6.4.2 Leppäveden - Kynsiveden alue ja toimenpideohjelma-alueella oleva osa Rautalammin reittiä
Kuormitus
Leppäveden - Kynsiveden alueella (pinta-ala 2 531 km2, järvisyys 16,7 %) syntyy fosforikuormitusta noin 43 t/v ja typpikuormitusta noin 1 045 t/v. Luonnonhuuhtouman osuus alueen fosforikuormituksesta on kolmannes ja typpikuormituksesta vajaat 40 %. Sateen mukana laskeumana alueelle tulee runsas 7 % fosforin ja runsas 17 % typen kokonaiskuormituksesta. Alueella syntyy fosforikuormitusta pinta-alayksikköä kohden laskettuna muihin suunnittelualueisiin verrattuna eniten ja typpikuormituksen osalta toiseksi eniten.
Alueen fosfori- ja typpikuormituksesta noin 44 % tulee hajakuormituksesta. Leppäveden - Kynsiveden alueen suurin kuormittaja on maatalous, jonka osuus alueen fosforikuormituksesta on neljännes ja typpikuormituksesta lähes viidennes. Suurinta maatalouden kuormitus on Vatianjärven valuma-alueella, Iso-Kaihlasen ja Ahvenisen ympäristöissä sekä osalla Kuusveden-Kynsiveden aluetta. Haja-asutuksen kuormitus on suurinta Leppäveteen laskevilla Vihtajoen ja Iso Kuhajärven valuma-alueilla sekä Niiniveden valuma-alueella. Koko alueella haja-asutuksen kuormitusosuus on fosforin osalta noin 9 % ja typen osalta vähän yli 3 %. Metsätalouden osuus fosforikuormituksesta on runsas 3 % ja typen osalta vähän yli 4 % ja se on suurinta Kuuhankaveden valuma-alueella.
Pistekuormitusta on alueella paljon ja sen osuus alueen fosforikuormituksesta on lähes viidennes ja typpikuormituksesta runsaat 17 %. Suurimmat pistekuormittajat ovat Metsä Fibre Oy:n tehdas Äänekoskella, Siikakosken kalankasvatuslaitos sekä Äänekosken kaupungin keskuspuhdistamo (Teräväniemi). Metsäteollisuuden ja yhdyskuntien jätevedet ovat kuormittaneet ja kuormittavat edelleen Kuhnamo – Päijänne -vesireittiä. Teollisuuden osuus alueen fosforin kokonaiskuormituksesta on runsas 18 % ja typpikuormituksesta vähän yli 10 %. Yhdyskuntien jätevesien osuus alueen kokonaisfosforikuormituksesta on teollisuuteen verrattuna selvästi pienempi (vajaat 3 %) ja typen osalta runsas 6 %. Kalankasvatuksen osuus on alueen fosforikuormituksesta runsas 2 % ja typpikuormituksesta vähän yli prosentin. Kalankasvatuksen vaikutukset näkyvät etenkin paikallisesti Siikakosken, Korholankosken, Venekosken ja Vanajajoen laitosten alapuolisissa vesistöissä. Turvetuotantopinta-alaa vuonna 2019 oli noin 220 ha ja sen osuus on syntyvästä fosfori- ja typpikuormituksesta vähäinen (0,1 %). Vuoden 2019 jälkeen tuotannosta poistuu noin 60 ha.
Rautalammin reitistä (pinta-ala 5 768 km2) on noin 7 % Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella. Pääosa reitistä sijaitsee Pohjois-Savossa. Keski-Suomen alueella sijaitsevien valuma-alueiden fosforikuormitus on noin 15 t/v ja typpikuormitus 377 t/v. Mukana alueen kuormituksessa on myös valuma-alueita, jotka sijoittuvat vain osittain Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueelle. Alueen fosforikuormituksesta tulee 44 % ja typpikuormituksesta puolet luonnonhuuhtoumana. Sateen mukana laskeumana tulee reilut 11 % fosforin ja lähes viidennes typen kuormituksesta. Alueen kuormitus on pääosin hajakuormitusta. Maatalouden osuus on noin kolmannes fosforin ja noin 17 % typen kuormituksesta ja sen osuus on suurin Ahvenisenojan valuma-alueella. Metsätalouden osuus sekä fosforin että typen kokonaiskuormituksesta on noin 7 % ja se on suurinta Sulkavanjoen valuma-alueella. Haja-asutuksen osuus fosforikuormituksesta on vajaat 4 % ja typpikuormituksesta runsaan prosentin ja se on jakautunut varsin tasaisesti alueella. Alueella ei ole muita pistekuormittajia kuin turvetuotanto: Keski-Suomen alueella turvetuotantopinta-alaa oli vuonna 2019 noin 57 ha ja Pohjois-Savon puolella 73 ha. Turvetuotannon kuormitusosuus sekä fosforin että typen osalta jää vähäiseksi (< 1 %).
Vesien tila
Leppäveden - Kynsiveden alueen pohjoisosassa Kuhnamossa yhdistyvät Saarijärven ja Viitasaaren reitit. Kuhnamo laskee Vatianjärven ja Kuusaankosken kautta Saraaveteen, jossa yhdistyvät Rautalammin reitiltä tulevat vedet. Saraavesi virtaa Kuhankosken kautta Leppäveteen ja edelleen Vaajakosken kautta Päijänteeseen. Alueen järvisyys on noin 17 %.
Valtaosa järvistä on tyypiltään vähä- tai keskihumoosisia ja joet yhtä lukuun ottamatta kangasmaiden jokia. Suurimmat järvet ovat tyypiltään vähähumoosisia ja osa on myös reittivesille tyypillisesti lyhytviipymäisiä järviä, joiden vesi vaihtuu alle kymmenessä vuorokaudessa.
Leppäveden - Kynsiveden alueen suuret järvet, kuten Leppävesi, Lievestuoreenjärvi ja Leivonvesi-Kynsivesi, ovat pääosin erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa. Tyydyttävässä tilassa on vain Hankavesi. Välttävässä tilassa ovat Kuhnamo ja Vatianjärvi, joiden välttävästä tilasta kertovat muun muassa pohjaeläinyhteisö sekä korkeat sähkönjohtokyky- ja natriumpitoisuudet. Kuhnamon luokitus kuvaa vain pääallasta, jonne laskee mm teollisuuden jätevesiä. Järven pohjoisosassa tila on parempi. Reitin pinta-alaltaan pienempien järvien tila on isoja järviä heikompi. Iso-Hertun, Ahvenisen (Laukaa, Ränssintaipale) ja Humalajärven tila on jopa välttävä. Iso-Kuhajärven tila on huonontunut yhdellä luokalla erinomaisesta hyvään. Alueella myös jokien tila vaihtelee huomattavasti. Kaikista luokitelluista järvistä 23 % ja joista 38 % on tyydyttävässä tilassa.
Rautalammin reitin alueella erinomaisessa ekologisessa luokassa on Konnevesi ja hyvässä luokassa ovat Lummukka, Kinturi ja Ristijärvi. Nämä ovat ainoat Rautalammin reitin vesistöt, joita käsitellään Keski-Suomen toimenpideohjelmassa.
HyMo-tila
Leppäveden - Kynsiveden alueen jokimuodostumista 17 on korkeintaan tyydyttävässä ja yhdeksän vähintään hyvässä hydrologis-morfologisessa tilassa. Järvet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa (59 muodostumaa). Peurunkajärven ja Vanajajärven HyMo-tila on tyydyttävä. Kuhankosken muodostuma on nimetty voimakkaasti muutetuksi (HyMo-tila huono).
Suunnittelualueella toimii varsinaisesti neljä suurempaa vesivoimalaitosta (Venekoski, Äänekoski, Kuhankoski, Naiskoski). Näistä Vaajavirran muodostuma, jossa Naiskosken voimalaitos sijaitsee, käsitellään vesienhoidossa pääasiallisesti Suur-Päijänteen alueen yhteydessä. Keiteleen juoksutukset noudattavat luonnonmukaisia vedenkorkeuksia. Saraavedessä, Leppävedessä ja Kuuhankavedessä noudatetaan vuosisäännöstelyä. Kuuhankavettä säännöstelevällä Venekosken voimalaitoksella Venejoella harjoitetaan myös lyhytaikaissäännöstelyä.
Keitele-Päijänne kanavan rakentaminen 1990-luvun alkuvuosina aiheutti muutoksia Keiteleen alapuoliseen vesistöön. Kanavareitillä on viisi sulkua, joista ylin sulku on rakennettu Keiteleestä maakannaksen läpi Kuhnamoon kaivettuun kanavaan. Alemmat neljä sulkua sijaitsevat luonnonkoskien tai vesivoimalaitospatojen yhteydessä.
Suunnittelualueelle on rakennettu neljä kalatietä: Äänekosken, Mämmenkosken ja Kuhankosken (nykyinen 2-haarainen, lisäksi uusi rakenteilla vuonna 2021). Kaikki tärkeimmät reitinosat on kunnostettu: muun muassa Siikakoski, Kellankosket, Korholankosket, Simunankoski, Tarvaalankoski, Luija-Kapeen koskireitti ja Kuusaankoski. Rusilanjoki kunnostettiin vuonna 2014. Mämmenkosken (Äänekoski) kunnostamisella (2020) on tärkeä merkitys Viitasaaren reitin ja alapuolisten vesistöjen välisen luonnollisen vaellusyhteyden palauttamiselle. Uittosääntöjen kumoamisten yhteydessä on kunnostettu myös joitakin muita virtavesiä.
Veden laadun paraneminen, kalateiden rakentaminen ja koskialueiden kunnostaminen ovat eheyttäneet vaelluskalojen elinpiirin Päijänteen ja yläpuolisten reittien välillä. Tällä hetkellä merkittävin este suunnittelualueen jatkumoissa on Venekosken voimalaitospato Hankasalmella.
Rautalammin reitin Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella sijaitsevat Konnevesi, Ristijärvi, Kinturi ja Lummukka ovat erinomaisessa hydrologis-morfologisessa tilassa.
