6.5 Voimakkaasti muutetut vedet

Voimakkaasti muutetut vesistömuodostumat määritettiin kappaleessa 6.1.3 esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella ei ole yhtään voimakkaasti muutettua järvimuodostumaa. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella ei ole myöskään yhtään voimakkaasti muutettua jokimuodostumaa. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella on voimakkaasti muutetuksi nimetty 10 jokimuodostumaa (taulukko 16). Näistä Jyväskylän Vaajavirta ja Autiojoki, Laukaan Kuhankoski, Hankasalmen Venejoki, Kannonkosken Potmonkoski-Naisvirta on nimetty uutena kohteena voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Jyväskylän Tourujoen status voimakkaasti muutettuna muodostumana on purettu (ks. kpl 6.4.1). Epäselvissä tapauksissa kohde on katsottu niin sanotuksi rajatapaukseksi, eikä muodostumaa ole nimetty voimakkaaksi muutetuksi.

Taulukko 16. Voimakkaasti muutettujen jokimuodostumien hydrologis-morfologinen tila esteettömyyden, morfologian ja hydrologian tekijöiden osalta.

Vaajavirta

Vaajavirran muodostuma sijaitsee Leppäveden ja Pohjois-Päijänteen välissä. Vesistörakentaminen on pääosin tuhonnut alkuperäiset kosket eli Vaajakosken, Naiskosken, Haapakosken ja Yläkosken eli Ylisenkosken. Naiskoskessa toimi voimalaitos. Vaelluskalojen nouseminen Päijänteen yläpuolisille vesistöille mahdollistui vuonna 1992, jolloin kaksi kalatietä rakennettiin. Itäpuolen pystyrakokalatien toimivuutta seurataan (tilanne 2020).

Läntisessä haarassa on vanhan voimalaitoksen pato ja Keitele-Päijänne-kanavan sulku.

Autiojoki

Autiojoki laskee Luonetjärvestä Korttajärveen. Puuppolan voimalaitospato (putouskorkeus 15 m) muodostaa totaalisen vaellusesteen heti muodostuman alarajalla. Padon yläpuolella on patoallas. Lisäksi Tikkakosken päässä on kaksi pohjapatoa, joista Luonetjärven voimataloudellinen luusuapato on totaalieste (putouskorkeus noin 2,5 m) ja alempi virkistyksellinen Alamyllylammen pato on osittainen este. Jokiuomaa on muutettu erityisesti patojen rakentamisen vuoksi.

Kuhankosken alue

Kuhankoski sijaitsee Saraaveden ja Leppäveden Torronselän välissä. Muodostuman rajaus alkaa voimalan yläpuolisesta riippusillasta ja sillan yläpuolinen vesialue kuuluu Saraaveteen. Kuhankosken voimalaitos aloitti toimintansa vuonna 1923. Rakennettuun ja padottuun uomaan on tehty 2-haarainen kalatie vuonna 1992. Keitele-Päijänne kanavan sulku sijaitsee Kuhankosken länsipuolella.

Kuhankosken uudella vesivoimalaitoksella on voimassa vesilain mukainen vesilaitoksen rakentamislupa. Voimalaitos valmistuu arviolta vuonna 2023. Samalla valmistuu kosken idänpuoleiselle alueelle kallioperäiseen maaperään louhittava kalatie (väylä). Nykyinen voimalaitos jää toimimaan varavoimalana uuden voimalaitoksen rinnalle.

Venejoki

Venejoki sijaitsee Kuuhankaveden ja Kynsiveden välillä. Nykyinen Venekosken voimalaitos on rakennettu kokonaan uudelleen vuosina 1954 ja 1961. Voimalaitospato on totaalinen vaelluseste Kuuhankaveteen ja sen yläpuolisiin vesistöihin nousemaan pyrkiville kaloille ja muille vesieliöille. Jokiuomaa on perattu vesilaitostoiminnan vuoksi. Venejoesta ottaa vetensä myös voimalaitoksen vieressä sijaitseva kalankasvatuslaitos.

Potmonkoski-Naisvirta

Potmonkoski sijaitsee Viitasaaren reitin läntisellä haaralla Kivijärven Kuivaselän (Saarimmaisen) ja Potmonjärven välissä sekä Naisvirta Potmonjärven ja Syväjärven välissä. Tämä oli Kivijärven pääasiallinen luontainen purkautumisväylä. Hilmon voimalaitos Kivijärvellä (Kämärin kannaksella) muutti järven päävirtauksen (keskivirtaama 16 m³/s) kulkemaan voimalaitoksen kautta vuosina 1950–1957. Potmonkosken säännöstelypato rakennettiin vuonna 1957 (padotus 1,3 m). Potmonkoski pääosin katosi Kivijärven säännöstelyn vuoksi. Padon yhteydessä on toimiva, mutta nousua hidastava ja monien pieneliöiden nousua estävä denil-kalatie. Kalatie on käytössä 1.5.–31.10. Padon ohi juoksutettava vesi kohdennetaan kalatien houkutusvedeksi. Kalojen hakeutumista padon alle on vaikeutettu suppilon muotoisella padon puoleisen reunan kiveyksellä (ohjaa kalatiehen). Naisvirta on uittoperattu ja uiton jäljiltä kunnostamaton. Nykyisin Naisvirran ylä- ja alapuolinen järvi on keskiveden mukaan lähes samassa tasossa (ero noin 2–3 cm) Hilmonjoen niskalla sijaitsevan pohjapadon vuoksi.

Hilmonjoki

Hilmonjoki (Kannonkoski) sijaitsee samalla vesireitillä kuin Potmonkoski-Naisvirta muodostuma: Kivijärvi–Potmonkoski–Potmonjärvi–Pudasjärvi–Hilmonjoki–Vuosjärvi–Huopanankoski–Keitele. Noin kuusi kilometriä pitkän jokimuodostuman leveys on nykyisin 5–35 m, putouskorkeus 22 m ja keskivirtaama ympärivuotinen 2 m³/s (sisältyy Hilmon voimalaitoksen lupaehtoihin).

Hilmonjokea käytettiin irtouittoväylänä vuosina 1850–1962. Päävirtaus (keskivirtaama 16 m/³/s) kulkee nykyisin Hilmon voimalaitoksen kautta (ks. Potmonkoski-Naisvirta). Potmonkosken säännöstelypadon valmistumisen (1957) jälkeen alkuperäiseen jokiuomaan kaivettiin puskutraktoriränni tukinuittoa varten. Totaalisen vaellusesteen ja jokiuoman (valtaosan) kuivumisen seurauksena järvitaimenen luonnontuotanto loppui Hilmonjoella 1960-luvulla. Samalla myös muu virtavesilajisto taantui ja vanha jokipohja ryteköityi.

Keski-Suomen ympäristökeskus kunnosti Hilmonjoen vanhan pääuoman keskelle kaivetun uittouoman vuosina 1998–1999. Suurin osa entisestä jokipohjasta jäi kunnostamatta veden puutteen vuoksi. Kalojen kulku on Potmonkosken kalatien kautta turvattu tällä Viitasaaren läntisen haaran osuudella.

Jämsänjoki

Jämsänjoki sijaitsee Kankarisveden ja Päijänteen Tiirinselän välissä Jämsän kaupungissa. Jämsänjoki on noin 15 kilometriä pitkä ja putouskorkeudeltaan lähes 20 metriä. Suurin osa pudotuksesta tapahtuu ensimmäisen kahden kilometrin matkalla. Jämsänjoki kuuluu myös maakunnan varhaimmin ja voimakkaimmin rakennettuihin koskiin. Jämsänjoen alue oli 1990-luvulle saakka myös yksi Keski-Suomen pahimmin likaantuneista alueita.

Kankarisveden luusuassa sijaitsevaan Rekolankosken toiseen haaraan rakennettiin vesivoimalaitos vuonna 1922. Kankarisvettä säännöstellään Rekolankosken padolla. Säännöstelylupa oikeuttaa vain vuosisäännöstelyyn. Koskessa on myös uittoruuhi. Patalankosken voimalaitos käyttää puolestaan kaiken Koskikeskisen kautta tulevan veden. Voimalaitoksen jälkeen Jämsänjoen vesi virtaa tunnelissa tehdasalueen alitse. 2000-luvun alun telemetriatutkimukset osoittivat, etteivät Päijänteen vaelluskalat nouse voimakasvirtaiseen tunneliosuuteen.

Suojoki (Hietamankoski)

Suojoki sijaitsee Kiimasjärven ja Naarajärven välissä Äänekosken kaupungissa. Hietaman voimalaitos rakennettiin vuonna 1966. Voimalan yläpuolisen Kiimasjärven säännöstely aloitettiin Hietamankosken säännöstelypadolla vuonna 1982. Kosken oikea ranta jäi kiveykseltään luonnontilaan ja sitä käytetään tulvauomana. Voimalaitos-lupa mahdollistaa lyhytaikaissäännöstelyn. Säännöstelyllä on monia haitallisia vaikutuksia Kiimasjärven, Suojoen, Naarajärven ja Naarakosken alueella. Naarajärven alivesipinnan nostamisesta on tehty useita aloitteita. Kalojen nousu koko yläpuoliselle Saarijärven reitille mahdollistui, kun voimalaitoksen yhteyteen rakennettu noin 190 metriä pitkä kalatie otettiin käyttöön toukokuussa 2020. Nousua kalatiellä on noin 13 metriä. Kalatie on toiminnassa toukokuulta lokakuulle.

Leuhunjoki (Leuhunkoski)

Leuhunkoski sijaitsee Saarijärven ja Kallinjärven välissä Saarijärven kaupungissa. Leuhunkosken voimalaitos rakennettiin vuonna 1961 ja sen seurauksena kuusi koskea tuhoutui. Voimalan yläpuolisten Saarijärven ja Lumperoisten säännöstely aloitettiin Leuhunkosken säännöstelypadolla vuonna 1976. Voimalan alakanava tehtiin louhimalla vanhaa koskenpohjaa syvemmäksi. Voimalaitoslupa mahdollistaa lyhytaikaissäännöstelyn.

Vuonna 2006 ympäristölupavirasto kumosi uittosäännön Saarijärven reitin lauttausväylän kumoamattomien osien osalta. Leuhunkosken voimalapadon yhteyteen rakennettu puinen uittoruuhi poistettiin marras-joulukuussa 2006. Vaelluskalojen liikkuminen Saarijärven reitin keski- ja yläosiin mahdollistui, kun voimalaitoksen yhteyteen rakennettu noin 150 metriä pitkä kalatie otettiin käyttöön toukokuussa 2021. Nousua kalatiellä on noin yhdeksän metriä. Kalatie on toiminnassa toukokuulta lokakuulle.

Parantalankoski

Parantalankoski sijaitsee Kiimas- ja Pyhäjärven välisellä kannaksella Saarijärven kaupungissa. Alun perin Pyhäjärven vedet laskivat Pyhäjoen kautta Lumperoisiin ja edelleen Saarijärveen. Mylly-, uitto- ja myöhemmin vesivoimalatoiminnan vuoksi Pyhäjärven ja Kiimasjärven välille kaivettiin kanava noin 200 vuotta sitten, jonka seurauksena Pyhäjoen virtaama väheni. Myllyjen tilalle rakennettiin väliaikaisella luvalla voimalaitos 1950-luvun lopulla ja Pyhäjärven säännöstely voimalaitostarpeisiin aloitettiin vuonna 1960. Parantalankoski on käytännössä kadonnut ja vesi on ohjattu voimalaan 105 m pitkän ja kuivalla maalla (jokipohjalla) olevan putken kautta. Putken yläpuolella ja voimalan alapuolella uoma on muutettu voimalaitoksen tarpeisiin.

Etenkin talviaikaisten haittojen vuoksi 1990-luvulla säännöstelyä tarkistettiin, Pyhäjoen maatunutta uomaa kunnostettiin ja siihen johdettiin noin 0,2 m³/s virtaama. Tämä on vain neljäsosa ennen joen sulkemista olleesta keskivirtaamasta. Pyhäkosken patoon rakennettiin myös kaloille kulkuaukko. Tällä tavoin Pyhäjärven käyttöhaittoja saatiin vähennettyä, Pyhäjärvi-Saarijärvi-vaellusyhteys avattua ja Lumperoisten vedenvaihtuvuutta parannettua. Vuonna 2018 Pyhäjoelle nykyvirtaaman rajoissa tehty elinympäristökunnostus teki virtapaikoista myös aiempaa luonnonmukaisemmat. Pyhäjokeen ja sen vesitykseen jäi vielä puutteita. Toimenpideohjelmassa otetaan huomioon, että Parantalan kanava oli vakiintunut virtavedeksi vajaan 200 vuoden aikana ennen kuin kanava kokonaan suljettiin.