenee myös jatkossa, mikä on näkynyt tuotantopinta-alan vähenemisen lisäksi myös uusien turvetuotantoalueiden käyttöönotossa. Kolmen uuden turvetuotantoalueen lupa (yhteensä 110 ha) on rauetettu vuonna 2019. ELY-keskuksen saaman tiedon mukaan vuosina 2020 ja 2021 poistuu turvetuotannosta ainakin yhteensä noin 850 ha, josta pinta-alasta noin 650 ha on kokonaisia tuotantoalueita (7 kpl). Lisäksi poistuu tuotannosta noin 100 ha, joista 7 on alle 10 ha:n tuotantoalueita ja loput tuotantoalueiden osia. Vuoden 2022 alussa tuotantopinta-ala on pudonnut poistumat huomioiden Keski-Suomessa arviolta 4 600 hehtaariin. Noin 60 % poistuvasta pinta-alasta on Saarijärven reitillä ja 24 % Viitasaaren reitillä. Uusia alueita on ELY-keskuksella tiedossa yhteensä 245 ha (6 aluetta + yhden suon lisäalue), josta 139 ha on Jämsän reitillä ja loput Saarijärven reitillä. Näistä alueista neljällä on lainvoimainen ympäristölupa ja yhden alueen ympäristölupa ei vielä ole lainvoimainen. Kahden tuotantoalueen lupa on AVIssa käsittelyssä  (tilanne 2020 lopulla).

Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen turvetuotantopinta-alasta oli vuonna 2019 hiukan alle puolet Saarijärven reitillä. Viitasaaren reitillä on noin 11 %, Jämsän reitillä noin 13 %, Keuruun reitillä noin 9 % ja Mäntyharjun reitin keskiosassa noin 7 % Keski-Suomen tuotantoalasta.

Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainetta, ravinteita, humusta ja rautaa. Paikoin myös humuksen rautapitoisuus voi lisääntyä. Kuormitus on suurimmillaan suurten virtaamien aikana, ja etenkin tulvien ja rankkasateiden aikana kiintoainehuuhtouma voi olla huomattavaa. Keski-Suomessa toimenpideohjelma-alueen turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on kokonaisfosforin ja -typen osalta pieni (< 1 %), mutta paikallisesti turvetuotannon merkitys voi olla kuitenkin selvästi suurempaa. Turvetuotannon humus- ja kiintoainekuormitus on ravinnekuormitusta merkittävämpää ja kohdistuu monin paikoin kuormitukselle herkempiin latvavesistöihin. Turvetuotanto on arvioitu merkittäväksi paineeksi Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella 33 vesimuodostumassa.

Turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus on tullut pinta-alasta riippumatta luvanvaraiseksi 1.9.2014 lähtien ympäristönsuojelulain uudistamisen (YSL 527/2014) yhteydessä, kun aikaisemman ympäristönsuojelulain luvanvaraisuuden kokoraja (10 ha) poistettiin. Ilman lupaa toiminnassa oleville alle 10 ha:n turvetuotantoalueille annettiin laissa (YSL 527/2014) siirtymäsäädökset. Ympäristönsuojelulain muutoksella (327/2016) siirtymäaikaa jatkettiin siten, että enintään 10 ha:n turvetuotantoalueille tulee hakea lupa 1.9.2020 mennessä.

Ympäristönsuojelulain 2 luvun 13 §:n mukaan turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Arvioitaessa luonnonarvon merkittävyyttä otetaan huomioon sijoituspaikalla esiintyvien suolajien ja luontotyyppien uhanalaisuus, esiintymän merkittävyys ja laajuus sekä suon luonnontilaisuus. Luonnonarvon merkittävyyttä arvioitaessa voidaan vastaavasti ottaa huomioon sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella sijaitseville luonnonarvoille. Suon luonnontilan muutoksen merkittävyydestä säädetään ympäristönsuojeluasetuksessa (44 §).

8.2.3.1 Edellisen kauden toimenpiteiden toteutuminen

Vuodet 2016–2021 kattavan vesienhoidon toimenpideohjelman toimenpiteiden suunnittelun lähtötasona oli vuoden 2014 lopun tilanne turvetuotannon vesiensuojelussa. Tällöin Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen soilla oli perusrakenteita tehokkaammat vesiensuojelumenetelmät (pintavalutuskentät/kasvillisuuskentät, kemiallinen käsittely) käytössä 95 %:lla tuotantopinta-alasta. Perusrakenteiden lisäksi vesiensuojelurakenteena oli 23 %:lla tuotantopinta-alasta kasvillisuuskenttä/kosteikko, 68 %:lla pintavalutuskenttä ja 4 %:lla kemiallinen käsittely. Pelkät vesiensuojelun perusrakenteet olivat noin 5 %:lla (285 ha) turvetuotantopinta-alasta. Pintavalutuskentistä oli ojitettuja 83 % ja ympärivuotisia 91 %. Vesi ohjattiin 74 %:lle pintavalutuskentistä ja kasvillisuuskentistä pumppaamalla.

Vuoden 2019 lopulla Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen turvetuotantoalueiden vesiensuojelun taso oli kohentunut edelleen (kuva 20). Perusrakenteita tehokkaammat vesiensuojelumenetelmät (pintavalutuskentät/kasvillisuuskentät, kemiallinen käsittely) oli käytössä 99 %:lla tuotantopinta-alasta. Perusrakenteiden lisäksi vesiensuojelurakenteena on 14 %:lla tuotantopinta-alasta kasvillisuuskenttä/kosteikko, 80 %:lla pintavalutuskenttä ja 4 %:lla kemiallinen käsittely. Pelkät vesiensuojelun perusrakenteet olivat enää noin 1 % (79 ha) turvetuotantopinta-alasta (kuva 20). Pintavalutuskentistä oli ojitettuja noin 87 % ja ympärivuotisia 97 %. Vesi ohjattiin 74 %:lle pintavalutuskentistä ja 81 %:lle kasvillisuuskentistä pumppaamalla.

Kuva 20. Turvetuotannon vesiensuojelutaso Keski-Suomen toimenpide-ohjelma-alueella vuonna 2019.

8.2.3.2 Turvetuotannon vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle 2022–2027

Lähes kaikki turvetuotannon vesiensuojelussa käytetyt toimenpiteet lukeutuvat vesienhoidossa muihin perustoimenpiteisiin, koska ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteen soveltamista. Toimenpiteet on suunniteltu alueellisina toimenpiteinä kohdentaen ne suunnittelualueille. Vesiensuojelurakenteiden yksikkönä käytetään hehtaaria turvetuotantopinta-alaa ja määränä sitä pinta-alaa, jolla kyseinen toimenpide on käytössä tai jolle se esitetään toteutettavaksi.

Turvetuotantoa koskevassa vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluoppaassa on käsitelty eri vesiensuojelumenetelmien vaikutusta turvetuotannon kuormitukseen, toimenpiteiden vaikutuksia vesien ekologiseen ja kemialliseen tilaan sekä tulvariskiin, ilmastonmuutokseen varautumiseen, luonnon monimuotoisuuteen ja maisemaan. Suunnitteluopas löytyy oheisesta linkistä www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas. Turvetuotannon uudesta ympäristöohjeesta löytyy lisätietoa muun muassa rakenteiden mitoituksesta sekä hoidosta ja kunnossapidosta.

Turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteiden kuvaus:

Muut perustoimenpiteet:

• Vesiensuojelun perusrakenteet

Toimenpide käsittää sekä sarkaojarakenteet että mitoitusohjeiden mukaisesti tehdyt laskeutusaltaat rakenteineen. Nämä vesiensuojelurakenteet ovat käytössä koko tuotantoalalla kaikilla turvetuotantoalueilla. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) annetun pintakuorman mitoitusarvon myötä uusien laskeutusaltaiden mitoitus-pinta-alat kasvavat entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna.

• Virtaaman säätö

Menetelmässä rakennetaan virtaamansäätöpatoja turvetuotantoalueen kokoojaojiin tai ellei se ole mahdollista laskeutusaltaan yhteyteen. Tavoitteena on saada suurten valumien aikana turvetuotantoalueelta huuhtoutuvaa kiintoainetta laskeutumaan alueen kokoojaojiin veden virtausta rajoittamalla ja hidastamalla. Virtaaman säätö sopii useimmille turvetuotantoalueille, mutta on tehokkaimmillaan tuotantoalueilla, joilla ojat ovat syviä ja niiden varastotilavuudet suuria. Virtaaman säädön merkitys korostuu suurten valumien aikaan.

• Ojittamaton pintavalutuskenttä (pumppaus/ei pumppausta)

Menetelmässä turvetuotantoalueen valumavedet ohjataan ojittamattomalle suolle, jolla on vähintään puoli metriä syvä turvekerros. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) uusien ojittamattomien pintavalutuskenttien mitoitusarvoksi on esitetty vähintään 4,5 % valuma-alueesta, mikä merkitsee pintavalutuskentän pinta-alan kasvamista entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna.

• Ojitettu pintavalutuskenttä (pumppaus/ei pumppausta)

Menetelmässä turvetuotantoalueen valumavedet ohjataan ojitetulle suolle, jolla on vähintään puoli metriä syvä turvekerros. Kenttä mitoitetaan ojittamatonta pintavalutuskenttää suuremmaksi ja kentällä olevat ojat tulee tukkia oikovirtauksen estämiseksi. Ojitetun pintavalutuskentän toiminta on epävarmempaa kuin ojittamattoman kentän. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) uusien ojitettujen pintavalutuskenttien mitoitusarvoksi on esitetty vähintään 5 % valuma-alueesta, mikä merkitsee pintavalutuskentän pinta-alan kasvamista entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna.

• Kasvillisuuskenttä/kosteikko (pumppaus/ei pumppausta)

Kasvillisuuskenttä on pengerryksin eristetty tasainen allasmainen kasvillisuuden peittämä alue, jolla turvetuotannon valumavedet puhdistuvat erilaisten fysikaalisten ja biogeokemiallisten prosessien avulla. Yksi näistä prosesseista on ravinteiden pidättyminen kasvillisuuteen. Kenttien kasvillisuus koostuu ruokohelvestä, pajusta tai luonnollisesta sekakasvustosta. Kosteikko on patoamalla tai kaivamalla tehty osittain avovesipintainen syvän ja matalan veden alueita käsittävä vesiensuojelurakenne. Siinä valumavedet puhdistuvat erilaisten fysikaalisten ja biogeokemiallisten prosessien avulla. Kasvillisuuskentät/kosteikot perustetaan yleensä tuotannosta poistuneille alueille, mistä syystä niillä tehostetaan yleensä vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua. Ne mitoitetaan pintavalutuskenttiä suuremmiksi. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) uusien kasvillisuuskenttien/kosteikkojen mitoitusarvoksi on esitetty vähintään 6 % valuma-alueesta, mikä merkitsee kasvillisuuskentän/kosteikon pinta-alan kasvamista entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna.

• Kemiallinen käsittely (kesä/ympärivuotinen)

Menetelmässä veteen lisätään kemikaaleja, jotka saostavat kiintoaineesta isompia paremmin laskeutuvia partikkeleita ja veteen liuenneita aineita. Saostuneet aineet poistetaan vedestä laskeuttamalla. Saostavat kemikaalit ovat yleensä rauta- tai alumiiniyhdisteitä. Menetelmä poistaa hyvin fosforia ja vedelle ruskean värin antavia humusaineita. Menetelmän puutteena on kuitenkin käsittelystä aiheutuvan happamuuden sekä mahdollinen raudan ja alumiinin pitoisuuksien lisääntyminen. On havaittu, että kemikaloinnin hallinta saattaa muodostua vaikeaksi esimerkiksi vesimäärien ja veden laadun suuren vaihtelun vuoksi. Edellä mainituista syistä kemikalointi on ajoittain voinut lisätä kiintoainehuuhtoutumia, jos syntyvää flokkia ei ole saatu laskeutettua. Talviaikainen kemikalointi vaatii yleensä kesäaikaista suurempaa kemikaalin annostelua. Lisäksi käsitellyn veden alhainen pH saattaa vaatia jälkineutralointia. 

Täydentävät toimenpiteet:

• Pienkemikalointi (kesä/ympärivuotinen)

Saostaa veteen liuenneita aineita ferrisulfaatin avulla. Menetelmä soveltuu käytettäväksi jo olemassa olevien turvesoiden vesiensuojelussa esimerkiksi pintavalutuskentän jälkeen, kun vesiensuojelua halutaan tehostaa. Menetelmän vesiensuojelullisesta hyödystä on ristiriitaisia kokemuksia, ja sen käytössä on esiintynyt ongelmia. Käsitellyn veden alhainen pH saattaa vaatia jälkineutralointia. Toimenpide on käytössä muutamilla tuotantoalueilla.

• Kemikaloinnin puhdistusprosessiin ja sen rakenteisiin liittyvät tehostamistoimet

Toimenpiteessä tehostetaan jo olemassa olevaa kemiallista käsittelyä esimerkiksi jälkineutraloinnilla, mikäli alapuolisessa vesistössä esiintyy happamuusongelmia. Joskus tarvitaan myös lisää laskeutustilaa kemiallisessa käsittelyssä syntyvän flokin laskeuttamiseksi. Kehitteillä on myös muita tehostamistoimia esimerkiksi kalvotekniikka ja kontaktisuodatusmenetelmä.

• Kesäaikaisen pintavalutuskentän muuttaminen ympärivuotiseksi

Toimenpiteessä kesäaikainen pintavalutuskenttä muutetaan ympärivuotiseksi. 

Turvetuotannon vesiensuojelumenetelmiä valittaessa tulee ottaa huomioon myös seuraavaa:

• Kemiallinen käsittely poistaa yleensä hyvin fosforia ja humusta. Kemiallisen käsittelyn puutteena on kuitenkin käsittelystä aiheutuva happamuuden sekä mahdollinen raudan lisääntyminen. Keski-Suomessa on myös havaittu, että kemikaloinnin hallinta saattaa muodostua vaikeaksi esimerkiksi vesimäärien suurten vaihteluiden vuoksi. Edellä mainituista syistä kemikalointi on ajoittain voinut lisätä kiintoaineshuuhtoutumaa.

• Ojittamattomat pintavalutuskentät on havaittu toimiviksi kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentäjinä, mutta ne eivät poista juurikaan veteen liuennutta humusta. Ojittamatonta suota ei ole kuitenkaan usein saatavissa, sillä turvetuotanto suunnataan jo ojitetuille alueille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille. Ojitetut pintavalutuskentät toimivat vastaavalla tavalla kuin ojittamattomat, mutta osalta kentistä on huuhtoutunut humusaineita, rautaa ja fosforia. Ojitetun suon soveltuvuus pintavalutuskentäksi tulisi varmistaa riittävin selvityksin ja tutkimuksin. Pintavalutuskenttä toimii parhaiten kesällä, jolloin sillä tapahtuvat biologiset prosessit ovat

• Poikkeukselliset sääilmiöt lisäävät merkittävästi turvetuotannon kuormitusta. Tuotantoalueiden vesien hallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Keinoja suurten vesimäärien hallintaan ovat mm riittävä varastotila, virtaamansäätöpadot, ylivuotokentät, rakenteiden riittävä mitoituskapasiteetti sekä kunnossapidosta huolehtiminen. Tärkeää on myös rajata ulkopuolelta tulevat valumavedet tuotantoalueen ulkopuolelle eristysojituksin.

8.2.3.3 Esitys vesienhoitotoimenpiteiksi kaudelle 2022–2027

Toimenpidesuunnittelun lähtökohtia Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella:

• Kaikilla tuotantoalueilla on ympäristölupa ja BAT (paras käyttökelpoinen tekniikka) käytössä ympärivuotisesti. Mikäli tuotantoalueella on kesäaikainen pintavalutuskenttä tai kemiallinen käsittely ja talvella vain vesiensuojelun perusrakenteet, on vesiensuojelua esitetty tehostettavaksi. Päästöjen vähentäminen ympärivuotisesti sekä vesiensuojelurakenteiden toimivuus kaikissa virtaamatilanteissa tulee korostumaan, sillä ilmastonmuutoksen arvioidaan pidentävän roudatonta kautta ja lisäävän tulvia ja rankkasateita.

• Uusiksi tuotantoalueiksi on esitetty tässä toimenpideohjelmassa ne alueet, joilla on lainvoimainen lupa, mutta turvetuotantotoimia ei vielä ole aloitettu sekä ne, jotka ovat tällä hetkellä lupakäsittelyssä tai valitustuomioistuimissa ja joiden arvioidaan saavan ympäristöluvan.

• Uusien turvetuotantoalueiden sijainninohjauksella on keskeinen merkitys vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisessa, sillä oikealla sijoittelulla voidaan merkittävästi vähentää tuotannosta aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia. Uusi turvetuotanto tulee suunnata jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Uusia tuotantoalueita ei tule sijoittaa pohjavesialueille haitallisten pohjavesivaikutusten ehkäisemiseksi. Turvetuotanto ei saa heikentää vaikutusalueidensa vesistöjen tilaa eikä vaarantaa hyvän tilan saavuttamista tai erinomaisen ja hyvän tilan turvaamista niissä.

• Vallitsevan oikeuskäytännön perusteella uusilla turvetuotantoalueilla on parasta käyttökelpoista tekniikkaa ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Kemiallista käsittelyä ei kaikilta osin enää pidetä hyvänä ratkaisuna siihen liittyvien ongelmien vuoksi, minkä vuoksi uusia isoja kemikalointilaitoksia ei enää viimevuosina ole perustettu, eikä niitä pääsääntöisesti enää suositella perustettavaksi. BAT:a voi olla myös joku muu edellä mainittujen menetelmien tasoinen menetelmä, joka on luotettavasti osoitettu. Joissain tapauksissa, esimerkiksi alapuolisen vesistön tilan niin vaatiessa, voidaan käyttää edellä mainittujen menetelmien yhdistelmää. Jos pintavalutukseen on käytettävissä ojittamatonta aluetta, on sitä ensisijaisesti käytettävä. Ehdotetut toimenpiteet on uusilla alueilla esitetty tässä toimenpideohjelmassa sen mukaisesti, miten ne on esitetty vireillä olevissa lupahakemuksissa, lupapäätöksissä tai valitustuomioistuimissa olevissa lupapäätöksissä.

• Vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua pyritään tehostamaan pintavalutuskentillä tai kesäaikaisen pintavalutuskentän muuttamisella ympärivuotiseksi. Mikäli pintavalutuskenttää ei voida rakentaa, vesiensuojelua tehostetaan kasvillisuuskentällä/kosteikolla, kemikaloinnilla tai yhdistämällä erilaisia vesiensuojeluratkaisuja. Vesiensuojelun tehostaminen olemassa olevilla soilla on arvioitu lupapäätösten ja lupakäsittelyssä ja tuomioistuimissa olevien lupapäätösten perustella sekä tapauskohtaisesti muun arvion perusteella esimerkiksi vesiensuojelurakenteen toimimattomuuden perusteella.

• Erityistä huomiota tulee kiinnittää humus- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseen sekä turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden toimivuuteen kaikissa virtaamaolosuhteissa.

• Huomiota tulee kiinnittää myös tuotannon loppuvaiheeseen sekä jälkihoitoon. Turpeen noston loppuvaihe tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä ja siirtää nostoalue ripeästi muuhun käyttöön.

• Koska turvetuotannosta on poistunut ja jatkossa poistuu paljon pinta-alaa, on erityistä huomiota kiinnitettävä turvetuotannon jälkeisen maankäyttömuodon valintaan. Ilmaston, vesistön ja monimuotoisuuden kannalta kestävämpiä jälkikäyttömuotoja ovat esim. kosteikot, soistaminen ja metsittäminen.

Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja parhaan käytännön periaatteen (BEP) soveltamista. Vesiensuojelutoimet ja niiden tehostamistarve ratkaistaan tapauskohtaisesti lupamenettelyn yhteydessä ottaen huomioon sekä tuotantoalueen ja sen vaikutusalueen erityispiirteet. Sekä uusien että vanhojen tuotantoalueiden lupien lupamääräyksissä on viime vuosina ollut usein vesiensuojelun tehostamisvelvoite kesken lupakauden, mikäli suunniteltu vesiensuojelurakenne ei toimi tarkkailutulosten perusteella luvassa esitetyn mukaisesti. Vesiensuojelurakenteiden tulee toimia tehokkaasti ympäri vuoden ja kaikissa virtaamatilanteissa. Omavalvonta on tehokas toimintatapa varmistaa vesiensuojelunrakenteiden kunto ja toimivuus. Omavalvonnalla tarkoitetaan tuottajan tai urakoitsijan tietyin väliajoin tekemää järjestelmällistä ja dokumentoitua tuotantoalueen ympäristöasioiden tarkastusta ja välitöntä puuttumista havaittuihin epäkohtiin.

Taulukossa 26 on Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen turvetuotantoalueille esitetyt vesienhoitotoimet kustannuksineen. Mukana ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Saarijärven reitillä sijaitsevat turvetuotantoalueet. Tuotantopinta-aloissa on huomioitu tiedossa olevat vuosina 2020–2021 poistuvat alueet sekä tiedossa olevat uudet alueet. Kemikaloinnin puhdistusprosessiin ja sen rakenteisiin liittyvät tehostamistoimet -toimenpidettä ei ole esitetty toimenpideohjelma-alueelle, koska osa tehostamistoimista on vastikään tehty tai uuden tehostamistoimen testaus on meneillään (tilanne 2020 lopulla). Haapasuolla on koetoimintalupa kontaktisuodatukselle. Pienillä vesimäärillä on saatu alustavasti hyviä tuloksia, minkä johdosta laitteiston toimivuutta testataan kesällä 2020 isommalla vesimäärällä, jotta voidaan varmistaa tehostamistoimien toimivuus tuotantoalueen mittakaavassa. Pihlassuolle on maaliskuussa 2019 rakennettu lisää selkeytystilaa (uusi allas) kemiallisessa käsittelyssä syntyvän flokin laskeuttamiseksi. Tuotantoalueella on lisäksi jatkuvatoiminen pH:n mittaus. Karametsän turvetuotantoalueella käsitellään kuivatusvedet pienkemikaloinnilla. Kesällä 2020 tehdään tuotantoalueelle tehostamistoimia.

Turvetuotannon investointikustannukset ovat vuosina 2022–2027 noin 1,1 milj. € ja käyttö- ja ylläpitokustannukset noin 1 milj. € vuodessa. Toimenpiteiden vuosikustannuksiksi saadaan noin 1,1 milj. €. Turvetuotannon vuosikustannukset ovat nyt noin 15 % pienemmät kuin aikaisemmalla kaudella. Tähän on vaikuttanut tuotantopinta-alan vähentyminen.

Taulukko 26. Turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteiden määrät ja kustannukset kaudella 2022–2027 Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella. Määristä on poistettu tiedossa olevat turvetuotannosta poistuvat tuotantoalueet.

* Mukana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen tuotantoalueet Saarijärven reitillä: olemassa olevat perusrakenteet ja virtaaman säätö 343 ha:lla tuotantopinta-alaa, uudet alueet/laajennukset 21 ha  

8.2.3.4 Toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Toiminnanharjoittajat vastaavat turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta aiheutuneista kustannuksista. Yhteiskunnan tukea suunnataan pääosin uusien innovaatioiden kehittämiseen sekä muuhun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tukea voi saada esimerkiksi hankkeille, jotka edistävät ympäristötekniikan kehittämistä ja vesiensuojelua.

Toiminnanharjoittajat toimittavat vuosittain tiedot turvetuotantoalueensa vesiensuojelurakenteista YLVA-järjestelmään, jossa ELY-keskus tarkastaa ne ja hyväksymisen jälkeen tallentaa tiedot järjestelmään. Jotta turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteiden toteutumista voidaan seurata, tulee YLVA-järjestelmästä saatavia yhteenvetoraportteja kehittää edelleen niin, että se palvelee mahdollisimman hyvin tulevia vesienhoidon toteumaraportointeja. Esimerkiksi pintavalutuskentät tulisi jakaa vielä ojittamattomiin ja ojitettuihin kenttiin. Muutoin vesiensuojelurakenteet vastaavat jo nyt vesienhoitotoimenpiteitä ja niiden toteutumista voidaan seurata YLVAn avulla.

8.2.3.5 Turvetuotannon ohjauskeinoja

Esitykset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle 2022–2027 sekä ohjauskeinojen toteuttamisen vastuu- ja yhteystyötahot on esitetty Kymijoen-Suomenlahden sekä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmissa.

Ohjauskeino ”Uusi turvetuotanto ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille sekä luonnon monimuotoisuudelle” esitetään säilytettäväksi myös 3. kaudelle. Sijainninohjauksella voidaan vähentää myös turvetuotannosta aiheutuvia vesistövaikutuksia. Maakuntakaavojen valmistelua varten tulee tehdä riittävät luontoselvitykset, valuma-aluekohtaiset vesistövaikutusselvitykset sekä ojitustarkastelut. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta on otettu käyttöön soiden ja turvemaiden maankäytön suunnittelua erityisesti ohjaava luonnontilaisuusasteikko, jonka avulla turvetuotannon sijoittumista voidaan ohjata erityisesti maakuntakaavatasoisessa maankäytön suunnittelussa luontoarvojen kannalta toissijaisille alueille. Periaatepäätöksessä maakuntakaavoitukselle annetaan merkittävä asema turvetuotannon ohjaamisessa luontoarvojen kannalta toissijaisille turvealueille. Sijoituspaikan valinta on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla, mutta sijainnin ohjaukseen vaikutetaan ympäristölupahakemuksista annetuilla lausunnoilla sekä neuvonnalla. Päätöksen uuden tuotantoalueen sijoituspaikasta tekee aluehallintovirasto lupaharkinnan yhteydessä.

”Vesistövaikutuksia vähennetään valuma-aluekohtaisella suunnittelulla” on tärkeä ohjauskeino myös kolmannella suunnittelukaudella, vaikka uusien turvetuotantoalueiden käyttöönotto onkin viime vuosina vähentynyt. Valuma-aluekohtaisessa suunnittelussa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti valuma-alueen kuormitusta ja sen vesistövaikutuksia. Uusien turvetuotantoalueiden sijoittamisen suunnittelussa otetaan huomioon valuma-alueen kuormitus sekä alapuolisen vesistön tila ja herkkyys aiheutuvalle lisäkuormitukselle. Lisäksi erityisen herkkien tai käyttötarkoituksiltaan erityisen arvokkaiden vesistöjen valuma-alueilla pyritään edistämään vapaaehtoisten kuormitusta vähentäviä vesiensuojelutoimenpiteiden käyttöä. Näitä voivat olla esimerkiksi lupamääräysten mukaisesti puhdistettujen turvetuotannon valumavesien edelleen puhdistaminen muiden toimialojen, erityisesti metsätalouden, kanssa yhteisissä vesiensuojelurakenteissa, kuten esimerkiksi kosteikoissa.

On tärkeää järjestää erityisesti pientuottajille suunnattavaa turvetuotannon vesiensuojelun käytännön toteuttamiseen liittyvää koulutusta ja neuvontaa sekä kehittää ja edistää omavalvontaa. Omavalvonnalla tarkoitetaan tuottajan tai urakoitsijan tietyin väliajoin tekemää järjestelmällistä ja dokumentoitua tuotantoalueen ympäristöasioiden tarkastusta ja tarkastuksissa havaittuihin epäkohtiin välitöntä puuttumista. Omavalvonnalla voidaan varmistaa vesiensuojelurakenteiden toimivuus ja kunto ja välitön puuttuminen havaittuihin epäkohtiin. Edelleen tulee panostaa uusien ja erityisesti ympärivuotisesti toimivien sekä muuttuvaan ilmastoon soveltuvien vesiensuojelumenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Turvetuotannon velvoitetarkkailun kehittämistä tarvitaan edelleen. Tarvetta on kehittää esimerkiksi liettymisen ja kiintoaineen kulkeutumisen seurantamenetelmiä sekä biologisia tarkkailumenetelmiä, kuormitusta ennakoivien mallien valintaa ja hyödyntämistä päästötarkkailussa sekä edistää vesistöjen yhteistarkkailua sekä jatkuvatoimista virtaamanmittausta ja sen käyttöönottoa.

Energiaturpeentuotanto on viime vuosina vähentynyt ja vuoteen 2025 mennessä on arvioitu turvetuotantopinta-alan olevan puolet vuoden 2018–2019 tasosta. Tämän vuoksi on erityisen tärkeä löytää keinot ohjata jälkikäyttöä selvemmin ilmaston, vesistön ja monimuotoisuuden kannalta kestävimpiin ratkaisuihin kuten kosteikko, uudelleen soistaminen tai metsittäminen. Jatkossa on tärkeää tukea ympäristön kannalta kestäviä jälkikäyttövalintoja kehittämällä sekä lainsäädäntöä että kannustusjärjestelmiä. Turvetuotantoalueiden jälkikäytöstä vastaa alueen maanomistaja.

Sektorirajat ylittävillä tutkimuksilla tulisi selvittää raudan ja rautapitoisen humuksen vesistövaikutuksia ojitettujen turvemaiden alapuolisissa vesistöissä sekä elohopean huuhtoutumista ojitetuilta turvemailta. Näillä tutkimuksilla voitaisiin saada kaivattua perustietoa turvemaiden maankäytön vesistövaikutuksista.